Koirie lenkil huamasin, et ny ova vihroste sinivuakot täyres kukas ja lährin sit Susun kans mettähä uurestas - kamera mukan. On se kyl tosi kaunist, ku kuivie lehtie seast siäl tääl o sinivuakkoi.

Parii erillaist laatuu tual näyttäis kasvava, ku o väri vähä eri ja lehrekki pikkase erimuatosii. Perinteist sinist, niinku yläkuvas ja sit näit enempi liilahtavii alakuvas.

Siniset ova vähä enempi pyäreit ja nää lilat tällassii suipompii.

Ja näit kasvo iha sekasi erikses ja viärekkäi, niinku täsä yläkuvas. Sinissii vasemmal ja liloi oikkial. Jännää, en ol aikasemmi huamannu tällast eroo, vaiks näit sinivuakkoi o ollu täsä samas paikkaa varmaa ain.

Kasvo siäl näit vuakkoi sammaleittenki keskel vähä syvemmäl mettäs. Varjosammas paikas.

Ol siäl poluv viäres yks tälläne jykevä vanha puuki, misä tos noin kolmem metrin korkuures ol sammaleel pehmustettu penkki. Vanha puu o, ku runko tualt alhaalt ov varmaa melkest metrin halkasijalttas.

Keijukaispolku. Voi, ku tääki o oikeest luannos paljo kauniimp, mitä täsä kuvas... Mettänpohja ku o sinisen iha pitkäl ylöspäi. Valkovuakkoi ei osunu silmähä, mut kyl neki täst koht varmaste esil tuleva, niinku ain ennenki. Koht.