... nirunaru-kengät oli... Ja nii eespäi. Paitti ettei ol samettii, ei kenkii, eikä oikeet silkkiikää. Mut silkkikukkii löytyy! 29.9. pihalt poimittu puska kukkii yhä.


Alimpii lehtii o ruvennu tiputtelemaha, mut muute näyttää nuppujas vuarotelle availeva, et koko aja o jonkuv verra kaunistust esil ja varret ova pystys pysyny. Eli siis just eile tul kaks viikkoo poiminnast täyttehe. Kyl mää jatkoski tairan silkkikukkii pihal kasvamaha laittaa!

Heh, sivuhuamautus: nyvvast "fiksun" huamaan tost kuvast, et noit koirie ja kissoje ruakapussei o tullu tähänki mukkaa. Alkaa kaapit ol taas täyn, ettei mahru ku pöytie päätyihi ja tasojem pääl, et varmast lemmikeil riittää ruakkaa, ku lähretää reissul...

Muutama lähikuva silkkisist kukist kans:

Se o pilvipoutane keli tänäpe ollu.


Jokune musta kikkara taivaal vetäny maisemat iha pimeeks, mut sit taas ov valostunu uurestas kummiski.


Ajat sit keittiöm pöyräl paperil suajattun ja kuvun al "unohrettun" ova kypsyny omam maan tomaatikki. Vihreet ov viäl jonkuv verra, ku ahneuksissan lykkäsin siihe kaik, mitä noist viäl terassil olleis naateis o kasvanu. Näyttävä kummaste pulskistuneen täsä, vaikken ol enää eres ruukkui kastellu... Namei ova!


Simmää siirsi vihrost viimei silkkikukan varsii sisäl.


Otin kaik, mikkä jo siäl puskan suajis kukkiva ja isoimmat nupuil olevat.


Ei sit mittää hajuukaa, kestääks näät tämmöst, mut yritetää.


Täst viimesest kuvast jotenki näkkee, mist tää kukkane o nimes saanu. Tosi silkkisen näköne nuppune...

Ja toiveis tiätty, ettei kissat kovaste paljo kaatelis tätä maljakkoo. Ovak kyl vähä niinku siihe hommaha erikoistunu...

Muistin ottaa lenkil kameranki mukkaa. Nykku aurinko paistaa ni kameraki o enempi yhteistyäkykyne. Ei kyl viäl kamalaste näit syksyssii merkkei luannos tääl ol, mut joitaki kuitenski.


Pääväri ov viäl vihree, mut koko aja tulee syksym merkkei lissää.

Ku em pystyny keskittymähä millää numeroihi tänäpe, ni laitin mapit syrjähä ja pyrährinki ulos. Hajin sisält kaik poltettavat (maitotölkit ja sen sellaset) ja käytin niit sytykkein ja poltin vihrost viimei meiräm pihal olleen polttokasan poijes.


Vesiämpärim mää otim mukaa ja sit ain välil näit nuatiov viäres olevii ruahoi sil kastelin ja hain taas uure ämpärillise. Tää nurmi ku o melkosem pitkäks ehtiny kasvamaha täsä. Siin sit ol puuhaa ku kuljin eres takasi kasal ja sisält hakemaa lissää poltettavaa ja siv viäl muutamie sisäkiarrostej jälkkee jokussii autotallistki. Sikku rupes tulemaha liikaa paperitavaraa, et meinas tukahtuu koko notski, ni rupesin "sekottamaa" pakkaa et sain ne tiiviit kataloogikki palamaha. Ne ku tuntuva, et hiiltyväv vaa paikoilles ja sit ei enää happi kulje läpi ja alaosam palo jää siihe.

Mut nyy tul siis sit se yks roikkuvan olevaine asia sit kuitenski hoirettuu. Ja vaiks kävin suihkus ja vaihrov vaatteet, ni siltiki viäl tulee savun haju jostai nokkaha välil...

Viäl eilissii kuvii. Pihalt täl kertta. Jottai ov viäl kukkassiiki näkyvis, ku suurennuslasil kattoo.


Silkkikukkapuskast pirteit valkossii. En ny ossaa sannoo, mitä, mut kauniit kummiski. Rikkaruahoo, mut ei tul miäleenkää napat poijes pihaa valostuttamast.


Silkkikukat ovat nupullas. Nyy kaivattais pikkase lämpöö ja miälelläs vähä aurinkoo, ni ehtisivä nuput aukkeemaa, ennenku uuret pakkaset tulee.


Täsä kuitenki pikkase esimakkuu, milt vois puskas näyttää, jos tulis lämpöö lissää. Siäl puskan sisäl ku o yks nuppune auennu. Valla kauniilt näyttää!


Kehäkukist ov vaa yks puska kasvanu isoks. Tää o retiisie turvas, ku kaik muut ovav vast iha pikkassii. Tää oj jottai parikytsenttii korkee, ku muut hyvä jos viit senttii kurotteleva. Katotaa ehtiiks viäl aukasemaa nuppus.


Tää takapihan kukkapenkiv viäres kasvava malva (vai olikse malvikki? - em muist varmaks) erelles kukkii. Siämenkotii ja uussii nuppui löyty viäri viärest. Saa närh, onks ens vuan koko penkki täyn tätä. Ei haittais sekää yhtää!


Jaloankervos om muutama pikkane kukkavarsi. Piänii piristyksii piänes penkis.


Kultapiiskut ova ruvennu nuppusias availemaha ja ovakki kivan näkössii terassilt kattoes, ku ova korkkial. Oikkee aurinkoissii väripilkkui muute vihrees ympäristös.


Suoyrttikö se sitten tämä olis, ni siin se erelles sepelis kasvaa ja kukkii. Mää en oikkee tiär, mite sen saisis tost ehjän poijes. Kerra yritin kaivel, mut toi varsi ulottuu ton kasan al olevaa multtahas saak ja se maa o tosi kovaa. Mahtaaks lähtee juurtumaha, jos pätkäsee siält mullankohralt poikki? Jotenkin miätityttää. Mut jollei mittää tee, koht tää o kaivinkoneen al, ku meilt lähtee tost pihalt toi savikasa toivottavaste viäl tänä syksyn poijes - tämä sattuu olemaa ainut paikka, mist kone yltää siihe kasaha...


Ja lopuks siv viäl täst etuterassilt kuvaa. Olisisiv voinu laittaa nääki kalusteet kellarihi talvelt suajaha, mut näät oli sellaset tosi halvat ja näis ojjo ruuvit alkanu ruastumaha, ni kyl mää mialuummi nään nämä sit vaiks lumem peitos talven aja meit koristuttamas, ku ittekses hajoomas jossai näkymättömis. Otetaa kaik ilo irti mitä saa, ennenku heitetää poijes. Tykkään kyl kovaste!

Tää viästi o tehty ajastettun, ku oon itte lähteny teatterireissul. Siit sit myähemmi lissää! Nauttikaaha teki lauantai-illast!

Ku meil ov viäläki näät katokset täsä pihal kuivumist orottelemas, et ne sais talvisäilöhö koot, ni sareha sit pakkaa ain sinne katoil kertymähä. Just kävin viimeset aamun sateej jälkkee tulleet poijes heittämäs.


"Pikkase" tul kintuillekki... Mite sitä sanotaa, "ku rapataa, ni roiskuuki"... Kosteet pittää.

Pilvist o, mut jostai rakosest se aurinko yrittää paistel. Ruppee täsä olemaa tosiaaj jo kaik perennat pihal melkkest kukkinu, mitä pihalt löytyy. Lipputankopenkist löytyy viäl sentäs väripilkkui, vaiks niitäki pitäsis ehtii paremmi hoitelemaha. Nyssit iltasel eile kipasin piänel hoitokiakal, mut pit kuvat kukat enste, ku alko pilvii muarostumaha ja tianoo hämärtymähä vauhril. Plikka ihmettel, et mitä mää siäl pimiäs pihal tein...

Syysleimu kukkii. Ei mikkää kaikkeist nätein kukinto, mut sitkeest o kuivuurest hualimat jaksanu kasvaa, vaiks välil näytti silt, et o peli kokonas menetetty.

Pellolki kasvaa - juu, rikkaruahoje seas - jottai. Saa nähr, ehtiiks krassie lisäks mikkää muu kukkimaa.

Väripilkkui hernemaan reunuksen.

Punast...

... ja oranssii.

Herneitki o iha kivaste. Pikkasii, mut kummiski. Saava viäl kasvaa ja niit lituskoit käytetää ruuis muute.

Kesäkurpitsas o kukkassii. Ei tair ehtii tehr sattoo tänä vuan.

Tiäv viarustan kaivonrengas kukkii. Tää on kyl ollu valla kiitolline kukkija siit saak, ku sen toho laiti. Ku vaa muistais, mikä sen nimi o, ni osais ostaa toistekki.

Nauhuski kukkii - iha valla rikkaruahoje keskel. Tää penkki oj jääny hunningol täsä koko kesän. Ohrakkeit kasvaa niimpal, ettei mittää määrää...

Ja ruusukki jaksava kukkii vaa! Punane enite, sit seuraavaks vaaleempunane. Keltases ei ollu ku kaks nuppuu, kaks kukkaa ja vaiks kukka kest tosi kaua, ni uussii ei sit tullukkaa.

Takapihal kukkii kans viäl malvikki ja nyy ova kuulliljakki virkistyny, ku o tullu vet. Lipputankopenkis o toine kultahippu iha mustunu - oliskoha ehtiny jossaikohtii sit kokonas kuivumaa ja petuniat pitäs putsat, mut nykku o satanu, ne kukat ova oikkee extratahnaavii ja tarttuvaissii. Marketat, dahlia, pelargoniat ja lumihiutaleet kukkiva sentäs viäl. Väri läikkän tosa keskel pihaa toimii.

Ol vuaratus nii hitaal eile illal, et jätin "ruusustelut" aamuks suasiol. Kyl nää ruusut vaa ova kauniit, ei siit mihinkäs pääse!

Punases om paljo kukkii ja uut pukkaa lissää koko aja. Mä vaa ain vanhemmat nyppäsem poijes, ku ruppeeva tiputtelemaha noit kukkalehtiis. Ruususaksetha siin pitäs vissii ol, ettei olis nii riskii mistää taureist, mukku sellassii ei ny satu olemaha.

Sama keltane kukkane viäl - pikkase ruppee väri haalistumaha, et siit om melkkest valkone tullu.

Ja tää vaalempunane ruusu kukkii tosi noppeest. Tekkee uut nuppuu, kukkii ja miltei samantein tiputtaa kukkalehret alas. Ruusuiski siis erillaist "tempperamenttii" näköjäs. En ol enne huamannukkaa. Kuitenki samallaises penkis kasvava, melkose liki toissias, et olosuhteet pitäs ol aikaslaiseste samat kaikil. Jännää!

Ja täsä sit erikses pari kuvaa keltasest ruusust. Siit yhrest ja ainuast kukkasest, mikä ol nuppun vaiks kui kaua. Pari nuppuu ov viäl jäljel, et kuvii voi ehkä tul viäl lissää myähemminki.

Ollos hyvä, Marina! =oD

Iha o sellane olo, et eile ei saattu yhtää mittää aikaseks. Käytti puit hakemas, nukuttii (siestal mont tuntti keskel päivää), pistin pyykkii koneesee (ja siäl ne oliva viäl aamulki, ku heräsin), nyppisin kuihtuneit kukkii kukkapenkeist ja kasteltii - oikkee letkul täl kertta - kukkapenkkei, peltopläntti ja varelmat. Siin kaik. Remontti ei eristyny yhtää minnekkääpäi.

Lipputankopenkist muutama kuva:

Kuvat o otettu illal kahreksa aikka, eli sej jälkke ku aurinko ruppee pikkuhiljaa menemää mettän taa piiloho ja kuumin paahre om poijes. Siltiki tuntus melkose hikiselt se olemine. Piän tuulevvire välil ain raikasti ilmaa, mut ei siit paljoks iloo ollu.

Tänäpe sit koiranäyttelyhy Raisioo Kissin kans. Ei kehään kuiteskaa, mut muit kattomaa. Jollei löyry meil tarvittavaa varjoo, lähretää äkkiste takasi kotti...

Ei tual paahtees tosiaankaa pysty mittää tekemää. 29 astet varjos alkaa olemaa iha jo liikaa - tai no, mulle on se 20 astettaki liikaa, jos porottaa suaraa pilvettömält taivaalt. Ny tuntuu, ettei tual pihal saa eres kunnol henkee.

Terassil kävin sev verti, et kastelin kukat ja otin muutama valokuvan - viäläki naama kuumottaa...

Kalusteet ja kukkasekki vaihtava ahkerast paikkaa rempan tiält. Tämä ihanuus om mun vanhempien tytöl rippituliaisiks hamkkima. Kovast yritän, et se pysyis henkis. Se ol meil tulles iha täyn nuppui ja ny niit o ruvennu aukeemaa.

En ol pitäny pehmusteit ny pihal, ettei ne men rikki täsä touhutes, mut eipä siäl olis jaksanu pahemmi oleskellakkaa. Koko terassi o iha pölym peitos.

Niinku nää tomaatikki. Ovam muute iha järkkyi juappoi. Ei ol lainkkaa liikka, vaiks nelisen kertta päiväs kastelen, vähä ajam pääst multa on taas kuivaa...

Puitaki käytti hakemas. Iso pino, mikä ei mahru vajaha enää. Täsä saava aurinkos kuivat rauhas ja sit sarepäiviks veretää muavi pääl (jos muistetaa).

Ja nyy orotetaav vaa, et aurinko menis mettän taa, et pääsis oikeest tekemää jottai. Miks ne sateet ny tuntuva ain meijät kiärtävän, me tarttittais vet ja viilennyst!

Jottai tul aikaseks eilenki, vaiks ol NII älyttömän kuuma päiväl, ettei mittää määrää. Ny ei ihmetytä lainkka tää eteläs käytös oleva siesta päiväl. Eihä sitä tual yksinkertasest VOI tehr mittää, ku aurinko porottaa täyrelt terält suaraa niskaa.

Takakatos sai ala- ja sivulaurat ja on ny iha kivan näköne. Pikkaset fliisut viäl nurkkakohrast puuttuu ja maalattuu se tulee siv vast, ku muitaki maalauksii tehrää. Nii ja se seinäpelti puuttuu, mikä estää sen vaakasuaran satavan veren menemist sin sisäl seinää pitki. Etuterassin kairet meinattii jatkaa, mut ei meijä sirkkelil saanu kakkosnelost pualiks. Yty loppuu keske siit vehkeest. Se hiano irea ei siis toiminu.

Lisäks sit poimin varelmii ja karviaissii, leivoin piirakan, hoitelin kukkii, kastelin niit, kitkin peltoo ja harvensin porkkanoit. Retiisiiki tulee viäl vähäse.

Syysleimu o nupullas kukkapenkis. Eipä siis enää koht tair mittää muut kukkijaa sit ollakkaa. Erelleskää ei päivänliljat ol täsä penkin kukkii tehny - lehtikasvuston kasvattaa kyl.

Keltane ruusu o erelles nupul, et kyl tää vaa kaua kestää tää kukinto - toivottavast. Avautumas jo sentäs.

Punane ruusu tekkee uusii kukkii koko aja. Se ol se ensimmäine kukintojas avannu ja viäl jaksaa. Mut kyl sil sit onki vet saanu kantaa. Paahtees om paikka, ni juappoha se o. Mut kaunis sellane.

Pikkase tänäpe taas kökkisim pellol. Kitkin poijes rikkaruahoi, mitä näyttää tosia sikiävä iha valla noppeest. Porkkanat tarttis viäl harventaa jossaikohti. Kaalikki ova lähteny kasvamaha nätiste. Ekan saronki sain pellolt tänäpe:

Retiisit ovaj jo osa tosi isoi. Ny sain harvennettuu näi sit ja loput saava kasvaa vähäse aikkaa. Täytyy ens kerral ottaa varmaa melkest kaikki loput poijes ja jos sit muistais ostaa salaatinsiämenii ja laittaa niit sit tilal. Ehkä viäl yks rivi retiisiiki. Ehkä. En tiär myyrääks näit siämenpussei kaupois viäl. Ei ol tullu seurattuu.

Saatii sit pihal tukkipöytäryhmä. Kiitos siskom miähel ja äiril täst mahollisuurest ja vanhemmil kyyrityksest ja kantoavust! Täsä tämä nys saa pikkase aikaa orottaa, et päästää nikkaroimaa kuntoo ja kokkoon taas - tarvii paikkaki sil valmistel enste. Hiano juttu, et se ny täsä on kumminki!

...kukkii pihalt. Kastelukannuitte kans kiärsin ele vaa pari penkkii, ku sato erellisen yän ja aamul, mut tänäpe tarttee vissii taas ottaa kunnon kiarros, ku näyttää, et oikeest tulee valla aurinkoine päivä taas.

Ruusuk kukkiva. Tätä samaa kukkaa kuvasin joku aika takaperin kans, ny o alkanu vast vanhentuu pikkase. Kestävii kukkii! Puska vaa sais ol suuremp, ku mitä se o. Jos sopivii talvii tulee, ni mikäsettei kasvakki.

Hento vaaleempunanenki o alkanu kukkimaha. Se oj jotenki enempi avonaine malliltas, ku toi punane.

Kauneimmillas, just avautuneen.

Keltanenki ruusu iha nupuillas jo, et koht saaraa kukkaloistoo siitäki.

Ja ukonhattu (tai joku sen tapane) kukkii kans viäl kivaste. Uusi nuppui tulee koko aja.

Lisäks pihal ov viäl kukkimas lipputankopenkin kukkaset, malvikki, jalopähkämö ja palava rakkaus. Mut tähä päätän raporttini tänä aamuna, kiitos! =oP

Se o sit jo SE aika vuarest, ku ruvetaa napsimaa pihalt satoo. Karviaiset ovav varmaste jo kans kypsii, mukku ne ova tual kaike ruahon keskel, ni ei ol tullu viäl otettuu taltee mittää. Mä oikke ossaa karviaissii missää käyttää, ni ei niit tul säilöttyy mitenkäs. Jos o hyvii vinkkei, ni otan kyl miälelläs vastaa!

Mansikat ei ol mittää kovi hyvän näkössii, ku ovaj jo ollu täsä seittemä vuat samas paikas. Myyrät o tahtonu talvisaikaa tehr käytäviäs sin muavi al ja näät taimet sit ova noussu mullast ulos ja kärsivä kuivuurestki välil oikkee kunnol. Mut mansikoilt maistuva! Varelmat jättivä viime vuare kokonas välihi, ettei tullu satoo lainkka, ni ny näyttää tuleva sit senki erest. Ekat kypsät tul täsä ja siäl o raakilet viäl kypsymist orottamas vaiks kui. Ja ova puhtait!

Täsä sit pistin eile illal ruaholleikkurii käyttökunttoho ja rupesim pikkase tätä meijä röhöttynyt "nurmee" ajamaha heti, ku alko tontti ol varjos. En sit saanukkaa valmiiks ast eres yht pualt, ku ruaholleikkuri sammu, eikä suastunu käynnistymähä enää uurestas. Ja juu, ei loppunu bensa!

Täst yläkuvast alotettii ja alakuvaha pääryttii.

Mää meinasi, et olis ollu isompiki ero tosa, ku siin ol noit pitkii kasvei vaiks kui, mikkä joutu ruaholleikkurin al. Mut ainaski se o nyy paremp köpötel, vaiks ei ol mikkää silmänilo kumminkaa.

Täsä yläkuvas o enne-tilanne vähä eri suunnast ja alakuvas sit se, mihi ny homma jäi. Harmittavast jäi keske.

Toi nurmipohja o iha rutikuivaa savee ja osaks sit noit remonttisorakasoje jäänteit ain tulee esil, ku leikkuril pörrää päält. Iso tyäsarka olis täsäki, ku laittais oikkee nurmen kunttoho. Toivottavast tänäpe ei tul liia kuuma päivä ja saisisi sen leikkurin taas toimimaha, et voisisi jatkaa tätä hommaa. Tätä läänii meinaa olis viäl vaiks kui ja paljo.

Tää kukkasjuttu on kans ollu tyäjonos täsä jo vähäse aikka, mut ev vaa ol saanu aikaseks. Liika hellet tai sit märkää muka ollu. Nykku aurinko men mettän taa piiloho ja tul pikkase viileempää, ni lopultas sit ryhtysin hommaha. Nappasin isost kukkapenkist siäl pääl kasvava perennat poijes ja siirsin ne tiävviäre kukkapenkkihi. Lisäks laiti yhre savikasas kasvavan malvikin (ol muute tiukas! - Saa nähr, mite suastuu tosa mullas kasvamaha.) ja kummitärilt saamani tuaksukurjempolven vihrost maaha.

Juu, niinku varmaa näkyyki, ni melkose rikkaruahottunu ol tämäki ja viäläki tarttis reunoi siistii, mut ny o tää tehty. Vasemmalt oikkial kasvit: tuaksukurjenpolvi, malvikki, jalopähkämö ja sormustinkukka. Jonon pääs o tosa roskalaatikov viaruspenkis lipstikan takan oleva ukonhattu (jos ny suinki muistan nimee oikkee) ja punane laikku o palavaa rakkaut, mink varsi o kuivuurest vähä lötkähtäny. Tuntuu ettei mikkää määrä vet ny oikkee riitä. Tääki muljattu kukkapenkki ol iha rutikuiva ja sin uppos mont kymment litraa vet täsä istutuspuuhas.

Täsä pitkäs penkis o enne ollu ruusui, mut ny ei enää ol ku pari piänt pensast jäljel siin penkim pääs. Eka kukkane o ny just avautunu. Tänki muute pit olla keltane sem paketim mukkaa, mist se ostettii...

Ja nuppuiki löytyy, et taitaa sentäs pikkase kukkiiki meil suar sentäs.

Taas sai vettää yhre tyälistal olleen tehtävän yli. Huoh!

Huh! Nii, et se siit pilvisest ja sarekuurosest kelist... Aurinko om paahtanu täysil koko aja. Tual avaral pualel tonttii pikkase tuulee, mikä ain ol kiva yllätys siinkohtaa, ku kantelin poltettavaa polttopinoho. Tual talojev välis vaa ei tuntunu käyvä tuulevvirettäkää.

Sain ny kaiken epämääräsen poijest täst ikkunan alt. Erellises postaukses siis näkkyy se tilanne, mist alotettii. Pikase jäi noit kyprokkilevyje kalkkipalassii, mitä ei jaksanu noukkii maast poijes. Mut siihe tulee soraa pääl kummiski, ni saa nyssit rauhas siin ol. Pikkaset lekaharkot sain siirrettyy ton mettär reunaha, mut noit isomppii siirretää kyl vast sit ku ov varjosemp keli - tai ainaski täytyy pikkase tuulla.

Mut kyl ol ihmeellist kamaa: palautuspulloi, tyhjii hiilipussei, yks jätesäkilline poltettavii maitopurkkei ja kanammunakennoi (kääk!) näitte remonttikamoje lisäks. Iha käsittämätönt! No, piän tujaus siv viäl, ni saa noit harkokki syrjää tost keskelt pihaa. Siihe jää viäl kaks jättisäkkii betonii, mut niit ei torellakaa ihmisvoimin siirtele, joten ne lähtevä siv vast ku o käytetty loppuhu. Saaraa me täl siivoomisel jo kolmel autol tilaa tän pihal.

Lisätty 13:48/

En sit malttanu jättää hommaa keske. Sain pojan apuhu ja sit siirtyki kasa vauhril tonne reunemmal. Alusta ei iha tasane ollu, ni vinoho vet koko pinon, mut ovan nee sevverti painavii kummiski, ettei iha pikkasest tuulest mihinkää kaaru. Kyl muute tul ison näköseks tää meijä keittiö erustaki.

Nämä jumalattoma isot betonisäkit siv viäl tähä jäivä. Niit ei iha hepposest mihinkää siirretäkkää. Keskel pihaa o kuarmast pihal nostettu, ni siin ne sit ova, kunnes o käytetty niim piäniks, et jaksaa nostel. Eli sit joskus... Mut ny o tyytyväine miäli, ku tul homma tehtyy!

Vai haaveilenks mää vaa? Pitäs täst kasast keittiö akkuna eres pääst eroho:

Kamala kasa täyn kaikkee äklöö. Mut nysse viä sellasen neljännekse koko meijä etupihast, ni pitäs tosiaa toimertuu saamaa näät jonnekki poijes täst. Kattotaa, mitä sää sanoo tähä ajatuksehe. Ekaks aamiaine ja lenkki koirie kans. Sit hommihi.

Jos ny kattois kuis kaua menee näitte kuvie latautumiste kans. Näist siis osa o otettu jo viime viikol ja osa ny tänäpe.

 

Jalopähkämö kukkii, vaikkei mikkää komistus olekkaa. Kärsii kans kuivuurest, niinku muutki kukkaset. Vasen kuva o viime tiistailt ja oikkia tänäpe otettu. Kukkavarret ovak kyl pirentyny ja nuppui enempi auennu. Reppana vaa ei oikkee tair ol omimmas paikassas.

Täsä sit yläkuvas tiistain tilanne takapihan kukkapenkist ja alimmaine tänäpe nappastu. Kukkapenkis sisäpualel kasvaa niit kasvei, mitä sin o laitettu, ja ulkoreunal sit näit muit. Sinine peurankello taustal ja hailakav vaaleempunane malvikki (se arvotuskukka) täsä eres. Kiva, et on kukkii!

Sinipallo-ohrakkees o nuppui. En ottanu uut kuvaa tänäpe, ku se o iha täsmälles samannäköne viäläki. Orotav vaa, et kosk se väri ruppee vaihtumaha.

Lupiineitki löytyy viäl kukkivin. Olen antanu suurimma osan iha rauhas kehittää siämenii, et olis mahrollisimma paljo sit uussii alkui taas talve yli pinnistelemäs. Ja niit vaaleempunassii koitan ripotel vähä laajemmaltikki.

Leinikkei kukkii tosa lupiinie ympäril oikkee vaa kauhiast. Ne ovak kyl kauniin kontrastin noil sinisil lupiineil. Saa nähr, mite tätä nurmee sit myähemmi niittää, ku siäl al o tätä meijä ihanaa remonttitavaraa kans... "Hianost" järjestetty kaik meijä tavarat nii, et ne o mahrollisimma hankalast esil otettavis ja tianoo kunnostettavis. No, pikkuhiljaa...

Sokerihernet kahres neliös. Ylemmäs o kehäkukkaa reunustamas ja alakuvas krassii.

Täsä o ylempän neljä rivii porkkanaa ja alempan kaks rivii retiisii. Pikkase ole harventanu ja jättäny sit kastemaroil toho riviev välihi mussotettavaks. Kosteel kelil meinasiva lähtee siinäki kasvamaha, mut helteel eivä sit enää jaksanukkaa.

Täsä o ekaks vasemmas alanurkas noit perennoi, rönsyansikkaa ja sit jokune samettikukka ja kaalii siin reunas. Oikkial, lähempän näit lautoi o kaks rivii oppineittenkukkaa. Varsi pikkassii viäl ova.

Sit tää viimine neliö, mis ov viäläki piänemppii alkui, mut näkkee jo, et o alkanu kuitenki itämähä. Vasemmas osios o kesäleimuu ja oikkias osios silkkikukkaa.

Alimmaine kuva o otettu tänäpe, sen yllä olevat kuvat viime viikol. Ei mittää hirvittävää kehityst täsä välis ol tapahtunu. Huamasiv vaa, et vaiks vesi ei tota permanent-tussil kirjotettuu tekstii veittist poistakkaa, ni arvakkaas mikä poistaa: aurinko! Täytyy siis ain kohristaa nii, et toi tekstipuali o aurinkost poijespäi, ni saa tekstistki selvää.

Kesäkurpitsa o avannu ekan lehtes ja uus lehti tekkee tuloas.

Isopäivänkakkara kukoistaa ny tiävviaruspenkis lupiinie siämenkotie lomas.

Sinissii kissankelloi (kait ne niit o?) löytyy kans tiävvarre penkereelt.

Kivast kaike ruahoj joukost sinnittelee sitkeest ja kaunistaa tonttii.

Pikkusärkynytsyrän kukkii ja onki jännii kukkassii. Terassin päält näkymä o tällane...

... ja pihan suunnast maantasolt tällane, mis näkkyy nää lumihiutaleekki.

Mustasilmäsusannal en ol keksiny mittää paremppaa paikkaa ja se näyttää täsäki vähä kärsineen tost aurinkost ja tuulen tuiverruksest, mut kukkii sentäs.

 

Ja täsä siis ää arvotuskukka erelles. Vasemmampualeine kasvaa näi "autios" savikasas kuumimmas aurinkompaahtees ja oikkiampualeine taas varjosammas paikas takapihan kukkapenkiv viäres. Selväst kuitenki samaa kasvilajii o. Sini ehrottii malvikkii nimeks täl ja löysin kyl samallaise kuvanki, et se se taitaa sit olla! Kiitos, Sini!

Takapihan kukkapenkin yllättäjää, peurankelloo, pikkase lähemppää. Valla upeet kukat täsä kyl o. Ei voi ol ku tyytyväine, vaikkei itte ol niit osannu ton penkkihi ajatellakkaa.

Tiähaaran kaivorrenkaas kukoistaa kans. Ei ol köynnös tullu viäl reunoje yli, mut kyl nämäki valkoset läikät täält näkyvä.

Sormustinkukkaki o melkose kärsineen näköne, vaiks sentäs kukkaa tekkeeki. Näät tarttis kaik siirtää jonnekki paremppaa paikkaha. Mut minne? Hmm.

Ja eiline hellepäivä tais ol liikkaa näis marketoil. Kanteliv vet niil eile illal, jos vaiks toipuisivav viäl, mut nii ova notkallas viäl tänäpekki. Hitsi sentäs! Dahliaki o notkollas, mut se näyttää sentäs kuntoutuva, ku kastelee. Petuniat, muratit, kultahiput, pelargonit ja harsokukat näyttävä viihtyvä vähä paahteisemmas ja kuivemmaski, etteivä iha nii ot nokkiis. Täytyy miättii, josko toho täytyis hankkii viäl jottai muut kukkaa sit noitte marketoire tilal täsä.

Ny men tähä yhtee postauksehe melkkist pualtoist tuntti, ku kuvie lataamine kest ja kest. Iha menee urakaks näitte kans. Pitäs vissii vähentää näitte kuvie laittoi tuntuvaste...

Kylläpä tul mont kukkaa vastaha eile iltalenkil. Kaik suaraa Suame suvest. En tiär nimiikää ussemmal, mut jollekki sentäs.

Kaunist piänt sinist. Orvokkiiks tää ov vai? Lumikiteen miälest tää olis nurmitädyke. Voisis kyl sinänsä ollakki, ku tätä o paikotelle kasvamas myäs nurmel.

Ojampiantareel kasvaa tällast, vähä niinku heinävartist kukkaa. En ol aikasemmi huamannukkaa. Täsä ekaks kauempaa...

... ja sit kukka lähempää. Tommost hassuu hapsuu. Polga arvel, et se voisis ol tervakukka ja Lumikiteem miälest tää voisisis ol ketokaunokki tai käenkukka. Toi käenkukka kyl näyttäis mun silmis kaikkeist enite samallaiselt.

Apiloitaki ol tällassii valkosee vivahtavii, isopallossii (varjommas)...

... ja sit näit tavallisemppi puna-apiloit vähä aurinkoisemmis paikois. Iha pörriäisenki kera. Et nämä ossaava ol silitettävä sulossii! (siis mehiläine, ei toi kukkane)

Ja oikke pirteit pikkuruissii metsätähtii. Lumikide ehdotti, et tää vois olla heinätähtimö.

Näit keltassii välil löytyy kukkapenkeist ja pelloltki. Ei ol aavistustakaa, mitä ova. Iha matton mettäs kasvaa. Polga tiäs, et tää olis keltano (en ol ikin kuullukkaa, mut kuvaava nimitys on kyl). Lumikide ehrotti tätä tuaksuvaks kuusamaks. En ol käyny kurkkimas täsä välis, et tuaksuuks joltai, ei ol tullu laitettuu nokkaa maaha kii.

Valkoapilaaki löytyy.

Ja tätä sinist köynnöstävää tahmeerunkost, mitä muistan kitkeneeni jo mummun perunapenkist aikanas poijes. Kaunisha seki o, vaikkei pellol kuulunukkaa (meijä ihmiste miälest siis). Polga sano, et tää o hiirenvirna.

Leinikkii, kiiltävin kirkkaankeltaisin kukin, nurmel, mettäs ja ojampiantareil.

Tätä vaaleempuna-liilast löytyy välil tualt tiämpiantareelt. Mitä liä kukkaa tämäki, ei aavistustakaa! Polga tunnist, et tää olis siankärsämö, samate ku toi alemma kuvan valkone, yksinkertasemp versioki.

Ja sit tota samantapast iha valkosen. Toi sinertävä vaa o nätimpää jotenki.

Ja tää ei oo päivänkakkaraa, semmää muistan, mut en sitä, mikä kukka tää oikeest o... Juuh! Polga ja Lumikide tiäsivä, et tää o saunio, Polga ehrotti pihasaunioo ja Lumikide saunakukkaa eli peltosaunioo. Mitähä eroo näil o, ei ol tiattoo. =oD

Jotenki tosi kauniit kukkii ja puhtait, siis ei paljo ötököit eikä syätyi lehtii viäl. Nii tuareit. Kyl vaa o luanto upee!

Erittii 26.6. klo 22:03: lisäilin teksteihi ehrotettui kasvie nimii. Kuha ehrin, ni koitan löytää netist kuvii ja kattoo, josko ne täsmäisisivä. Kiitos kaikist nimikkeist!

Pihal sit taas kaikellaist kukkivaa ja muutost täsä juhannukse aikan tul. Täsä pikkase makustelui niist.

Kaunis keltane alpi alottelee kukintaas.

Samate punane palavarakkaus.

Pelto o laajentunu ja saanu uussii asukkei. Kyl vaa huamas, et kummitäti o oikeest pellonkääntöö tehny ennenki, ku nii ripeest ja rivakast sai maat käännettyy. Itte en olis kyl puuhaha lähteny - nii, enkä sit lähtenykkää. Kyl hää sai iha ittekses koko homman tehr. Kiitos vaa kovast puurtamisest!

Retiisei näkkyy jo pinnal. Vähä tiheest ova, et täytyy karsii, ku sopiva keli vaa tulee enste (ei saa sattaa, muttei ol liika helletkää... - mää ole vaativaine pellohoitaja, ku teen sitä hommaa vaa sillo, ku se hyvält tuntuu).

Yrttipenkkihi tul maa-artisokkii lissää, samate ruahosipulii, mäkimeiramii ja piparminttuu.

Kesäkurpitsoi pari omas penkis.

Lipputankopenkin kukoistust. Ekaks pohjospualel...

... sit eteläs...

... ja vähä lissää eri kulmast. Täsä näkkyy nää petuniat, mikkä luulin kaikkie oleva samaa värii, mut kyllähä ne ny tual välis menevä kaik.

Lumihiutaleen hailuka-sinine kukkane.

Pelargonian kukkane.

Dahlia erelles kaunis.

Kultahippuki ojjo pikkase levinny ja kukkii tullu enempi. Kyl se vaa pikkuhiljaa multa peittoho varmaste tulee täsä kesän aikan.

Mä nimmittäis yllätin itteniki totaalisest. Tajusin iha yhtäkkii, et mä ostin jo aikasi kevääl maaha laitettavaa. Em meinannu eres muistaa, mihi ne siämenpussit olin sit laittanut jo täsä välis. Tul samal yks keittiön kaapeist siivottuu, ku ettisin niit - ja löysinki!

Täst tulee nyssit yhrellaine pellonrakennukse abc ála Minz.

a)

Sareha on nyy hualehtinu täst peruskosteutuksest, et sitä ei tarvinnu ny miättii. Kamalast ol ehtiny rikkaruahoi kevään kitkemisurakaj jälkkehe jo tul. Ohrakkeit paljo. Eli siis se a-kohta on: otetaa peltopläntti käsittelyhy. Lannoteha olis ollu kiva laittaa pellol muhimaha jo pikkase aikasemmi, mut se nyssit vaa jäi.

b)

Kitkemisej jälkke kattotaa, mitä o peltoho tarkotus laittaa, ja mite ne siihe asetetaa. Mul ol tänävuan vuaros yksinkertast: sokerihernet, porkkanaa ja retiisii, oppineittenkukkaa, silkkikukkii, kesäleimuu, kehäkukkaa ja koristekrassii. Iha pikkasen tilan jätin pohjospuale reunal, ku pitäs siirtää isost kukkapenkist perennat kastelujärjestelmän laito ajaks tän kans jonku innostukse saatteleman...

c)

Laiteta siämenet maaha, kastellaa ja nautitaa lopputuloksest. Toivotaa, et täält siis ylös nousee jottai muutaki, ku niit rikkaruahoi seuraavaks. Mul o tänä vuan muistitikkuin kertakäyttöveitset, mihi olen permanent-tussil kirjottanu kasvin nimen, mitä missäki pitäs ruvet ylös mullast pukkaamaa.

Tähä urakkaha men mont tuntti ja viäl o rikkaruahokasat siin peltopläntiv viäres orottamas poijes viämist. Nyvvaa en jaks sitä ajatellakkaa. Selkä o iha poikki ja simmää huamasi nojaavani koko aja kyynärpääl vasemppaa polvehe - seki on nyssit iha hellän. Mut ainaski homma o tehty!

Nysseo sit taas käyty viimenenki lahjakortti sit käyttämäs silaikka, ku poika ol kitaratunnillas. Meinasin, et olisisin muistanu kukkie nimiiki, mut emmää sit muistanukkaa kaikkii. Jos joku sattuu tiätämää ja tuntemaa, ni olisisin kyl kiitolline tiarost. Ei tullu mittää lappuukaa missää mukan. Sevverti kattosin, et kestävä aurinkom paahret, tuult ja sarettaki. Yleens näist jottai, jollei usseempaaki kerral, meijä tontil löytyy.

Pikkuverenpisaroit...

... ja rönsyilevämppää Lumihiutalet.

Tiävviäre rumpuhu laitin nyy tällasen amppelis kasvaneen kukan, mitä mainostettii myäs maanpeittokasvin ja et se täyttää äkkii isoiki paikkoi. Ajatus siis olis, et tää kasvais tost rummust sit niiku ylitte jossaikohti. Kukkavanat ova vähä sellassii minttumaissii ja kukat valkossii. Hailukan sinissiiki olis ollu tarjol, mut ne jotenki näyttivä vanhoilt jo valmiiks, ni otin sit näit täysvalkossii. Kukkavarsii voi kuulemma hyvi käyttää myäs leikkokukkan, et kestää hyvi kukkakimpuis.

Lipputankopenkki on nyssit valmis. Ei ol siis lainkka sinneppäikää, mitä päässän suunnittelin, mut ny siin sit o monttaa sorttii. Toivottavast joku näist ainaski sit jaksais täsä kukkii pitemmäl kesää.

Vaaleempunassii pelargonioit, mis o mont nuppuu jo olemas valmiiks.

Pikkussii kirjavii murattei vähä siäl tääl sopivis rakosis. Osas ojjo jonkuv verra köynnöstystki olemas. Saa levit rauhas - ja pitäsis muistaa syksyl nostaa poijes penkist (niinku noi pelargoniakki).

Sit ol tällast vaaleensinist maanpeittokasvii. Muistin viäl autos tän nimen, mutten enää. Aika paljo lobelian tyyppine, mut tän pitäs kestää suaraa aurinkompaahret paremmi. Kukkii pitempää, jos jaksaa nyppii noit kuivuneit kukkassii poijes, mut muute levittäytyy sit vihreen-vehreen. Kattotaa, jaksanks mää kui tota nyppimishommaa... (Erittii 18:20/Sini tiäs kertoo, et tää o Lumihiutale. Kiitos, Sini! Niihä se onki! Ei tarvinnu ku osuu oikee nimi silmähä, ni sit muistin määki. Mä olin IHA varma, et mää muistan tän viäl kotonaki, mut nii vaa unohrin.)

Valkost harsokukkaa. Siit pittää välil ottaa oksii, ni tekkee sit uut tilal - kunha ei napsi liikaa. Saa kyl ny ensalkuu ainaski olla iha rauhas ja kasvaa, ku o sevverti piänt kasvustoo viäl.

Sit pari upeet kultahippuu, jois jo jonkuv verra kukkii ja paljo nuppui. Tääki kuulemma kasvaa nii maanpeittokasvin mullam pääl, ku myäs reunuksie yli. Taimet oliva amppeleis ja nyssit saava kasvaa vapaast mihi suuntaha vaa.

Täsä vähä yhteiskuvaa toiselt sivult. Ja toineha o melkkest niinku peilikuva täst.

Ja tä sit o tää tiäm pualeine keskiosa. Dahlia keskel, eres pikkune muratti ja kaks kultahippuu, joitte viäres o harsokukkaa. Toivon, et nämä täsä nyssit viihtyisisivä, kasvaisiva ja komistuisiva. Ny en unohtanu lannottamistakaa, niinku kovi mont kertta aikasemmi. Toivotaa parast!

Sinnehä ne upposiva kaik uuret kukkaset. Lissää täytyy käyr huame hakemas toisest puutarhast, mihi meil on kans lahjakortti. Ol tää kyl kivaa puuhasteluu.

Täst se nyssit alkaa. Pit saar värii, mukku ei ollu, pit saar köynnöst, mukku ei ollu. Marketat ova omis purnukoissas upotettun multtaha ja petuniat sisäsivul. Takaosas valkone kesädahlia.

Siniliilaa petuniaa. Toivottavast kasvaa tosa. Marketoil o helpomp saar varmistettuu lannotteen laittamine oikeesee paikkaha, ku ova kepuis, muute suurin osa kastelust valuu rikkaruahoil penki ulkopualel.

Markettaki vaa niimpal kaunis o!

Dahliat tiäm pualeises päärys. Isoi lehtii, isoi kukkii. Toivottavast tuuli ei natkut runkoi poikki.

Petuniat ovas sit tällassii, kuha ny enste intoutuisiva kukkimaha. Saisiva kyl kasvaa reilust kokkooki. Ny tul sit yks uus kukkapenkki iltakasteltavaks...

Mustasilmäsusanna, iha sellane kunnon kokkonenki. Kivan näköne olis, ku vois laittaa kairet pitki kasvamaha, mukku ne ovav viäl keske ja maalaust orottamas jossaikohti, ni laiti ny etuterassil päivä kuumimmalt paahteelt suajaha kummiski.

Sit laiti tämän keltasen, mikäs se nyssit olikaa, joku ukonhattu tai sinneppäi. Hitsit, ei ollu purkis nimee ja lipsaht poijes miälest kokonas. Lipstikka varjostaa pikkase kuumimmalt paahteelt täsä meijä roskiksev viäreises kukkapenkis, mis ny kukkii ruahosipuli ja koht aukeeva palavat rakkauret ja alpit kukkias.

Kukat lähemppää viäl, jos vaiks joku osais suaraa varmistaa, mitä kukkii nämä ova.

Ny lisäsin sit isomppii purkkeihi näit meijä ihanilt viarailt saamii tomaatintaimiiki. Ny o taimirivii sit kerrakses. Toivotaa, ettei mittää liika rajuu saret osu kohral.

Laiti osaha reunoil näit arvotuskukkii. Tosi hentossii tuntuva olevav viäl ja voi ol, et suuttusiva täst muljauksest, mut saa sit nährä. Ei siis piänt hajuukaa, mikä tää o ja millane pitäs tul.

Ja tämä on toine arvotuskukka. Tuntuu, et seki o ollu iha samallaisen jo vaiks kui pitkän aikaa.

Josko sit huamen sais viäl jottai muutost aikaseks ton pihal...

Vihronkis saatii aikaseks käyr kukkii hakemas! =oD Ny väliaikatiatoo täst, katotaa, mite saaraa pihal ripoteltuu.

Taaskaa ei saatu just niin kukkii, mitä oltii suunniteltu ja kasvit vaihtuva siin vauhris, mut tähä nyssit on tyytymine. Ny siirrynki piham pualel seuraavaks.

Pakko laittaa viäl lupiinipellost uus kuva, ku o noussu lissää kukkassii ja ny löytyy useamppiiki vaaleempunassii joukost! Ihanaa!

Eka vuas, ku onnistu näitte suhtee! Tähä näkymähä en hevil kyllästy!

Se on taas yks oikkee aurinkoine ja lämmin aamu ollu. Käytii mettälenkkii koirie kans ja ny olis jaksanu vaiks kui ja paljo. Nii kiva tuuli kävi vilvottelemas siält puitte ja puskie väleist. Sellasen ku päivä pysyis läpittes, ni saatais paljo aikaseks. Näil helteil taas ei tunnu tapahtuvam mittää, ku ei yksinkertasest jaks.

Juhannusruusu o iha täyn nuppui ja osa kukkasit avautunukki jo. Kummast o puska kestäny, vaiks en ol tätä yhtää kastellu - kaik mun kasteluenerkia o menny kukkapenkkeihi ja puun/puskie taimil.

Valtava kauniit ovakki - ja viäl puhtait ja ehjii. Kovast tuuli yrittää ny riapotel puskaa, mut sitkeest näyttävä kukat pärjäävä.

Juhannuksehe ov viäl jonkum matkaa, et taitaa kukinta olla siihe mennes kyl jo ohi...

... vaiks näit nuppussiiki viäl ov vaiks kui ja paljo.

Ol nii kauniis isois kukis mettäs tää, mist mul ei ol aavistustakaa, mikä tää o. Pit käyr lenkij jälkkee kameran kans uurestas paikal.

Tämä yleiskuva kasvist - paljo jo lakastuneitki kukkii, ettei kovi kauaa sit yks kukkane kest. Väri o oikeest pikkase enempi liilahtava, mitä se täsä ny näyttää.

Täsä kukkassii lähempää kuvattuin. Ovak kyl tosi kauniit!

Ja viimine kuva viäl aurinkoisest paikast. Vähä tollane kupuline pinta tosa kukas. Mitäs jos tällasen siirtäiski johonki kukkapenkkii, mitä siit mahtasis tul ens kevään? Hmm.

Mää olen iha lupiinihöperö. Nautin nykku tiäm piantareil ja monis aurinkoisis siltakorokkeis kukkiva eriväriset lupiinit kauniist. Juu, toise sanova niit rikkaruahoiks, mut mum miälest niit vois ol vaiks enemmänki.

Meijä tyäl ja vaival kasvattamat tiäv viaruslupiinipenkit ova ny kukas. Pualet vaa läht kasvuhu, mitä tähä laitettii ja leviäminenki näyttää oleva tosi kituliast. Ei vaa ol tarppeeks hyvää maat vissii.

Mut kauneit nämä ova! Siis iha verrattavis miakkaliljoihi, mikkä ova kumminki meijä olois yksvuatissii.

Ja kivoi ryhmii ova tehny. Väri ov vaa pikkase ykspualist täsä meijäm pihal.

Lupiinipellol ov vast kukinta iha alkamaisillas. Siäl sulas sovus muitte kasvie seas. Noit puit ev viäläkää ol saanu poijes nipsastuu, mut eiköhä ne oksasaksekki jostai viäl autotallii siivotes vastaha tul.

Yks ainukaine vaaleempunane kukinto löytyy täst meijä tontilt. No, onneks mää tykkään sinisest! =o)

Pihal on taas vaiks mitä. En ol mittää erikoist tehny, kuha ny kiärsin tän läänin taas ja nappailin kuvii.

Ruahosipulit tul nyssit kans ajettuu näköjäs matalaks pojan toimest - ruaholleikkuril meinaa. Sentäs näyttävä elos oleva, et varmast lähtevä kasvuhu viäl, ettei ollu iha kaikkeist matalimmal sääröl toi leikkuri. Onneks meil o ruahosipulii muualki, ni saa vähä ruakienki mausteeks silti.

Yksinäine mansikka jo jotenkis joutunu yrttipenkkihi ja siäl sit kukkii. En raaskinu poijeskaa laittaa.

Oikeel mansikkamaal o kato käyny. Erellistalvenaha ol myyrät paljo nostellu näit mansikoit poijes kokonas tualt mullast ku möyrivä siäl muavi al. Ny tuntuu, et alkava muutev vaa jo ol nii vanhoi nämä, et pitäs uusii kokonas. Ei kyl tänä kesän viäl. Jos eres pikkase suu saatais makeeks.

Tää meijä "nurmikko" on sit vahvaa tekkoo. Jualavehnäähä se siis käytännös o, mitä ny voikukkii, leinikkii ja apilaa sit lisäks siäl tääl. Vehnähä näköjäs o puhkonu reikii toho muavihinki. Kova näyttää oleva kasvu tual muavi allaki, ku o nii kohollas. Sin ne meijä kaik remonttikamat koht hukkuva - nurmehe!

Lupiinipellos o kova kasvu jo. Osas nuppuiki, et ei kauaa kest enää, ku saaraa pihankaunistust taas.

Mä luuli, et jaloankervot olis pakkases molemma menehtyny, mut onneks ny näyttää silt, et toine ainaki o toipumas. Ol jo nii pitkäl kasvussas, et tää on kyl hiano yllätys! Ny ei enää sit pakkassii kaivat yhtää! Toi valkone o näit voikukkie ja/tai pajun valkost nöftää, mitä tuntuu ny kovast ilmas lentelevä.

Yks kukkapenkki, meijä eka tänne laittama, keittiön ikkunan al, o iha huppeluksis. Siin o lupiinii ja rönsyansikkaa. Toine puali ojjo yhre talve sit ollu styroksie al ja toiselt pualelt levittäytyy kataja ylle.

Tää katajaha ol iha pikkane, ku tänne muutettii. Syksyl sattu vesivahinko keittiös ja sitä varte tarvittii lautoi - eiks isäntä sit laittanu ne laurat just tasan ton katajam pääl. Olin iha varma, et se ol sem menoo sit. Mut eiku sehä sit intoutu tekemää usseempii haaroi ja on ny tollane keskelt matala ja reunoiltas pikkase korkkiamp tapaus. Kuinkaha iso siit oikkee mahtaa lopultas tullakkaa?

Syreeniki o intoutunu kasvuhu komiast, ku kilpailijapuskat ov viärest poistettu. Putsattii puska myäs vanhoist kuivuneist oksist ja siitähä se näköjäs tykkäs.

Syreeni o tehny tänä kevään paljo uussii poikassiiki. Annetaa niitte kasvaa ja levit tonne mettärreunal. Irea on, et sit jossaikohti tehrää sellane vihree alikäytävä siit syreenie läpitte. Eli kyl viäl menee vuassii, ennenku tää o suunnitellullaine. Mut pikkuhiljaa!

Kielokki alkava kukintaas. Ei viäl kovi mont ol näkyvis, mut jokune. Nuppui kyl o paljo. Nämäki tuliva iha itekses tonne ojempenkal mettärreunaha, ku vähä napsittii vesakkoi poijes, et valo pääsee maahas saak. Nokka o nii tulos, et tuaksuu en saanu nenähä, mut voiv vaa kuvitel, et kyl ne tuaksuva.

Kovii kokenu raparperiki ov viäl henkis ja sil ojjo pikkane poikanenki (oikkial). Siäl näyttää uut lehtee pukkaava lissää ja nymmää sit merkkasin tän, ettei enää men "vahinkos" ruahon leikkuri al.

Yks ruusu ojjo kovi isost lehris ja o pirteen näköne. Tää tais olla se viime vuan ainut keltane, mikä keltasen ostettii. Lopuis "keltasis" ku sit loppuje lopuks oliki iha muit värei.

Sev viäreises ruusu o pikkaset alut, mut kovi kituliaalt näyttää. Pakkane ei oikkee tehny hyvää...

Lähinnä tiät o muistaaksen punasev värine ruusu, mis onki sit alkui enemmänki.

Nii kuivaa o ollu ny, et o täytyny puskii ja kukkapenkkei kastella valla. Ei oikee aurinkompaistees uskal, mut iltasi sit. Erelles orotan sitä ulkovesihanaa, ettei tarttis koko kämpän kaut ain kulkee vesikeppujen kans, ku hakkee kasteluvet. Joskus sit!

Erellispäivässii touhui eile kuvattun, mut tänäpe kirjattun. Jotenki taas en saanu käsiteltyy noit kuvii lainkka aikasemmi. Ehkä olis ollu joku kikka-kolmone, mut emmää jaksanu tapel.

Täsä ny iso kukkapenkki enne:

Ja täsä nyssit parin kitkemiskerraj jälkkee (kottikärrylline ruahoi läht kompostihi):

Jourusi kaivamaha tota maat tost penki erest, et sain noi kaivinkoneen peittämät puureunukset taas näkyvihi. Ja iha järjesttömäst on noit juurii tual mullas, et ei ol iha hetkes tää penkki läpikäyty.

Ja täsä sit pikkase siistityt sammalleimut. Viäl olis töit vaiks kui täsäki. Paljo men ohrakkeit ja jualavehnää poikki tyvest, et koht siäl o kaksikertasest siistittävää...

Mut kauniit nämä ova!

Oijoi, ku olis töit pihal iha vaiks kui ja paljo! Tänäpe ei kuiteskaa paljoo mittää tul siäl tapahtumaha. Tai en usko ainaskaa. Pitäs pikkase hommiiki saar tehtyy pitkäst aikaa...

Tein kuitenski eile illal kiarrost pihal kameran kans. Ev vaa saanu niit käsiteltyy jostai syyst. Mut pikkase tilannet tänne nyssit päivä myähäs.

Norjanankervo kukkii kauniist ja rohkeest kaikkie remonttikamoje ja heinittyneen ruahoj joukos.

Pikkane tuami kukkii ojavviäres. Pitäs siirtää tää tonne jokivartee, ni sais paremmi aurinkooki. Kattotaa saaraanks sellast enerkiaryäppyy joskus aikaseks, et tää onnistuis. Kaunis se ojampenkalki.

Arvakkaas mikä? Pakko ol ny laittaa merkit tähänki, ku joutu meijä raparperiki ruaholleikkurin uhriks - vaiks ol kyl jo iha selväst esil eikä ruahojej joukkoho uponnu. Kuvaa vissii sit sitä, et poika ei enää tykkää raparperist... Toivottavast selvii täst raa'as kohtelust viäl.

Takapihan kukkapenkin hyasintit ovaj jo lopettanu kukintas, tulppaanit viäl jaksava, mut ovaj jo pikkase kärsineen näkössii kyl. Jaloankervot ova nuupahtanu iha täysi. Pakkaset tainnu viär, pahus viäköö! Mut löytyy siis muut kummiski ku pelkkii rikkaruahoi!

Sammalleimuki kukkii penkis kaikkie rikkaruahoje keskelt. On nii tiivis matto, ettei sen alt oikkee tahro saar rikkaruahoi nypittyy poijes, ku ne katkevav vaa, ja siitähä ne sit innostuvav vaa kasvamaha ja leviämähä. Jottan tarttis tehrä!

Ja täsä sit jottai pensast ämpäris juurtumist orottamas. Lajist ei ol sit mittää hajuu. Puska ku puska! =o) Reunuspensaan o erellises paikas toiminu.

Pitäs saar enerkkiaa, et lähtis oikeest jottai tapahtumahanki, mukku ny o ekaks flunssa verottanu, simmää olim poijes ja ny sit kaikellaissii uussii miättimissi ton isännä Kiinankeikauksem puitteis... Mut kattotaa, josko täst viäl toimertuis joskus.

Se on sit taas iha valla upee päivä ollu! Pikkase touhukkuut on tää helle hillinny, ku tuntuu, et koko aja o iha likomärkä ja suihkun tarpees, mut ollaa me silti jottai saatu aikaseks täsä.

Viime talvi näyttää olleen iha hurjan vaikee varelmil. Tais oikeest puskast ol kupsahtanu yli pualet. Mä sit vähä noukkisi näit kuivii poijes ja kyl vaa isot kasat tul. Etuosast enempi ja sit piänemp kasa takaosast. Ny o harvaa ja valosaa - aurinko ainaski pääsee nyssit joka kolkkaha. Näytti siält sentäs jottai piänii uussii alkuiki nouseva paikka paikoin. Josko saarais viäl satoo kummiski syksyl.

Tulppaaneist osa ov viäl nupullas, mut alkaa väri voimistumaha...

... ja osa ojjo auennu. Kattotaa, kuinkas kaua kukinta kestää, et ehtiiks nupul olevat aukeemaa, ennenku ny auenneet jo kuihtuu poijes. Kauniit ovak kyl!

Sit näist kellarist löytyneist ylijäämäharkoist synty lipputankon ympäril uus kukkapenkki. No, joo! Multa ja kukat viäl puuttuvak kyl, mut eiköhä neki siihe täsä aikaa myäte saara. Meinasin apilamalliin laittaa enste ja kokonas ympäri, mut toi lipputanko täytyy pystyy tarvittaes kaatamaa alas, ni ei voinu sitä suunnitelmaa toteuttaa. Apilamallin taas kaato sit se, et harkot olisiva loppunu keske. Ei tää mikkää suuren suur ol, mut kyl toho nyssit jo jottai saaraa.

Kellarin raput ovak kans eristyny pikkase. Toho tulee niimpal ain tota betonii, et siihe kuivattamisehe menee aikaa, ettei liia paksuu kerrost kerrallas lait, muute se halkee rikki. Tähä ei tul enää ku yks askelma, ja sit päästää laittamaa taas seinii ylöspäi.

Pikkuset söpöt siniset lemmikikki alkava ol iha just kukas - viäl o nuppui paljo. Mut voi, ku nämä ovas sulossii!

Hyasintit kukkiva komeest ja tuaksuttava takapihaa kauniist. Näit täytyyki laittaa syksyl maaha lissää!

Sireenis alkaa kans ol melkoset nuput, et koht saaraa uut kauneut pihal.

Yksinäine keto-orvokki (?) kasvaa kuivas saves ja sinnittelee vaa.

Mut kaunis on tämäki pikkane kukkane!

Ja mettärreuna ov viäläki valkovuakkoi valkosenas. Mite sitä osaiski suunnitel pihan nii, et siäl olis ain jottai kukas?

... No, e! Kamalast olis kevätpuuhii viäl pihal, eikä vaa saa aikaseks. Mä oikkee tiär, mitä pellon vallanneil myyril tekis, ku joka kert ku siit ohitte menee, o uus kolo ilmestyny - vaiks ain mä tallon ja hajotan reijät, mikkä huamaan... Uskaltaaks siihe mittää laittaakkaa, ku meneväs sit "parempii" poskii?

Mut muute o alkanu kovast näkymähä kesän tulo. Voikukkii o ilmestyny nurmikol, sammal antaa sopivast tiät. Voikukatha ovak kyl tosi kauniit näi alkuvaihees ja keltasin, mut sit tahtoo men hermot, ku niit valkossii hahtuvaissii o joka paik täyn. Siihe ny menee pikkase aikaa sentäs viäl. Raparperiki o lähteny kasvamaha, vaiks mä olij jo varma, ettei se lähre, ku ei mittää ol näkyny. Ny o mont lehtee aukeemas. Kyl se siit siv vaa! =o) Lisäks hämmästysi, ku viime vuan amppelis kasvanu orvokki, minkä rönsyt heitim poijes syksyl, o siämentäny ja ny siält o lähteny muutamii uussii taimii kasvamaha. Vau!

Juhannusruusus ojjo isot lehret ja terassin takii lyhkäseks leikatult alueelt kans lähtee uut oksaa kasvamaha oikkee urakal. Taitaa tosiaa kukat tänä vuan tul ajois (jollei ny kovin kamalaa takatalvee tul vastaha).

Ruusuist ku alotettii, ni jatketaa kans. Täsä o keltasen ruusun lehtii. Ne ova melkose isoi jo - ja lissää tulee koko aja, uussii oksiiki tulos juurest. Ny ei sit mittää pakkassii kaivat enää.

Punane ruusu o lähteny juurest kasvamaha, vanhat oksat täytyy naksat poijes. El löytäny saksii tähä hättää, ni jäi viäl tekemät. Johonki piiloho meil näyttää laitetun kaik pihatavarat (lumikola, haravat, oksasakset...). Mut eiköhä ne jostai viäl löyry.

Kevätvuahenjuuri kukkii kauneimmillas. Kukkapenkin pikkuaurinkoi. Sevverti kylmää o, ettei pörriäissii pyäri ympäril, niinku lämpimin päivin. Näyttää lämpimält, ku aurinko paistaa, mut yllättävän viileet sit o kuiteski.

Uuristus orottavas isos kukkapenkis o rikkaruahoje keskelt tupsahtanu esihi kevätesikkoi ja pari jottai muut kasvii, minkä nimii en ny het muista. Esikot kukkiva, mut toisist näkyväv vast lehret. Mitäs mahtava tykät, ku koht otan ja siirrän ne tonne myyräpellol, et saan kunnol möyhentää tän penkin ja laittaa ton kastelujärjestelmän kuntoho? Hmm. Pelottaa pikkase. Mut ei näil paljo toivoo ol tual rikkaruahoitte keskelläkää menestyy...

Sammalleimuski ojjo kukkassii - ja nuppui iha hurjast, et kunnon kukinta ov vasta alkamas. Ja tämän kaiken komeure eres on sit iso savikasa, ettei vaa ohikulkijat pääse nauttimaa siit kukinnast. Hö! Itte sentää tiäretää, et kukkii o.

Tiävviäre kukkapenkis vihro o komeet lupiinikasvustot - monev vuare hoiron tulos, ei tosiaa ol mikkää helppo leviämähä meijäm pihal, vaiks kui ollaa yritetty. Mut hiljaa hyvää tulee ja sitkeys palkitaa! Kukkapenkki oikeest jatkuu samammoisen toiseenki suuntaha, ja siäl ol mm. isopäivänkakkaraa kasvamas, mut eiks poika ruaholleikkuuinnostuksissas ol menny - taas kerra - ajamaa nämä matalaks. Pari kertaa ova kestäny ajon ja lähteny uurestas kasvuhu, mut ny ei näy mittää enää. Tais ol se viimine niitti niil... Sentäs pikkane tammi säästy, ku olin syksyl laittanu kepit sen ympäril. Puhe ol, et niist kepeist ettippäi reunaa ei ajet, mut en sitä sit enää muistanu muistuttaa, ku pojal ruaholleikkuuinnostus ol pääl. Ja sin men.

Lupiinipellol ov vähä piänemppii alkui, ku se ov varjosemmas paikas, mut näyttää iha hyvält, et om paljo kasvustoo tulos. Muutama lepän alkuki näyttää pellol ilmestyneen, mikkä pittää leikat poijes, kuha ne oksasakset löyrän. Ei me tähää mittää lisävarjostust kaivat. Oi ku orotan jo tätä lupiinikukintaa, ne ovas sit vaa niim maan kauniit!

Ja viimiseks takapihan kukkapenkki. Siin o kaunist kukkaa jo ja koht kukkiva tulppaanikki. Kuulliljat ova lähteny kasvamaha, samate löytyy alkui kultapiiskust, jaloangervoist ja sinipallo-ohrakkeest. Taitaa ol nii, et ekan kerran täst penkist lähti ihan kaik, mitä siihe syksyl laitettii, kasvuhu! Kivalt tuntuu!

Mite se osaaki ol nii palkitsevaa tää kukkailu, vaiks oikeest meijä piha näyttää silt, et se o yks ryjäkasa. Rikkaruahottunu remonttikaatopaikka. Siält keskelt sit näit ilonaiheit ja pihan kaunistuksii löytyy kuiteski!

Se ol kaunist eilenki, vaiks kovi kylmäst tuuliki. Iltalenkil olisisi tarvinnu jo käsineit, ku pakkas näpit jäätymähä. Kui se osaski nii kylmält tuntuu?

Valkovuakkoi viäl pistein näkyvis täsä meijä mettärreunas. Tällast tiät se sit oj joskus Raumal Turust kuljettu (ja tiätty toisinkipäi). Nykysi käytännös pelkästäs koirieulkoiluttajie käytös.

Ja toisee suuntaha. "Pikkase" om puskat ruvennu tiän tilaa täyttämähä. Ei tätä tiät enää tair ajaa eres raktoril läpitte - puut ova iha liija lähel reunois. Mut kaunist o!

Ja ny o sit ajettu nurmikkoki kertaalles. Poika ku innostu, ni ei siin sit loppujel lopuks kamalast aikaa menny. Toine puali o suurimpiirtei pualiks tehty - loppuosa orottaa uut innostust.

Simmää meinasi ruvet laittamaha tomaatit jokane taimi omaan kippoho ja vähä laitel noit toissiiki usseempaa purkkii, mut ku rupesi noit purkkei ettimähä, ni löysinki yhre isomma astian, mihi sit laitinki ruokotraakkipuun, liisukkaa ja yhre rönsyliljan. Siihe men sit kaik mullat, mitä mul ol, ni jäivä nämä kuvan taimet sit erelles samallaisiks. Pussit vaa taas kissasuajaks pääl...

Tällane siit traakkipuuistutuksest tul. Kasvi on notkollas, ku mä käyti sen suihkus enne ruukuv vaihtoo. Kummast painaa latvukset enempi, ku ne ova märkkii. Samal siis tul vaihrettuu mullat. Osas liisukoist ol jo juuret, osas ei (nappasin ne puskast ja laitiv vaa suaraa multtaha).

Kattotaa, kauaks säilyvä, ku lattiatasol tul koko hökötys laitettuu. Tosa purkis o pyärivät renkaat al, ni sitä o helppo siirtää ja käännel kyl. Mustis ol viäres taas tarkistamas tilannet koko aja ja orottamas sopivaa hetkee, millo pääsis rönsyliljan kimppuhu. Lopult sit kuitenki unohti koko kukkasen, ku se men sin tuttuhu nurkkaas takasi - ainaki viäl o olemas. =oD

Nämä kuvat ovaj jo vappuaatolt, ku laiti terassii iltaa varte kuntoo. Pehmusteet ulos ja sen sellast. Susu ol mua auttamas.

Laiti Susun kii meijä nuahoustikkaisii ja siit sit Susu ensimmäitteks kipitti pyärimää, kiärimää hiakal ja sit mutustelemaha heinii mun takapihan kukkapenkiv viäree. Nam!

Lähemppää kuvaa kukkapenkist. Kuunliljakki ova lähteny kasvuhu. Nuat siniset kukat ova melkose isoi - tosi kauniit. Iha koht tulee lissää kukkii, nuppui ojjo!

Sit aikas aurinkos huahotettuas - ku ei malttanu tul hiakalt poijes - lopult tul muv viäreisel penkil varjon al. Mä yriti lukkee kirjaa, mut kyl mää huamasi, et mä seurasi niimpal Susun touhui, ettei siit lukemisest oikkee mittää tullu...

Ja sikku ol viilennytty vähäse, lährettii taas tutkimusreissul. Löysiki hyvän tähystyspaikan, mist näkys airan ylitte.

Aurinkoiselt se vaikuttaa keli tänäpekki! Nii o lintujen liverryksekki viäl voimissas, et mikäs se siäl lenkkii tehres, kauniis keväses maisemas.

Olem pitäny ny taimii sit muavipussie sisäl, ettei kissat men syämähä ja herkuttelemaha. Toivottavast saan nämä pirettyy henkis.

Vasemmas yläkulmas o rypäletomaattii ja nämä kaks muut ovat "arvotuskukkii", ku ei ollu kuulemma tullu siämenii laitettaes laitettuu nimilappussii. Kattotaa sit, mitä näist syntyy. Ton alimman "esikoulin" vaa siten, et otin lusikal alhaalt keskelt yhre kokkareej ja siirsin sen tonne ylemmäs tyhjähä tilaha. Voi ol, et ne ei lähre kasvamaha, mut kattotaa kuis käy.

Sain ystävält lissää ruukkui ja amppeleit tänäpe kans, ni ny o sit valinnav varaaki, mihi näit sit tulee laitettuu. Ehkä ei amppeleit saara paikoilles viäl tän kesän aikan, ku hommat ova keske, mut noit isomppii ruukkui varmaste jo tulee käytettyy. Suurkiitos!

... mut kuiteski vaa iha meijä omis nurkis. Västäräkki tul vastaha, ku autol ajon pihal, eikä pahemmi väistelly, ku venkslasin auton oikkiaan suuntaha, pikkase pomppi kauemmas, vaiks välil joutusi orottamaha pitkäänki, ku ev vaa yhtää nähny, misä tipune kulkee, ku ol auton nokka eres... Rohkee otus!

Sikku hyppäsin autost ulos, västäräkki nous piharakennukse harjal pyrstöäs heiluttamaha. Kuva or rakeine, ku se o niimpal suurennettu, mut siäl se keikkupeppulintu ny näkkyy.

Museotiä (vanha kasitiä siis) o kappia ja puire keskel, mut aurinko sinnekki vaa silti yltää. Sinivuakot ovaj jo lakanneet kukkimast, iha muutama kukka siäl tääl näkkyy, eka aukinaine valkovuakko osu nyssit silmähä:

Vähäse se ol alassuin, mut auki kokonas kuitenski. Nuppussii ol vaiks kuippal ympäril, et koht o mettä valkosenas, ku vähä aika siv viäl ol sinisen.

Jottai tualt kasvimaaltaki mullast pukkaa ylös. Olisko tosa oikkial narsissi, vai mil o tollaset lehret? En kyl muistaaksen olis tähä sellassii laittanu, mut josko olis myyrät taas ollu töissäns. Taitaa sit lähtee viärest vasemmalt sellast syksyl pitkään kukkivaa perennaa. En kyl ny millää muist sen nimee. En ollu muistanu sitä laittaa puutarhapäiväkirjahankaa ylös. Se on sellast korkeet näyttävää, pikkase aurinkonkukkaa muistuttava (mut piänemp) kukinto.

ON tää vaa oikkiast jännää aikaa! En kyllästy kevääseen koskaa! =o)

Ollaa tänäpe oltu ahkerii. Käytti kyläilemäs ja samalt reissult sit tul jokune kukanalkuki mukkaa. Rypäletomaatit ova ainuut, mikkä varmast tiärän. Pistin nyt muavipussin sissää, josko se auttais, ettei kissat kävis napsimas. Koulii tarttis ja sit tulee toine säilytysonkelma vastaha, mut eiköhä täsä jottai keksit. Koht saa laittaa niit jo pihalki... Peltopläntin käyttii läpitte ja putsattii rikkaruahoist nii hyvi ku taittii. Vaiks miäs sej jälkke san, et pitäsiskös toi viäl kerra myrkyttää ennenku laitetaa kasvei... Mää olin iha hoo-moilasen, et tehtiiks me turhaa tyät? Mä ainaski otin kaik juurenkappalat, mikkä vaa sain poijes sil silmäl, ettei siäl pitäs mittää kasvaakkaa, ennenku saaraa jottai siihe itte laitettuu. Kattotaa sit, josko alkaa keskusta-alue "kukkimaa" rikkaruahoi, ni siit sit näkkee miähe hualellisuure... =oP

Tyhjää o! Täytynee siirtää toisest isost kukkapenkis kaik monivuatiset kasvit tähä kans, et saaraa se muljat rauhas sit myähemmi, ku o varaa hankkii se yks kuarmalline multtaa.

Kevätvuahejjuuri o iha koht avaamas kukkias. Nupuist näkkyy keltast jo! Aijai, ku tuntuu kivalt!

Ja kellarist löyty tällasii jumalattomii betonikuutioit. Ny siäl mahtuu paremmi kulkemaha kyl, mut mitä kummaa näil sit tekkee? Painavakki niim maan tuhottomast. Ja kellarikopin seinät kasvavav vaa. Siit sit kuvaa jossaikohti myähemmi.

Koirie lenkil huamasin, et ny ova vihroste sinivuakot täyres kukas ja lährin sit Susun kans mettähä uurestas - kamera mukan. On se kyl tosi kaunist, ku kuivie lehtie seast siäl tääl o sinivuakkoi.

Parii erillaist laatuu tual näyttäis kasvava, ku o väri vähä eri ja lehrekki pikkase erimuatosii. Perinteist sinist, niinku yläkuvas ja sit näit enempi liilahtavii alakuvas.

Siniset ova vähä enempi pyäreit ja nää lilat tällassii suipompii.

Ja näit kasvo iha sekasi erikses ja viärekkäi, niinku täsä yläkuvas. Sinissii vasemmal ja liloi oikkial. Jännää, en ol aikasemmi huamannu tällast eroo, vaiks näit sinivuakkoi o ollu täsä samas paikkaa varmaa ain.

Kasvo siäl näit vuakkoi sammaleittenki keskel vähä syvemmäl mettäs. Varjosammas paikas.

Ol siäl poluv viäres yks tälläne jykevä vanha puuki, misä tos noin kolmem metrin korkuures ol sammaleel pehmustettu penkki. Vanha puu o, ku runko tualt alhaalt ov varmaa melkest metrin halkasijalttas.

Keijukaispolku. Voi, ku tääki o oikeest luannos paljo kauniimp, mitä täsä kuvas... Mettänpohja ku o sinisen iha pitkäl ylöspäi. Valkovuakkoi ei osunu silmähä, mut kyl neki täst koht varmaste esil tuleva, niinku ain ennenki. Koht.

Avasin nyssit kesäkaure ja se tarkottaa, et omil kotisivuil tul uus kukkapenkkisarja-sivu, mist tulee löytymää yhre kukkapenkin vaiheet läpi ens kesän. Sevverti tää aurinkoine keli kutkutteli, et ol pakko pikkase men pihaa laittamaa.

Jottai isoo vihreet om mullan alt tulos takapihan kukkapenkist. Ei ol hajuakaa mikä tää vois olla. Toin halkasija on nyjjo jottai viitise senttii ja näyttää alaspäimennes vaa pullistuvan tost. Ei se ainaskaa mikkää rikkaruaho ol. Toho penkkiin tul laitettuu jaloangervoo kans, voisko se lähtee tälleen kasvuhu? Enempi tosiaa tulee miälehe joku hyasintti, mut tos penkis ei sellast pitäs ollakkaa... Hmm.

Tulppaanikki ova venähtäny ja pikkasii tullu lissää ympäril. Villitulppaaneitki o ilmestyny näkösäl enempi. Kukkii ei kyl ol viäl näkyvis.

Etupihan pikkupenkist löyty kans jo elämisem merkkei. Syksyl istutettu syysleimu o lähteny kasvuhu komiast punasil lehril. En olis muute tiänny, mut olij jättäny sen ruukus olleen lappuse toho maaha kasviv viäree. Onha mul ylhääl, et tähä penkkihi olen moise kasvin laittanu, mut ei tarkkaa paikkaa.

Ja keltaset krookukset ovak kukas, mut kii, ku ei ollu aurinkoo just kuvaushetkel. Nämähä siis ilmestyvä tähä penkkihi viime vuare kevääl ekan kerra - torennäkösest myyrien tekossii, ku kert itte ei olla niit toho laitettu. Ei aut valittaa! =o)

Pitäs viäl saar aikaseks haravoir lupiinipelto aukeemmaks ja siistii kuivii kruppanoit isost kukkapenkist poijes. Ne kyl suajaava alkui pikkase pakkaseltki, jos sellassii vielä sattuu tulemaha - ja varmaste kyl tulee. Olen siis kahrev vaiheil, et teenks vai enks. Ny ei ol täl viikollopul aikaa kummiskaa, ni kait se täytyy hommaks ottaa het, ku sopiva tilaisuus vaa tulee. Onha sitä jokkut jo laittanu perunoitki maaha - me ei olla pellon ettee tehty yhtää mittää.

Ny tää vuaratus kyl tekkee jottai iha omias. Kirjottelin täsä pitkät pätkät ja sit yhtäkkii pätkäs niinku olis tallennettu ja ku tulin takasi tähä kirjotusruutuhu, ni se ol iha tyhjä. Pelkästäs otsikko ol vaa jääny. Kummallist!

Mut siis asia o se, et ei olekkaa myyrät viäny mun sipulei täsä talven aikan! Jippii! Aamul ku käytti aamulenki aikan kattomas, ni mittää näkyvil ei viäl ollu. Ny kävin just toisis asiois takapihal ja iha ohimennessän vaa huamasin, et mitäs punast tual kukkapenkis näkkyy. No, siälhä ova tulppaanit jo puskeneet tiänsä mullam pintaa!

Toi takimmaine näyttäis oleva villitulppaani. Voi, ku tuliki mukava olo näist kevääm merkeist taas!

Ny innostusin tyäpäiväj jälkke tekemää pihast sellast päätoimisuunnitelmaa. Meil o nii iso tontti (yli 8000 neliöö), et tarttee tehdä usseempii suunnitelmii. Ekaks laajemp, mist näkyis kaik toiminnot ja sit siit osis muit. Tarttis saar oikkee mittakaaval tää tontti ja rakennusten suhteet siihe, ni tulis vähä tarkemmi, mut alkutoiminnot löytyvä nyy täst.

Täytyy myänttä, ettei täst viäl saa oikkee mittää tolkkuu, mut ku täst ruppee ottamaa osii ja kattoo ne vähä tarkemmi, ni sit. Mustal reunustettu alue om meijä tonttii, tummasinisel o tuleva aitaus (sisemmäine tulee tehtyy enste ja sit tota isompaa tehrää osis. Vaaleensinine o joki ja lampi (ja siit tulevat purot), vihreet ova puit. Liilal näkyvä (hyvi tarkkasilmäset voivan ne tual löyttää) viiva tarkottaa johtoo (sähkölinjaa tai voimalinjaa)... Täst siis lähretää.

Voi, mite kivan näkössii keltassii kaunistuksii tual tiäv viärel onkaa, ku koirie kans lenkkii tekkee. Muistinpa jopa ottaa kameranki täl kerttaa fölihi. Leskellehret tosiaa ilostuttava miält. Kevään pikkuaurinkoi.

Nysse o sit uskottava! Kevät oj jo täällä! =oD

... niit aamussii kuvii. Kamerast kattoe lumikuvat oliva iha ylivalottuneit, mut ku siirsin ne poijes kamerast koneel, ni kylhä niist ny jottai saa selvää sentäs. =o)

Ekaks tota meijä pääpihaa. Mimi kulkee tiätty mialuite polkui pitki, ettei kovast kastu.

Mut piti sitä sit käyr kuitenki tutkimas, et onks joku käyny hajujas jättämäs toho harkkopinoho.

Paril pompul ol tonne hypänny ja sit miätti, et mites siält poijes pääsee ilman, et kovast lumehe uppoo. Tosa ku ol dyynin yli 20 senttii lunt kasautunu.

Ku sit taas tual mettäm pualel o iha pikkasev vaa valkost puuterilunt maam peitton. Parise senttii pelkästäs.

Museotiäl sit oltti taas myräkäj jälkke ensmäset, ku sai tehr jäljet ja alkaa uut polkuu tekemähä. Täälläki ol paikka paiko isoi dyynei ja sit taas näit tasasemppi paikoi, mist tuuli o kaik lumet viäny jonnekki muual.

Meijä tiälki ol pari isomppaa dyynii, mist onneks ov viäl autol päässy läpitte. Ny ei olis yhtää ylimääräst aikka tehr lumitöit - eikä varsinkaa sil lappiol. Ny sit ollaa pulas, ku tää lumimäärä loskaks muuttuu, mut murehrin sitä sikku se o ajankohtast...

Ja sisäl tulles Kissi ol sit taas lumipalloi täyn. Saa jotenki noit pallossii muarostumaha toho pairanki pääl. Mite kummas se onnistuu?

Ne onneks tulee sit suaraam poijes, ku otan pusakan kuivumaha, mutku noit isomppi ja piänemppi palloi o tassut täyn, ni suihkussaha sit pit käyr.

Ja Kissi itte sit o yks viattomuus, et mitä palloi muns nyssit muka o - ei haittaa lainkka... Ja täl kertta ei oikeest ollu iha niim paljo pallossii, mitä se vois olla ollu, mut tarpeeks, ettei niit saanu käsines poijes. Ja sit menee turkki kiharal, ku se kastuu.

Kestipä kaua tän postauksen kirjottamine, ku noitte kuvie laittamises ja latautumises näytti kuluva iäisyys. Alotin enne yhreksää ja ny kello tulee koht pual. Huh!

Se alkaa taas aurinkompaiste saar miälikuvitust liikkeel, vaikkem mää mittää paperil ast olekkaa saanu. Kuvat ova perjantailt, ku käytti kameraa koirie kans ulkoiluttamas.

Tähä kuvaha tulee muutoksii ajan kans viäl aika paljo. Ensmätteks terassikairet tulee lissää ja väri vaihtuu, rappussii tulee lissää, kellarisisäänkäyntikoppi, terassioviem pääl katos, piharakennuksen perustusremppa valmiiks... Jossaikohti sit ruvetaa tota saunaa laittamaha (pressun al täl hetkel) ja samal sit laitetaa sellane katettu terassi toho piharakennuksen päätyhy. Ja sit noit savikasoi pitäis häipyy tiätty kans, mialuust jo ens kesän. Ne ei ny onneks täsä valkosuurest nii hyvi ponnaa essii, mut muute kyl, ku niis ei kasva mittää - ei tahro oikee rikkaruahokkaa siin menestyy.

Sivviäl olis tähä kuvaha tulos myähemmi huvimaja ja kasvihuane, nii ja aitaa tiätty, sekä lissää matalemppaa terassii, puit, pensait ja kukkapenkkei. Autotalli jää kuvast oikkial ja kesäkeittiö taas vasemmal, mis om myäs tää meijä tontin jokiosuus.

Täsä näkkyy tää meijän tontim poikki menevä joki. Nysseo iha pikkane, mut tulvie aikan se vesiraja nousee yli ton sähköpylvään. Olisisi halunnu tähä sellase kivam piäne valkose kaarisillan, mut se ei kyl kestäis mittää isoi tulvii. Pitäis siis sellane pitemp, tualt maantasolt ast menevä silta rakentaa (sit joskus). Tähä oikkiaa yläosaha tullee joskus meijä kesäkeittiö, mihi laitetaa terassii pikkase ympäril ja siit sit lähtis se silta "ruusupualel". Om meinaa kaikkeist lämpimin tontinosa ton joen vasemmal pualel. Sinne sais kivast jonkullaise ruusutarhan. Silmis jo näkkyy kuva ruusuist ja penkeist siäl välis... Mut mää tiärän itteni, et jos sinne ei ol helppoo ja kivaa kulkuu, ni kyl jää sit hoitamati koko alue. Ja kesäkeittiön taakse on sit pikkane lampi tulos joskus. Sinne haaveilin sellastest isost luannonkivest, mut vaiks isäntä sellasej jo men lupaamaanki, ni mä en kyl ol iha takuuvarma, et se onnistuu. Mä puhun "isost", ni isäntä taitaa puhhuu "isohkost". Isol tontil ei pikkane kivi kivalt näytä. Sit ehrotti, et rakennetaa sellane kivi betonist ja naamioiraa se kiveks. Jaa-a! Empä tiär, mite sellanenkaa onnistuis, ku en ol mikkää betonin ystävä - en eres betonilaattoje, sellassii mä en omal pihal haluu. Suurii orotuksii ja vaatimuksii löytyy, mut pikkuhiljaa eretää!

Erillaissii niittykasvei kans tosa penkereel kasvaa, ja ollaam miätitty siihe lissää laittavamme, mut en tiär mite niit sais laitettuu nii, ettei sit seuraava tulva viä mennessäs. Joki ku o normaalist tollane ojapahane, ni joka kerta ku sataa, ni se sit ain tulvii - enemp tai vähemp. Se tosa o hyvä, et toi vesi liikkuu, ni ei ol  mikkää kova hyttyslähre sentäs.

Jottai hyätykasveiki olis kiva saar tontil iha yleisest lissää; omena-, kirsikka-, luumu... Varelmii meil jo onki ja noit ikivanhoi karviaispuskii. Meinattii, josko ne vanhat siirrettäis vaa ton tiävviarustal, ku ovan nii kirpeit marjoi, ettei niit oikke tul käytettyy. Olis sit puskan koristeen kummiski. Jos selviäväs siit muutost eres. Ei millää raaskis heittää menemähänkä kokonas, ku kert muute näyttävä voiva hyvi. Ja tehrää kans jonkullaine kompostinurkkaus, pikkane puutarhavaja jonnekki, uusitaa roskissuaja tai tehrää sillekki katos... Kaikellaist piänt.

Ja meijä pihapihast en ottanu yhtää kuvaa, vaiks ny huamaan, et olisis ollu kiva. Sitä ku ei täsä oikkee näy, ku jää talon taakse. Tarkotus o pittää soral toi pääpiha, mihi autolki pääsee ja sit levittää lupiinei ja sireenipensait sinne mettärreunal - saisivas siis levit iha rauhas, jos vaa suastuisiva tekemähä nii... Sit keittiö ikkunast alas olis tarkotus tehrä kulku isol kissatarhal, mihi pääsy olis myäs ulkoot.

Ja täsä ku aikaa kuluu, ni lissää vaa toimintoi tulee. Mut ei tätä runsast 8000 neliöö ny sentäs iha heti täytetäkkää.

Juup, saattii kasa melkose hyvim poijes tost keittiön ikkunan alt, mut nämä alimma jäiväk, ku ova jäätyny maaha kii. Toho ei pääs aurinkokaa lämmittäväst paistamaha, ni ei ol ensmäne paikka, mikä sulaa...

Kasaa hävis, mut ny tuntuu, et se o levinny joka suuntaha. Mut eiköhä tästäki viäl erohom pääst!

Nii kaunis täysikuu siäl ulkon näkys, ku lenkil käytti, et pit hakkee kamera ja käyr uurestas ottamas vähä kuvii. Ei tol kameral kuitenkaa oikee tahtonu mittää saar. Täsä ny meijä talo kuutamos kummiski:

Melkost mustaa o. Ovev viäres vasemmal olevat pikkaset valopisteet ovak kynttilälyhtyi - vaiks oikeestas koko talo on ku yks kynttilälyhty. Ny sentäs kuu näkyy aikas isona, ku joskus kuvaa ottaes siit tulee sellane lilliputti, ettei sitä tahro huamatakkaa. Täst pimeyrest o ainaski se hyäty, ettei näy kuippal remonttitarpeit pihal o.

Jahas, näyttääks kasa piänemmält, ku mitä viimeks kuvattu (tääl)?

Täsä kuvas o lunt, ku se o otettu tänäpe ja se erelline kuva o napsastu aikasemmi, ku hommaan pit ryhtyy aikasemmi... Mut sevverti kasast häipy, mitä tul nuatiopaikal kannettuu, mut ei syttyny, ei sit millää. Iha liika märkää toi tavara ny. Ei mahr mittää.

Vähäse pitäs saar pihallekki tilaa ja näit puutavaroit polttaa poijes. Kattotaa, milt näyttää urakan jälkke.

Täytyy koko kasa siirtää kyl ton pellol, ku täsä talov viäres ei auta mittää roihuu pittää...

Vaiks ulkon sattaa vet ja joki tulvii ja talven tuntuu ei ol laisinkaa - tai ehkä just sen takii - o alkanu tul enempi ja enempi kesähommii miälempohjal orottamaa toteuttamist. Olen niit ny kirjotellu ylös puutarhapäiväkirjaha, koittanu jonkillaist suunnitelmaaki taas (sitä kymmenennet) tehr, tai alottanu ainaski. Ja sit sopivast osusi Sammakon sivuil, mis hää kysys, millasii puutarhapäiväkirjoi kenelläki o ja millassii tyylei laittaa asioit ylös, vai onks eres.

Täsä sit tää mun säännöllise epäsäännöllisest esil otettava päivis:

Tähänki kirjaha liittyy yks tarina. Tätä enne mul ol sekä sisä- et parvekekasveist oma reikämappikansio, mihi sit ain tarvittaes lisäsi sivui ja kuviiki. Kuvat tul ain jälkijunas, kosk ei noit filmirullii nii kamalan usseste laitettu kehitettäväks. Laiton ylös sivu/kasvi, mist ol kasvit tullu/saatu, jos ol itte kasvatettu, mikä lajike ohjeines päivines ja sit ain toimenpitteet, mitä tul tehtyy (paitti kastelut ja lannoitus, ku niit ei olis hullukaa jaksanu ylös laittaa...). Mul oliki siihe aikka iha kamalaste kasvei. Ku oltti muuttamas isost kerrostaloasunnost piänehe torppaha, sattusin saamaha töist vuare sihteerin tittelin ja sem mukan tul sit 500 mk:n lahjakortti, mil ostettii makkariin plafondi, mut se ei maksanukkaa iha täyt viitsattaa. Kosk lahjakortist ei saanu rahaa palautuksen, se ol tiätty tuhlattava kokonas, ja sattus sit silmä osumaha tähä puutarhapäiväkirjaha tyhjine sivuines, mikä ol täsmälles sen hintane, et sev viäl sain lampun lisäks.

Ekoil sivuil laiti valokuvii meijä talost ja "puutarhast" (mitä siis ei käytännös ollu lainkka), muistiks siit, millane tää ol tän tulles - ja ajatuksen verrat sitä siihe, millaseks viirakoks me tää täst alt aika yksikön saarais. Ajatukseks o viirakko jääny, mut ollaanha me jo paljo saatu silti aikaseks näihi kuvihi verrattun. Eka kesä men niittäes peltoo, et saatii se ajamaha eres vähäse nurmikov virkkaa.

Tän mää sit talletan ain nämä siämenpussit ohjeines, kuvines päivines ja kirjotan iha vapaamuatosest, mitä, mis ja millon o jottai tullu tehtyy. Tekstist ole ain alleviivannu kasvie nimet, ni niit o tarvittaes vähä helpomp siält löyttä. Kosk kirja pullistelee aika äkkiste tämän takii, olen tiputellu tualt välist jottai siämenpussei poijes, mist ei ol mittää kasvanu, tai o kasvanu nii huanost, et o käytännös, niinku ei olis ollukkaa. Niistäki yleensä (jos muistan) teen kyl ain yhteevveron, mist voi joskus tarkistaa, et kannattaaks jottai kasvattaa jossai, vai kokeileeks jottai toist paikkaa kentiäs.

Joukos o "muutamii" pihasuunnitelmii. Osa suht mittakaavas, osa enempi tai vähempi vapaamuatoseste. Ja jokane iha erillaissii. Ei saa päätettyy, et mikä olis se kaikkeist paras. Toiveit ja haaveit o nii paljo. Kaik kuitenki o säästetty, ku jokases o jottai, mist mää erityisest tykkään. Siit sit ain kaikist parhaat palat siirretää siihe seuraavaha suunnitelmaha...

Ensmäsen suunnitelmaj jälkke huamasin, et vaiks kui hianost ol laitettu kaik paperil ja sikku meinattii lähtee toteuttamaha, ni ei pualiikaa niist kasveist, mitä oltii suunniteltu laittavamme pihal, löytynykkää. Ja kas kummaa, kätehe tarttu jottai aiva erillaissi kasvei - ja paljo. Juu, siin men sit se suunnitelma.

Lisäks viäl kirjav välist löytyy jottai ireoit ja suunnitelmii tulevaisuut ajatelle. Esimerkiks joki kulkee melko syväs uamas (mikä onki hyvä, ku tulva-aikan siin o TOSI paljo enempi vet, ku normaalist) ja se haluttais kans käyttöhö. Siihe o miätitty erillaissii silta- ja terassivaihtoehtoi. Myäski kompostinurkkaukseks o miätitty erillaisii juttui, mikkä täytyy laittaa johonki ylös. Ja aitavaihtoehtoi tonti ympäril. Kattotaa sit myähemmi, mites ne oikke toteutuukaa. Mut näi se elää.

Eikä puutarha tair muutenkaa ol koskaa ihav valmis. Uussii juttui o ain kiva kokeil ja tehr erillaissi oleskelupaikkoi - ehkäpä jottai koiraharrastuksiinki liittyvii juttui, mitä ny ei viäl ol missää suunnitelmis mukan. Se "jalkapallokenttä", mikä o ollu kuviois mukan, ku muksut ova olleet sen ikkässii, alkaa ol jo iha turhaa. Seki tila sit voiraa ottaa johonki muuhu käyttöhö - läänii ainaski riittää! =o)

Mäki miälellän kävisisi kurkkimas Sun tapaa laittaa näit kasviasioit ylös.

Kuusenkerkkä ol kertonu omist suasikeistaa, ja mä sit tarttusin tähä kans. Vaiks viäl pitäs ol talvi (ulkon o viis astet lämmint ja vet sattaa), ni tosissaa alkaa jo kutkuttaa miättii, mitä sin puutarhaha kesäks laittaa. Viime kesä jäi käytännös kokonas (paitti just ne parit lempparikasvit) välist tämäm meijä viämäröinti- ja salaojitusrempan takii. Koko piha ol iha mullim malli - ja osaks se kyl o sitä viäläki. Pari isoo savikasaa orottaa poijes viämist ja niitte tilal tarvittais iha oikeet multaa, hiakkaa ja soraa. Plakkaris orottaa pari kivankokost lahjakorttii niin Kukkataloho ku Plantagenilki, et hyvi päästää alkkuhu niil kyl jo.

Haastees siis kuuluu kertoo 5 kasvii, joit haluais kasvattaa omas puutarhas ja 5 suasikki-ihanuut.

Mä haluaisisi tähä meijä rintamamiästalom pihal viirakon, sellasen, ku monis rintamamiästalois ojjo valmiiks. Me ny asutaa tasasel pellol, mist siis käytännös kaik puut ja pensaat puuttuva. Eli kaipaissi lissää puit; koivui, vaahteroit, pihlajii ja siv viäl näit hyätypuit; omenaa, luumuu, kirsikkaa. Lisäks pensait; erillaissii angervoi, ruusui ja sireenei (näit pensait meil jo onki jonkuv verra, mut tontti o nii iso, ettei niit oikke tahro huamat, eli lissää tarttis ol). Perennat on kans sellasii, mitä tarttis ain lissää; korkkioi ja vähä matalemppi ja iha matalii. Oma yrttimaa o haaveen ja raamit sil ojjo olemas, sisältö ja paikka vaa puuttuu sekä tiätty se keittiöpuutarha, mist sais kesälki salaattiainekset hakkee... Ai, ku näit o kiva miättii!

Ne viis suasikkikasvii sit:

1. Ehroton ykköne o nämä Klariolukset - kaik värit käy, mut keltast tai valkost ollaa yritetty tähä pihal enite saar, ku punaset rakennukset o taustan. Näkyisivä kaikkei parhaite. Joskus, niinku viime keväänäki, päätettii, ettei laitet yhtää enerkkiaa kasveil, mut silti piti näit sin multtaha tökkii.

2. Lupiini o sit kans yks, mitä ollaa meijä savimaal kovast yritetty saar levitettyy, ku kaik sanova, et se levii helpost. Ei ol ollu helppo homma kuitenskaa, ei. Ny meil o piän "pelto" olemas ja sit saatu pari kylvettyy toisee penkkii, mist toivotaa taas, et ne leviäis ittekses sit. Ollaa jalolupiineitki yritetty sekottaa mukkaa, et saatais eri värei, mut tota sinist meil ny melkest kaik ova, iha pari vaaleempunast piänemppä sit joukos. Näist tykkään jo ihan lehristäki, ku ovan nii kauniit!

3. Daaliat ovak kans melkose helppoi ja varsi näyttävii kasvei - ja näit ojjo vaiks mink kokkossi ja näkössii olemas. Joka kevät tulee mukuloit maaha lykättyy (paitti viime vuan), nii pihal ku parvekkeelki aikanas. Jos ny johonki purkkihi laittais ja sit terassii koristamaha kans...

4. Kehäkukka o kaunis kukkapenkis, kui myäski keittiöpuutarhan ympäril. Siit saa kivoi kukkakimppuiki ja kummast kestäväkki. Ja noit kukkalehtii voi käyttää vaiks salaateis ja leivonnaisis koristein, jos haluttaa. Nämäkää ei kyl meijä mullas ol kovi hanakkaast kasvanu, mut perustust täytyyki ny parantta oikke kunnol muutenki.

5. Sormustinkukkaa mul kasvaa yhres paikas, mut kovi kituliaast. Pitäs saar siihenki jotenki voimaa lissää. Näät korkkiat varsikasvit yleensäkki om mun syränt lähel, ku ne ova isol tontil näyttävämppi, kuha ne sais vaa viihtymää, ku näät lyhyemmät kasvit.

Mut jos joku vaiks haluais omist lempikasveistas kirjottaa, ni laitahav viästii tähä - tulem miälellän kans kurkkimaha! =oD

Valla o ollu tänäpä sellane kuusie nostelupäivä. Etuterassil oleva kuusi o kerra jo tippunu terassilt alas saak, sit siirrettii se seinäv viärehe nurkkaha, mis sil olis kaks suajaavaa pualt viäres, et pysyis pystys, mut ei se siltikääv vaa pysy. Vähä välii se o kenollas pitki terassii.

Takaterassin kuusi o viäl pahemmas paikas ja mä luavutin parin pystytyskerraj jälkke. Olis pitäny jokkut koukut saar terassil jonnekki, et olis narul saanu pinkotettuu kuusem pystyhy. Taas kerran sit ettisi autotallist koukkui, ku niit meil pitäsisis ol jossai sellane piän laatikolline (siis näit amppelikoukkui), mut empähä sitä nyssit käsiini saanu.

Katto paukkuu, hormi humisee ja jottai kuivii lehtii tual viäläki pihal läpitte kulkee tuulev voimast, ku välil ulkovalo pelmahtaa pääl, vaikkei siäl kettää olekkaa. Se on siis se lamppu, mikä ei välil syty, vaiks millasii inkkaritanssei sen eres pittää. Koirat tiätty ova tarkkan ja sit täytyy jo iha varmuurev vuaks ryykät kiireel ja isol möykkeel ulko-ove ettee, ilmotushommaha ol heijä tyätäs. Sit ova iha pettyneit, ku siält ei kettää tulekkaa.

Oppisiva kuuntelemaha eri taval näit pihan äänii, ku meil ei ollu pualeev vuatee ovikelloo lainkka ja meil sit viaraat melkkest tupsahtiva sisäl - iha sillee huamaamat, jollei joku ollu tähyilemäs just sillon ku autol ajettii tai tiält kävelttii meijä pihal. Tällaset "selvät" tapaukset haukutaa ja sit lopetetaa. Mut jos joku sattus pääsemähä livahtamaha vahtikaartin ohi, ni sithä tiätty täyty ottaa korkoje kans moine epäpätevyys kii - eli hoitaa homma triplahaukuil.

Mut juu, pikkupakkanenki o pitäny. Se o hyvä, ettei ol tarvinnu noitte koirie tassui niim pal rassat. Takkaaki ollaa poltettu ja viäläki o joulussii paffei jäljel, mitä sit o hyvä käyttää sytykkein. Lunt vaa sais tul, ku se uurev vuare lumiki ojjo melkkest kokonaa jonnekki hävinny.

Täst se vissii kevät alkaa jo, ku eka siämenluetteloki tupsaht postist, talvipäivie iloks.

Isoäirin kasveis o hurjam paljo sellassii kasvei, mikkä sopiva valla mainiost vanha rintamamiästalom pihal. Het rupes sormii syyhyttelemähä, et pitäis tutkii tarkkaa ja laittaa ylös kaik, mitä minnekki halutaa. Pitäs vaa jonkullaine uus pihasuunnitelma tehr, ku ne erelliset (ne viiskymment erillaist) eivä enää pir paikkas, ku o tullu näät terassit ja uus aitasuunnitelmaki täsä välis... Onneks talviaikka ny sentäs ov viäl jäljel.

Lunt ov viäl maas ja terassilt jouruttii kolaamaa ja lapioimaa tää valkone ilonaihe poijes, ettei sit siihe jääry. Niim meinas pimiäks sit vettää taas, et laiton lissää kynttilöit palamaha ja vähä eri paikkoihinki.

Tiärättekste mikä tää al oleva kuvan aihe o?

Se o oikeest tosi kivan näköne juttu, vaiks se ny täs kuvas ei iha silt näytäkkää...

Viäl löyty jottai kukkimas pihalt. Yllätys!

Yksinäine lupiini tual meijä lupiinipellol kukkii. Ja se on sit vaaleempunane, ku kaik muut ova olleet sinissii. Lähemmäs em päässy, ku siin o noit meijä remonttivermeit eres.

Ainaski pari näist istutetuist kultapiiskuist sit lähti kasvamaha. Osa o iha kuivanui keppei vaa, mut tää o kuulemma nii hanakka lähtemää leviämää, et jo pariki riittää alkuhu. Kivan näkössii ova!

Loistopäivänhatul on kans yks kukka viäl kukkimas klarioluste joukos. Sitkeest yks kukka kerrallas tää näköjää kasvaa. Hiano kirkkaankeltane pilkahrus muute jo enemp tai vähemp ruskeeks muuttunees kukkapenkis.

Kehäkukkiiki viäl löyty penkin toisest pääst. Täytyyki kerät noi siämenkorat talttehe, ni saa ens kevään laittaa niit sit kasvamaha taas. Kylmii ilmoi ku loppuviikkoho o luvattu.

Sit ol viäl yks mikätin, mink laitan iha eri postauksehe, kunha saan siit otettuu kuvii...

Ny o tuuli sopinuv valla tähä meijä pihal. Koko kesän aja tyhjän ollu kasvihuane sai vihrov viimei kyytii. Laito siihe just vähä aikka sit lissää kiinnikkei, mut nyy o tuullu sit sevverti liikaa, et huane läht kävelemähä.

Vasemmas reunas näkkyy toi meijä tummansinine saavi, mikä o ollu täyn vet (lämmittämäs ja kostuttamas kasvihuanee ilmaa, puhumattakaa kastelu helpottamisest). Siinkohral o kasvihuane enne ollu. Se saaviki o kaatunu täs tohinas. Ei siin varmaste kovi paljo vet enää ollukkaa, ku o haihtunu täs kesä aikan.

Hyvi se kiarros sit o menny kuiteski ku yrttimaa ja toi piän valkose varelma penkki ojjääny koskemattomiks. Tosa se nyy saa sit vähä aik ol, ku ole just koht lährös taas mummul. Evviitti ny ruvet tyäntouhuhu, ku en ehri suihkuhu. Tätä tää sit välil o.

Piän kiarros taas tul tehtyy, ku yritä seurat, et tuliskos nois nauhuksist ny jottai, mikkä just maaha pisti.

Nauhukse lehret o hippase alkanu nousemaha, noi piänet enempi ku isot. Ja vaiks noi isommat alkava ol kovi huano näkösii; keltassii ja ruskeepilkullissiiki, ni mää silti olettaisin, et se o lähteny juurtumaha. On se jotenki ainaki nyy tuntunu saava ravintoo, ku noi piänimmä lerhet alkava ol iha nätei ja pystys. Kehäkukakki piristysivä.

Samal sit tul kiärrettyy vähä laajemminki pihal. Monivuatis"pellossaki" sentää jottai tapahtunu, vaiks ympäril - taasen - tuntuu oleva rikkaruahoi enempi ku näit hyätykasvei. Vanhat kuvat löytyvä täält.

Vasemmalt lähtie:
Maa-artisokka - Eivä kovast ol koko kesän kasvanu, eikä tehny kukkii - liika kuivaa tais ol.
Venäläine rakuuna - O kasvanu hiukka pituut ja paljo uussi oksii - tuuhentunu siis. Nyvvaa kaike remonti keskel ei ol tullu käytettyy yhtää.
Rantaminttu - Täst varotetaa, et se leviää, ehkä jopa paremmi ku rikkaruaho, mut ei meil. Hyvä, ku jotenki eres kasvaa ja kässii mintun tuaksun saa, ku sitä hipelöi vähä.
Ruahosipuli - Nää puskat kasvattava jo vissii kolmat tai neljät satoo täl vuarel. Ekat ehti kukkimaa ast ja sit leikkasin ne alas. Sejjälkke o käytetty säännöllisest. Niinne sit puskakki tuntuva ain takasi kasvava.

Täst sit täytyy lähtee vähä peltotilkkuu isontamaha, kuha nyy ensteks saaraa uut multtaa. Tos savimaas o iha turhaa orottaa, et joku kasvais...

Pihal o myllerrys käyny, pitäisköhä kattoo vähä, mite o aikasemp tyälista jo muuttunu. Kommentit sinisel väril.

 Lupiinie siirto pois remonttimylläykse alt (kevät 2007) -> tehty ja kasvamaanki lähteny. Ei siirretty kaikkii, mut ei toi pelto ny pahoi vaurioi näytäny kärsineenkää. Kevääl o suuret orotukset...
 Loppuje klarioluste sipuleitte, inkarvilleoitte ja kärsimyskukkie mukuloitte sekä perennoje siämenie maaha laitto (kevät 2007) -> laitettu, inkarvillea kukki kivasti tien vierellä, kärsimyskukist vaa yks läht kasvamaha ja klariolukset kukkiva ny parhaillas.
 Vanhoje kantoje (omenapuut ja koivut) poisto (kevät 2007) -> omenapuitte kannot siirrettii paikaltas vähä syrjemppä ja koivuje kannotki oliva jo irrallissii, mut ne tarttis viäl saara siirrettyy jonnekki poijes silmist.
 Salaojitus ja viemäröinti asuin- ja piharakennuksehe (kesä 2007) -> yhäti o piharakennukse pääty tekemät, ku siin perustus ei viäläkää ol kunnos... (Onks viäl kesää?)
 Terassi talon taakse, käynti olohuoneest (kesä 2007) -> tehty yht perustust ja osaa kairet vail valmiiks. Maalaus myäs puuttuu.
 Etuove betonirappuje purku ja tilal puurappuje ja piäne etuterassi rakentamine (kesä 2007) -> purku on tehty, puuraputki löytyy, etuterassi kairet vail valmiin.
 Kompostikehiko rakentamine (syksy 2007) -> erellee orottaa.
 Iso kivi pihal (kesä 2007) -> en tiär, onks turha orottaakkaa tätä enää...
 Uus roskakatos (syksy 2007) -> sitä orotelles...
 Kuappa lammikol (kevät-kesä-syksy 2007) -> ehkä ens kesän.
 Aira rakentamine - koirii ajatelle (kesä-syksy 2007) -> jonkullaine olis hyvä ehtii tekemää, mut ei olla alotettukkaa viäl
 Pihasora laitto ja nurmiko multaus (kesä 2007) -> ei tul mittää tänä kesän, nurmikkoo saa laittaa vast ens kevään, ku talve aikan maa painuu näis kaivannois kuulemma ja piha taas o täyn remonttitarpeit, ni soraile siin sit...
 Huvimaja ja lipputanko (kesä 2008) -> huvimajaa ei ol, mut lipputanko löytyy jo!
 Saunaterassin rakentamine (kesä 2008) -> o tainnu siirtyy jo vuatehe 2009.
 Lammiko kuntoo laittamine (kesä 2008) -> toivos eletää, et tää aikataulu viäl onnistuis.
 Puutarhavajan rakentamine (kesä 2008) -> kuulemma lautatavaraa ja kattopeltiiki olis tarppeeks jo, ku vaa olis aikkaa rustat, eli varmaste seki sit ens kesän pihal ilmestyy.
 Isompie kukkapenkkie kastelujärjestelmän tekemine (kesä 2008) -> orottaa.
 Lisäpuire istuttamine (koivui, omenoi, kirsikkaa, terijoe salavaa, hevoskastanjaa...) -> yks vaahtera ojjo orottamas istuttamist.
 Iso kaksoiskeinu hankkimine, katollisen -> unelmis.
 Kaarisilla rakentamine joe yli -> unelmis tämäki.
 Ruusutarha tekemine joe toisel pualel -> ruusui löytyy jo pihalt, mut ei siält, mihi niitte olis lopullist tarkotus tul. Katotaa selviäväks ees sin saak...
 Niity perustamine ja hoitamine -> haaveit vaa.
 Kasvimaa ja yrttimaa erottamine (helpotta maan kääntämist, ku ei ol näit monivuatissi kasvimaal tiäl) -> hei, tää onko jo tehty. Tos kesäl yhtäkkii sain sellase inspikse. Nyy ova monivuatiset omas maas kokonas ja yksvuatiset sit taas toises. Jes!
 Autotalli rakentamine -> hamas tulevaisuures.
 Kesäkeittiö rakentamine -> viäl "hamemmas" tulevaisuures.
 Uus autopaikka pihal (aitaukse ulkopualel) -> kovast ollaa tätä jo miätitty, muttei tehty asia hyväks yhtää mittää.
 Kulkuväylie laatottamine (tiilil tai petonikuvioil, viäl ei tiäret tarkka) -> ny tul tiilii tos kellariauko tekemises ja sitku piippuu puretaa, ni taas lissää. Saiskoha niist polkui tehtyy?
 Kasvihuane - haaveis.

Sit o tullu lisäks viäl:

Piäne sorakentä rakentamine piharakennuksen taa
Köynnösristikot terassie ja taloje seinustoil - ja köynnöksii luannollisest kasvamaa niihi.
Ruukkupuutarhaa terasseil

Jasso. Listanha pitäs piänet vaa, mut mul se näköjäst kasvaa koko aja. =oP Suunnitteleminenki ja miättiminenki jo o iha kivaa...

Mää ny ole tainnu kovast ja paljo näit pihajuttui tän tallentaa viime aikoin, mut ku ei ol paljo muut tapahtunukkaa... Multasormet ova saanu koko kesän ol rauhas remontin takkii, ni ny sit multasormettaa iha urakal.

Sain kummitärilt nauhuksii ja sit jokuse kehäkukanki kyytipoikan. Äirilt sit jottai "hurjast leviävää" perennaa. Sen kuulemma saa välil ajaa iha matalaks ja sit se vaa uurestas lähtee kasvamaha. Näi meil o sanottu monist kukkasist, mut ei meijä maas (ku eihä se VOI hoirost ol kii...) vaa mikkää tahro leviimää lähtee...

Niimpal rikkaruahoi tos kukkapenkis ol, et valtavan tyän sain tehr, et sain näillekki tilaa, mut siin ne nyssit ova. Ylimpän o nauhukset (yks niist o siskol, mut ei tiär kosk me nährää seuraavaks, ni laito maaha ja toivotaa, et lähtis täst viäl selviimää - toimitetaa oikkiaa osotteesee myähemmi), sit sen al rivis kehäkukat ja viäl niitte al nää "rikkaruaho"-kukat. Katotaa, josko ne lähtis kasvamaha kans ja pärjäissivä talve yli, ni sit tulis taas "mikättimiks" tän, et jos joku tiätäsis, kentiäs, mitä ne ova. Ny ei voikku pistää käret ristihi ja toivoo parast!

Tää kukkapenkkihä joutuu viäl enskevään myllerrykse al, ku tehrää siihe salaojitus-kastelujärjestelmä ja laitetaa uut multtaa pohjaks.

Mut samas penkis siis kasvava ny nää miakkaliljakki. Ne ova viäl valla kauniit ja kivoi väriläikkii muute meijä sekases ja ankkias pihas. Ja yks keltane löytyy tualt vasemmast yläkulmast...

 

Ja ruusut kukkiva kans viäl. Piänii ova, mutt nätei. Tää eka "keltanenki".

Ja viäl orottaa yks vaahtera ämpäris uut paikkaa ittelles. Ei ny ehritty sil miättimää oikeet kotii. Toivottavast se ny yhre yä tos pärjää.

Vähä kutkuttaa viäl lähtee kaivamaha sil paikkaa, mut siäl ojjo pimiää ja KAMALAST hyttyssi. Ne kävivä mun kimppuhu jo tos perennoi laittaes ja ny o päänahka kutiavii plottei täyn. Höh!

Täs innostusin taas pikkasen rikkaruahoi kukkapenkist kitkemähä ja siällähä ol valtava suurii kevätesikollehtii, mikkä nyy tul essii (nähtäväst nää tarttis varjosamma paika, ku mis ny ova) ja sit pikkane loistopäivänhattu. Se on kyl tullu jonku linnu tuaman siämenen tähä paikkaha, ku iha eri kukkapenkkii viime syksyn sitä olel laittanu. Mut on seki vaa kaunis.

Lisäks sit kukkiva pensashanhikit, inkarvilleat, klariolukset ja ruusut (viäläki).

Tää viimene o IHA kamala kuva, mut en millää meinannu saar kukkii samaha kuvaha. Tää ol se yks "keltane". Täsä kuvas näyttää valkoselt, mut o oikeest vaaleempunane. Mää kaasi nyy vaa kaik rikkaruahot tost ympärilt noitte ruusuje ympäril, saava siin sit vähä suajat (ajatuksis ainaski), vaiks näis kuvis ny näyttävä viäl oleva iha rikkaruahoje keskel. Tarttis laittaa tähä kunnollist kariket, ni erottuisiva paremmi.

Mut huamasin, et sateet o auttanu tähä kirvaonkelmaha. Ei ol niit enää missää. =o)

Mää sit nii tykkään näist klarioluksist! Näitäki sit o monellaissi, kokossi, näkössi ja värissiiki. Täsä ekaks nää "valekeltaset" ja sit se yks ainukaine oikeest keltanenki lähikuvin.

Eikä voi mittää, mut mää ole iha höpön näihi kaunistuksihi!

Pit viäl lisät tää valkone vaasis oleva klariolus. Seki o iha mahottoma upee.

Hei, meil o sittenki yks keltane klariolus "keltaste" joukos!

Se ovvarmaa kaikkeis piänin, mut se on keltane! =oP Nää muut näyttävä vaa punasilt, ku niirenki pakkaukses ol, et ne ova keltassii...

Ol kyl nii jännäv värine eiline ilta, että. Sitä kuvasin minä ja sitte tyttöki viäl pääl. Eikä menny kovim pitkää aikaa siihe, ku tul jo pimiä. Ekaks koko tianoo ol iha keltasen. Tuntu, et ilmaki ol keltasev värist, sit se muuttu välil vähä liilaks ja taas keltaseks - ennenku "sammu".

Vähän nää värit näis kuvis kyl muuttu, mut varmaa näist näkkee, ettei ollu iha "tavallisev" värine ilta. Pilvet tais ol sevverti matalal, et heijastiva alas tota aurinkollaskuu upeest.

Ja lipputanko ei ol oikkiast vinos, kuva vaa ny o satuttu ottamaha tiän mukkaa, vaik se o oikkiast vähä laskeva... Toim. huom.

Nii siin sit kävi, et taas men uusiks mu miätinnät kukkapenki osalt. =o) Ei ol eka, muttei varmaste viiminenkää kert. Sain jaloankervoo (Astilbe "Montgomery"), syysleimuu (Phlox paniculata "Starfire") ja sinipallo-ohrakkeen (Echinops bannaticus), mikkä sit tiätty uut kottii orottiva. Vaiks lääni meil ovvaiks kui ja paljo, nii kukkapenkkei ei silti kovinkaa mont ol. Netist het kurkkimaha, mites isoi ja millasis olois kasvava, nii pääryttii siihe, et jaloankervo ja sinipallo-ohrake (kuvii täält) menevä uutee penkkii takapihal.

Sini-pallo kestäis aurinkooki, mut mää pelkään, et mä heitä se rikkaruahon kevääl menemähä noist toisist kukkapenkeist, ku siäl o tota rikkaruaho ohraket kasvamas nii paljo. Täst mää ny tiärän, et sitä ei kantsi reppii poijes. Viäl mää miäti, et mahtaisko toi kevätvuahejuuri kasvaa tos kultapiiskun kans yhres, et sit olis keltast iloo keväälki täsä? Ei kait siin aut ku kokeil vaa.

Ja taas mää menin koskemaha penkkihi, mihi mää oli itellen luvannu koskevan sit vast, ku viäres oleva iso multakasa o hävinny. No, emmää vaa keksiny muutakaa aurinkoist paikkaa noil syysleimuil. Samal kuapimisel mää sit kaivon noi kaivinkoneen maaha upottamat reunuskivekki esii taas. Murkkui siäl ol palja ja nii men heijä pasmat sekasi, ettei mittää määrää. Mut ovannee enneki mullistuksist selvinny. Iha kiva väripilkku tonne tul. =oD Toivottavast selvii yli talven kans, ni sit saatais ens vuannaki syksypiristyst penkkihi. Viime syksyn laitetut loistopäivänhatut eivä ainaskaa mittää ole ittestäs ilmottaneet... Peukut pystyhy!

Pitäis kyl kiältämät vähä ruakkoo tätä penkkii muutenki. Liperi alkaa ol iha mennyttä, men ruman näköseks ku kaivuri osan puskast tallo. Toivottavasti kuitenki tost viäl selvii. Muutama kuunliljaki tual maas piilos kasvaa, pitäis ne saar enempi esil. Vaiks ei ne aurinkost kyl nii välitäkkää, päivänliljat kans kasvattava lehristöö, muttei kukkii ol tullu koskaa. Mimmostakoha maat ne sit orottava? Ja toivotaa, ettei liikoi pakkasii tulis, et noi klarioluksekki ehtis viäl kukkimaha.

Nii se sit ol tänäänki valla vaihteleva keli. Selkeet, aurinkoist, saret, aurinkoo, rakeit, aurinkoo, saret... Täs kuva tänpäiväsest raekuurost (vaatimattomamp ku eile):

Ja sit vähä ajam pääst laitettii kummitärin tuamat kultapiiskut maaha. Toivottavast ei mittää kamalii pakkassii nyy tulis, ku ova iha tuareit viäl. Viäl jottai vähä matalemppa toho ettee mahtuu, puutarha-alpii tai kevätvuahejuurt ehkä - kukkisiva vähä eri aikka... Katotaa, mitä keksii ja jaksaa.

Täst se piha alkaa rakentuu pikkuhiljaa - vaiks piti vast ens vuan ruvet hommihi... Emmää vaa malttamaton oo.

Joha tul kuuro! Iso ukkospilvi siirty sivult poijes, vaiks jylinää kuuluki, mut sit takavasemmalt (no, varmaste Kustavi suunnast jostai) yllätti uus kuuro. Tianoo pimeni yhtäkkii ja sit alko rakeit tulemaha.

Ei senttä niimpaljo tullu, et maisemaa olis valkoseks tehny meijä pellol, mut terassil ol kyl liukast.

Ja katoltaha sit tippu sellasii isoi lumipalloi, ku oli keränny alastullessas rakeit yhtee. Hajosiva kyl, ku osusiva terassil, mut melkoset jäljet jäivä jäljel. Koirakki oliva iha ihmeissäs, et mil meit ny oikke pommiteta...

Sit ei menny, ku pual tuntti jytinää, saret ja salamointii, ni taas ol taivas kirkkaan ja aurinko paisto. Vähä se vaihtelee tää keli Suame syksys, joo.

Aamun kunnon vesisateen jälkke tul kiva aurinkoine päivä, mut nykku kävin koiritte kans lenkil, ni jottai näyttäis oleva tulos. Ehti pilvi eret jo sil välil, ku hain kameraa sisält, vaiks kuipaljo lähemmäs. Jos tän viästin ehtis viäl kirjottamaha, sit ottelen töpseleit irti seinist...

Täsä ekas kuvas suuntana Turku. Lämpötila varjos meil tälhetkel jottai 19 astet. Aurinkos iha valla lämmint siis. Jylinää kuuluu taustalt, mut valitettavast sitä ei voi liittää tähä kuvaha.

Pihalt suaraa Vahdol, Paattisil päi on kans iha pilves. Leiskumist ei näy, mut varmaan siälläki paukkuu.

Mynämäespäi o kunno meno pääl. Kuitenki myäs rannan suuntaha Merimasku/Naantali, taivas o iha kirkas, et voiha se ol, jot tämäki viäl ohi menee - niinku monet sarepilvet kesänki aikan. Aikamoist metelii se vaa tual pittää... Viäl paistaa aurinko täs meijä kohral. Nyt kone kii ja töpselikiarroksel.

Vihronkis sain aikaseks tehr takapihal yhre penkiuuristukse. Kuunliljatha mää osti jo kesäkuus, ku kävi Ruissalon kasvitiäteellises puutarhas ja tual ne ova ruusupuskan al ollu paffilaatikos orottamas tätä hetkee. Mää otin ne jo essii tos aikasemmi ja ole kastellu hyvi istuttamist ajatelle. Paffilaatikost oli pohja jo ehtiny hävit jonnekki täs ajas - äkkii se sit maatuuki.

Täst lährettii liikkeel:

Aikamoist pehkoo. Siint sitä tul pari kottikärryllist kamaa, mist mää ekaks jakson kipast sylillisii kompostii, ku kottikärry o täyn soraa ja loppuosa jäi sit kuivamaha toho viärehe. No, kevyemppä sit kuljetel myähemmi...

Juu, ja ny näyttää tält:

Keskel ovviäl tilaa jollekki perennal. Evvaa tiär viäl, mitä siihe laittais. Joku vähä korkkiamp, muttei mittää jättisuurt kuitenskaa. Punasel tai keltasel kukkivaa, mialuust sellast pitkäaikast kukkijaa (kaik varmaste haluava näi?). Ehrotuksii otetaa mialuust vastaha.

Ja oliskoha toi penkki nii lähel taloo, vaiks onki mettäm pualel, ettei peurat uskaltais siihe tulla? Siis ajatellen, et laittaisko toho jottai sipulei kans, tulppaanii, krookuksii jne. Ne ova ain meil menneet parempii suihi.

Ja tottakai, mul ol sit koiruure mukan pihatöis. Kii kylläki nyy, ku mää juaksi ympäri pihaa ja välil sisäl aukomaa ja kiinni laittamaa hanaa.

Jonku pitäs ajaa nurmikkooki taas - koskaha sellaset kelit tulis sopivast siihe kohtaa, ku iskee inspis? Ei ol vähään aikkaha osunu yhtehe nää...

Piän kiarros tos pihal tul tehtyy, ku aamusti tikka herätti meittit naputtelemal kovast tual räystää al. Joha siäl sit oliki komiat jäljet käynnist muiston. No, ol se tikka alottanut tän homman jo viime syksyn, mut pitäny yhre vuare tauon. Tiä mitä sit ettii, ku ei toi mittää märkää ja viottunut puut ol. Iha puhrast ja kuivaa...

Olis pitäny saar kuva, ku tikan puuhii ei ollu mittää vaikutust, ku koputettii sisäpualel tos seinän takan. Tikka jatko hommias vaa. Sit mää avasi tytön akkunan ja pärräsi siäl, et lopeta jo hyvän sään aikan. Ja eiks tää tikka sit kurkannu tost kulman takkaa nii, et ekaks näky vaa pää, ku kummasti moist metelimpitoo. Sit tajus, et mä oli melkest kosketusetäisyyrel ja lens sit tonne lähipuuhu ja kiusaantuneena moisest häirinnäst värisytteli pyrstöäs kovast, ennenko päätti lähtee kauemmas. Hassu!

Täsä sit takaterassilt näköö etuterassil. Täst takanurkast puuttuu viäl aita, ku täytyy toho näitte terassie välii viäl tehr sellane kellariin menokoppi (kuha ny ensteks saaraa ovi sin), mink jälkke me vast voiraa tää yks terassin perustus laittaa kunttoho. Ei voi laittaa kulmaa umpehe ennenku kaik o tehty. Ei ol epäilyst, et täl pihal tehrää remonttii...

Täst kuvakulmast ruppee jo toi saunan nurkkaki näyttämähä iha kivast suaralt, se ku o kans remontis.

Vähäse o kukkivaa viäl tääl heinikon pituse nurmiko keskel senttä. Tarttee ottaa ruaholleikkuri ja ajaa vaiks täst pensashanhikkie ympärilt vähä vaa, ni sais jo paremmin näkösäl nämäki pensaat. Kaikkeist parhaite meil voiva rikkaruahot - niinku ain.

Täsä ny näkymää kukkapenkist nykysilläs. Miakkaliljat alkavat kukintaas ja hauskaste jällee, et tää talon eres oleva ryhmä pit ol keltast ja sit tual kauempan punast. Tää "keltane" on sit sellast vähä vaaleempaa punast ja se punane o sellast oikkee joulumpunast. No, näyttävii ova kummakki. Mahtaaks yhtää keltast tul? Ruusujenki kans kävi nii, et yks keltane olki vaaleempunane sit lopult, mut kaunisha seki o. Ei se nynnii nöpönuukaa o.

Se o alkanu ruusuje toine aik. Ny kukkiva uurestas ne, mikkä kukki jo aikasemmi, ja sit näit kevääl istutettui kans.

Tällasii keltasii ruusui isäntä ost, ku tosi halval sai, ni vissii neljä tai viis puskaa. Sellasii avojuurissii pimeepussipakkauksis olevii. Niist kaks läht kasvuhu. Tämä yl oleva ja sit tää, alla oleva.

No, niinku varmaa huamaatteki, tää ei ol lainkka keltane. Ei se kyl mittä loppuje lopuks haitta, mut noi kirvat o viottanu näit nuppui kyl iha kiitettäväst. Mäntysuapaliuoksel sitä vähä yriti ruiskii, jos noit vähenis, mut nii o ollu kuivaa, et kirvoi tuntuu ny oleva... Yritys saar noit ainaki olemaa turhii leviämät. Kaik ruusut ku ova iha viärekkäi.

Tämä o se meijä vanha, jo talvehtinukki ruusu, mikä kukki kauniist jo alkukesäst. Ny o nuppui tullu kivast uusiaki ja kauniiltaha se vaa näyttää erelles.

Samate tää punane siin keltase viäres kukkii taas uurestas. Tämä puska kyl näyttää ny enempi rakenteleva lissää oksii itelles, sellasii punalehtisii terhakoit tapauksii. Muutama nuppu siäl joukos. Jos o lämmin syksy, ni kyl täst viäl kaunistust saaraa. Toi hämähäkki tos kukan eres jäi mult siäl ulkon huamaamat kokonas, olisi voinu huitast sen syrjähä, mut siälläpä ny sit pyyrystelee rauhas ötököit, toivottavast neki syä niit kirvoi!

Inkarvilleaki alkaa ny tos tiähaaran penkis (kaivorrenkaas) kukkimaha. Otin kuvii ja sit näin tiätty noi ohrakkeet kans, mut ei mul ollu hanskoi mukan, ni siinähä ovat kuvas sulas sovus.

Sevverti ne  ohrakkeet ärsyttivä, et pit heti perään kyl käyr kiskomas ne poijes siit ja toisestki kukkapenkist. Samal lähti pujoi aika taval täst ympäristöst, ku mä oikke vauhtihi pääsi. Ny alkava glarioluksekki pikkuhiljaa kukkimaha, kukkavarssii ojjo näkyvis. Koht saa niistki sit ottaa kuvii. Vet vaa tarttis oikeest tul, ettei noit ötököit alkais liikoi tulemaha.

Nappaskeli muutamii kuvii täst talo ympäristöst, et saa muistoje kirjaha laittaa. Terassi ny o enempi tapetil, ni siit ny ekaks yks kuva:

Täsä o terassil ilmestyny kairet iha kivaste. Rappuje kohtaha jäi molemmilt pualilt. Pitäs ekaks tehr toiselpualel ikkunavaihto ja toiselpualel kellarikäynti ja se yks puuttuva perustus. Eli ei ne hommat mihinkää viäl loppunu! Täst näkkee myäs ton nuahousrapuje pääl laitetun apupöyrän, mikä o ollukki iha kivan tasolisän täsä pihal isol porukal häärätes.

Ainut ikävä juttu, mikä ny täst kuvast tul miälehe o toi aurinkovarjo. Se ol rikki, ku me se ny vihrosta viimei avattii. Kaks ripaa o oksankohrast menny poikki. Jos tarkkaa kattoo, näkkee ne kaks irtonaist tikkuu, ku me ei sit mittää kepulikonstei niitte laittamiseks ruvettu tekemää. Sirottii eiliseks narul kii siihe keskirunkoho, ettei sit kolistel enää kenenkää päähä. Velje vaimo sai sen kepin varjoo asentaessamme päähäs kyl aika voimal. Onneks ei menny iho rikki, mut kuhmu tuli. Pahoittelen vieläkin tätä! Täytyy vaa pistää varjo pakaten ja vieren takasin. Ei tollasel oo mittää tekkoo.

Täsä taas o meijä pintavesikaivo. Se kaipaa kans tuunaust, ku nyy se o iha liki terassii. Kaivon ympäril o meijä lupiinipelto, mut kyl tääki olis kiva saar nätiks kokonaisuureks. Jos sit ens vuan...

Täsä kuvaa museotiän (menee osana meijän tonttii) sillalt kuvaa Fatijoel. Ny o satanu sevverti, et alkaa taas olemaa vet joes. Se meinas iha valla kuivuu täs. Muutenki ollu tosi vähä vet tänä vuan, iha liika kuivaa kevääst ast. Josko se täst ny sit tasottuu...

Oijoi, ku o huanosti hoirettu tätä meirä "puutarhaa"... Ruusu ova viäl jonkillaises kukas, mut se kaunein aika o menny jo. Samate isost kukkapenkist kaik alkukesän kukkijat ova lopettaneet kukintas, myös ne talvehtineet orvokit - liika vähä vet. Glariolukset senttäs kasvava viäl ja toivotaanki niist kaunist kukoistust sit vähä aja pääst.

Täsä penkis o vasemmal takan lipstikkaa, mikä vähä varjostaa Japanilaist ihmekukkaa, mist o lehret enää jäljel, ku kukkimine loppu. Siin sit tupsuin jottain päivänliljaa (sipulit ostin kevätpäivänliljan, mut ei ne kevääl kasva viäl), eikä ne ol kukkinu koskaa. Keskel pohjal o kevätvuahejuure lehtii, sit palavaa rakkaut, kukintas loppuvaihees ja sit oikkial venäjän rakuunaa iso puska. Ja kyl siält sit näyttää tost keskelt jokune glarioluski nousseen. Toivotaa, et ehtii kukkimaanki! Syksyn kukkijoit tos penkis ei muit olekkaa.

Ja olisko tää rikkaruahoitte keskeltt pinnistelevä kasvi sormustinkukka? Kummallist, ku mul olis muistikuva, et täsä pitäs olla sinist kukkaa, mut valkossi täsä ny näyttää kaks puskaa viärekkäi oleva...

Syysleimukoha tää sit mahtanee ol? Seki siäl rikkaruahoitte keskel, sormustinkukkie reunustaman kasvaa. Sateist o kärsiny vähä. Ei ol ehjii kukkii kuvattavaks. Tää koko penkki menee ens kevään uusiksi, ku tehrää salaojitus-kastelujärjestelmä, ni pääsee vähä helpommal ite ja toivottavast saaraa samal sit myäs kasvie juuril enempi kosteut, ku mitä nykyses kohopenkis. Lannotteluki tulee sit näppärämmäks samal. Toivottavast jaksetaa ryhtyy puuhaha! Orotukse ainaski ova kovat ja sopiva putkiki o jo orottamas valmiiks. =oP

Tiähaaran kaivorrenkaas kasvaa inkarvilleaa, Lähetyssaarnaajan kukkaa, vaiks kukist ei ol viäl mittää tiatto, ei näy nuppui yhtää. Mahtaaks kukkiakkaa. Tämä ny näyttää ekan kerran silt, et vois ol jottai tulos, ku aikasempin vuasin täs o kaik vaa kitunu pahast ja sit het juhannukse jälkke kuallu kokonas. Ny olenki sit ahkerast tänne viäny vet ainaski ja vähä lannotetki muistanu antta, mut tuulen tuiverrettavanaha tää paikka o, ku o melkkest keskel peltto. On se ny ainaski nätimpi ku et olis renkas iha tyhjän koko kesä...

Se onny se aik, ku ruusut ova parhaimmillas! Ku olis enempi vaa, ni vois nauttiikki enempi, mut piänest se ain lähtee. Ku ei liika vaikeit talvii tulis, ni kyllähä nämä täst kasvava! =o) Nää ei kyl kovast tuaksu miltää, niinku toi villiruusu, mikä meijä pihalt kans löytyy, mut se men pilal, ku rupes vet satamaha (tekee kalvon ruusunnuppuje pääl, eikä ossaa sit aukast kukkii enää).

Vähäse ne ain variseva, ku mä niit kuihtuneit kukkii poistelen ja tiputtelen sit toho maaha katteeks ja kastematoje syätäviks. Mä päällystäisi koko pihan noil, jos se vaa olis mahrollist.

Huh-huijaa, millane toukka sattu lenkiv vartee! Iso ja paksu ku mikä! Miäs o harrastanu perhosii mukulan ollessas ja muist viäl, et kyl se iha puuntuhoojalt näyttää. Pit silti viäl varmistaa, et netist löytyis samallaisii kuvii ja löytyshä siält: esim1. Enempiki tul hakutulokseks, mut emmää ny niit kaikkii tähä lait. Jos kiinnostaa, ni hakusanaks vaa "puuntuhooja", ni joha tiatoo löytyy! Ol se kyl pelottava näköne - koirakki ol varuillas, mut kyl kai se iha ymmärrettävää oliki. Ikinä en ol missää noi isoo toukkaa nähny, en eres missää biologisis museois...

Jokivarrest pari kuvaa, ku alkaa ol iha minimissää vet. Enite näyttää oleva tos silla al, mut muute iha olemattomast.

Ja toisee suuntaa:

Tähähä meil o ollu miätinnäs joku kukkaniityn perustamine joskus, kuha ny ensteks saaraa asuintilat siihen kuntoo, ettei tartte mittää välttämättömii hommii tehr. Pihanki kunnostuksee menee vähä aikaa, ku ny o kaik paika mullal, tai oikkiammi savissi. Ny se meijä pikkane pintamultamääräki hävis, ku maat muljattii.

Mut löyty meijä pihast sit yks vaaleempunane lupiiniki. Sinisev värise alkava ol kaik jo kukkinu. Iha muutama viäl o jäljel. Mites näit sais leviämää?

Ruusukki kukkiva ny nii nätiste. Sekä punase, et keltase ja vähä noit villiruusuiki, mut kyl ne selväst kuivuurest jo kärsivä - vaiks o kannu kaupal niil vet raahattu.

Ja keltane:

Simmää sain yhre kukkase, mist mää en ees tiär mikä se o, ku en ol koskaa missää nähnykkää. Ol vähä kärsiny matkast muavipussis ja vaiks kui mä kasteli sitä istutuskuappa, ni se tahtos koko aik kuvat uurestas ennenko se iha vähä kosteeks jäi. Siihe mä sit tolle kasvil uure korin tein. Saa nähr lähteeks se tos kasvamaha ja otan sit kuvaa, jos piristyy. Ol ny meinates nii reppana ja lehret lurpallas, ettei tosikaa. Siäl pihal oliva valla upeit, mist mää ne sain. Toivotaa ny parast!

Piänet ruusupuskat alkava ny tuar kukkasias ihmiste ihailtaviks. Punane o alkanu jo availemaha omias:

Ja keltane tulee heti peräs:

Vaik o satanu, ei kaikkee sorapölyy oo kukkasist vesi putsannu. Pitäs oikee ottaa sellane kunnon suihkutusoperaatio jossaikohti ja siivot kukkapenkit. Taitaa kyl nyy viäl ol liika aikast, ku uut sorakuarmaa orotetaa. Sit o taas kaik mantut valkose pölyn peitos uurestas.

...kumpi ehtii ensiks, me vai räkätit? Siinäpä kysymys!

Pihal muutenki jottai tapahtunu. Karviaiset alkaa koht ol kypsii, meijän vanhoist puskist täytyy just oikkiaa aikkaa ottaa marjat poijes, ku muute niihi tulee sellane kitkerä ja paksu kuari pääl, mut raakoikaa ne eivät tiätyst saa ol. Varelmat eivä ol kukkinu lainkka, vaa yks keltane puska löyty, mis o pari kukkast. Mustaviini- ja punaviinimarjois ol jokune kukkane, mut nyt ei näy mittää, et marjoi olis tulos kuitenkka. Ruahosipuli kukkii ny komiast, olis pitäny vähä usemmi napsat puskii käyttöhö, mut ovat kauniit. Lupiinit jaksava viäl kukkii ja tual lupiinipellol o muutama punanenki puska tänä vuan, ku viimeks ol vaa kaik sinisii. Näköjäs sit voiva välil jättää jonku vuare välist kukkimat ja sit lähtevä kummiski kasvamaha. Ihan kiva!

Orotan vaa innol tän piharemontin loppumist. ni sais näät kamalat savikasat pihalt poijes ja kuapat umpehe. Soraa tarvitaa viäl vaiks kui ja paljo ennenku hommat o kunnos, mut näkösäl olis tosiaa, et ensviikol sais maat ja mannut tontil taas tasaseks. Kyl tätä ojjo kestänykki!

Vet orotelles. Vähä o ripotelle öisi satanu, mut lissää sais tul. Näät kuva ova maanantailt, evvaa ehtiny laittaa tän aikasemmi (mihi ne päivät oikkee menee?).

Juhannusruusu o alkanu kukkimaa. Kaunis o ku mikä ja ihana tuaksu!

Tää pikkune tammi-ressukka vaa sinnittelee, vaiks viime kesän yli ajettii kolme kertaa ruaholeikkuril ja kerra tänä keväänäki viäl. Ny o merkit näyttämäs, et täst ei men. Uskomaton kasvuvoima!

Lupiinit alkaa ol parhaimmas kukoistukses ny. Koht rupeevat alimmaisii röpsästelemähä ja sit alkava tekemää siämenkoteloit. Nää ovakkyl mahrottoma kauniit. Saisiva vaa lissää levit. Meijä maas vähä tuntuva hittaaste kasvava...

Päivänkakkaran ilost olemust!

Japanilaine ihmekukka nupullas. Äkkii seki sit läht kasvamaha, ku vaa liikkeel läht.

Tää o joku rikkaruaho, mut hauskannäköne raikkaan keltane kukinto varren pääs. En raaski poiskaa kukkapenkist nypät. Näit o hauska seurat!

Viimesimmä kuvat pihalt. Ekaks Gladiolus, mun lempikukka! Vahvas kasvus, vaiks näyttää silt, et varmaa pualet sipuleist ei lähteny kasvuhu lainkka. Hiukka o harvaa tua miekkalilja"pelto".

Pihasyreeni kauniina

Lupiini alkaa kukintaansa

Tää on luullakseni ihmekukka, se yks ja ainut, mikä puutarhanäyttelyst ostetuist mukuloist kasvuhu läht.

Idänvirpiangervon kukkii

Rusokuusama kukas

Raparperi, iha just maaha laitettu vähä aikka sit.

Sammalleimuu tällast sinisee vivahtavaa

Ja sit tätä tavallisemma olost

Tää o jottai ansikkaa

Ja sit orvokei, mikkä o siämentäny viime vuarest ja lähteny kasvuhu.

Siäl ne kaik sulas sovus rikkaruahoitte kans kasvava! =oD

Myähäs nääki ova, mut parempi myähää ku ei milloinkaa...

Ekaks särkynyt syrän, minkä luulin jo talven viäneen, mut siält hää sitkeest porskuttaa - ei kyl kaikkeist pirteimmäl tyylil.

Yksinäine orvokki viimevuatisest kasvustost.

Pikkuruist Lemmikkii.

Herttavuarenkilpee kukas

Joku mikäliä kukkane, en tiär mitä, olisko maksaruaho? Jos joku tiätää, ni ottaisin kyl mialuust tiaron ittellekki!

Jottai kevätkukkaa tämäki, vähä vaivasest kukkii meil, enkä tiär mikä o.

Tämäm mää kyl tiärän: se o kevätesikko. Ainut kukkane, mikä jäi ison savikikkaran al. Tuski selviää siit enää, nii pannukakuks men. Reppana!

Tääki kevätkukkija, mut mikä, en tiär sannoo

Ja tää o sit norjanangervon kukka

Täst o jo vähä aikka, mut en vaa oo saanu aikaseks laittaa kuvei tän. Pääti siirttä meirä kasvimaalt kaik monivuatise kasvi omaha maaha, ku ne pakkas leviämä iha mihi sattu. Tai oikeestas siirtymähä. Oliva ensteks reunoil, mut ny kasvava siäl keskel peltto. Hankaloitta pello kääntämist ja rikkaruahoitte nyppimist, ku täytyy niitki varoo. Ny ei enää tartte!

Kuva ennen ja jälkke. Kottikärry ol siin loppupäivän aurinkosuajan. Seuraavan päivän sitä ei enää tarvittukkaa. Vähäse tost myäs näkkee, millast meirä tontti ol enne ja jälkee ruaholeikkauksenki... *huoks*

 

Eli penkis on ny vasemmalt ettippäi: maa-artisokkaa, rakuunaa (ja yks mansikan taimi), rantaminttua ja ruohosipulia. Täsä viäl muutoksest lötköllään, mut ny ova kaik taas pirtein pystys. Ny ei ol tarvet rikkaruahoittenkaa kans taistel.

Remppa orottaa ny vähä kuivumissi ja ny sitte tiätty sattaa lissää vet koko aik. Kaivuut o auk, kunnes kaik salaojaputke saaraa paikalles ja sit laitetaa kaivuut kii. Tällast meil ny o:

Tosa vasemmas alareunas voikukkie jälkke o mun yks kukkapenkki, mitä mää pelkäsi koko aik, et jää kaivuri al, ku tos tyäskentel ja pistivä vähäks aikka tiänki poik. Vähä ova reunakive siirtyny tai painunu piiloho, mut penkki o tallel!

Sit mä lupasi Lumikiteel, et laitan omast kuparilehrest kukkakuvaa. Tää ny o pimiäs otettu, ku ei suastunu salamaa käyttämää jostai syyst. Katotaa, jos otan huamenis päivävvalos uuren kuvan sul - jos mää ehrin. Kyl meil varmaan sama kasvi o, sä olis tarkkasilmäne!

Tää on kyl tosiaa siit hyvä ja kiitolline kasvi, et se kukkii enemmä tai vähemmä koko aik ja sit viäl rönsyilee niimpal, et uusiiki pistokkait saa. Lykkää vaa jonku varre multtaha ja antaa kasvaa vähä aikkaa siin. Olemmää joskus vesilasiski juurruttanu, jos kissat ova jonku rönsy irrottanu, et seki kyl toimii. Kasvi ovvaa sevverti hankalam malline, et yleensä o vähä liikaaki veres tällö. Ja siis märännyttää enempi lehtii. Mut pääasiaha tiätty o se, et se jatkaa kasvuas.

Siis tarkemmi sanottun: voikukkaketo:

Pit oikee ottaa kamera mukkaa ja käyr näpsäsemäs hiukka kuvii, ku näit pikkusii iloaiheit o ehtinyt tulemaha hiuka ny jo. Ei viäl voi sanoo, et piha kukoistaa, ku paljo o nupullaski vast. Osa ei ol tullu ees mullast ylöskää, mut kauneit ne ova nääki:

Jokune voikukka onny koristamas ajotiä vart. Viime vuarest vissii viisastuneen ja tosi piäne varrem pääs nua kukkase. Ovak kyl nii raikkaan värisii, että!

Sammalleimuki o alottelemas kukintaas. Nuppui o vaiks kui ja paljo. Vähä mä pelkäsi, et tuleeks täst mittää, ku ol viäl viikko sitte yht kuivaa pehkoo vaa. Kyl se sit siält näyttää vaa paremmaks ja paremmaks tuleva!

Kevätesikkoki o alkanu kukkimaa. Vähä aikaa saara orottaa, ni o kauneimmillas. Ny vast reunast yks ol auk.

Ja lopuks sit tää mun "kysymyskukka", ku mä en tiär mikä tän nimi o. Mul tulee miälee joku piennar-, reunus-, kevät- joku, mut ku ei muista ni ei muista. Olemmää tän monta kerttaa kuullu. En tiär miksei jää päähä. Kevään ensimmäisii kukkijoit. Ny o puska jo melkee kokonaa kukas. Oikee raikas ja pitkäkestone kevään perenna!

Niihä sitä taas puutarhassa pyörittyä on tultua. Pikkuruine narsissiki (jottai 7 cm korkee kasvi ja pikkune kukkane pääs) siäl kaike rikkaruaho keskelt pirteesti kukkii - ja ku vähä lähemmäs menin, ni siinähä ol sit jollekki kärpäsel oiva oma ruakahuane, ol pakko hakkee kamera ja ottaa kuva täst:

 

Kipasti piän lenkki täs aurinkopaistees ja nautitti, ku ei tuullu niinku täs o mont päivää tuullu. Vilpostaha siäl viäläki o, mut nyssiäl jo tarkene!

Toi mettäreuna o ollu välil iha sinisenäs sinivuakkoi, mut ny ku mul ol kamera mukan, ei meinattu aukinaissi löytä lainkka. Sevverti kylmää vissisti o. Paikois, mis aurinko lämmit, ni sit muutama aukinaine löyty. Kyl ne vaa nii kauniit o!

Valkovuakkoiki näkys, mut niis ol kaik kukat supus. Aurinkoski, vaiks ol vähä lämpimämp paik. Ja kameraki sit ei suastunu yhteistyähö, ku mä jourusi ottama mont kymment kuvaa, ja ain se tarkens johonki väärähä paikkaha. Lopult kamera voitti - mää pääti tyyty tämmöse hämärämppä kuvaha vaa...

Lopult sit pyärähretti omal tontil takas museosillan kaut. Ihana veren solina kuulus ja Mimiki tuntus oleva kovast kiinnostunu pääsemähä lähemmäs jokke. Oliskohan siäl ollu vesirottie hajui? Kissi taas istaht ihmettelemä talon takka kuuluvii äänii, ku miähet siäl sahava puit piänemmiks ja laittava oksii oksasilppurist läpi. Kummallist touhu Kissi miälest.

Paljo olla miätitty toho pihal kaikkee - ku saatais tää talo ens kuntto. Piänt listaa:

 Lupiinie siirto pois remonttimylläykse alt (kevät 2007)
 Loppuje gladioluste sipuleitte, inkarvilleoitte ja kärsimyskukkie mukuloitte sekä perennoje siämenie maaha laitto (kevät 2007)
 Vanhoje kantoje (omenapuut ja koivut) poisto (kevät 2007)
 Salaojitus ja viemäröinti asuin- ja piharakennuksehe (kesä 2007)
 Terassi talon taakse, käynti olohuoneest (kesä 2007)
 Etuove betonirappuje purku ja tilal puurappuje ja piäne etuterassi rakentamine (kesä 2007)
 Kompostikehiko rakentamine (syksy 2007)
 Iso kivi pihal (kesä 2007)
 Uus roskakatos (syksy 2007)
 Kuoppa lammikol (kevät-kesä-syksy 2007)
 Aira rakentamine - koirii ajatelle (kesä-syksy 2007)
 Pihasora laitto ja nurmiko multaus (kesä 2007)
 Huvimaja ja lipputanko (kesä 2008)
 Saunaterassin rakentamine (kesä 2008)
 Lammiko kuntoo laittamine (kesä 2008)
 Puutarhavajan rakentamine (kesä 2008)
 Isompie kukkapenkkie kastelujärjestelmän tekemine (kesä 2008)
 Lisäpuire istuttamine (koivui, omenoi, kirsikkaa, terijoe salavaa, hevoskastanjaa...)
 Iso kaksoiskeinu hankkimine, katollisen
 Kaarisilla rakentamine joe yli
 Ruusutarha tekemine joe toisel pualel
 Niity perustamine ja hoitamine
 Kasvimaa ja yrttimaa erottamine (helpotta maan kääntämist, ku ei ol näit monivuatissi kasvimaal tiäl)
 Autotalli rakentamine
 Kesäkeittiö rakentamine
 Uus autopaikka pihal (aitaukse ulkopualel)
 Kulkuväylie laatottamine (tiilil tai petonikuvioil, viäl ei tiäret tarkka)
 Kasvihuane

Oliskoha täs sitä jo iha riittäväst kaikellaist puuhaa lähivuasiks (tai eläkeikkää ast). Huh! Emmää alottaessan tajunnukkaa, et täst listast iha näi pitkä olis tullukka...

Men se eiline päivä sit jotenki vauhril, ettei ehtiny kirjottelema paljo mittä. Mä laito ny jokuse mukula (inkarvilleaa ja kärsimyskukkaa) piänemppi kukkapenkkeihi pihal.

Kamala lunssa o päälläns ja pistä pää iha höhhöks. Nokka vuata ja kurkku kutitta, mut ei ol kuumet onneks, ni viäl jottai jaksaa touhut. Lisäks laito tota kärsimyskukkat sit muutamii pötkylöit ton tiävarre kaivorenkaaseenki, josko se siin suastus kasvamaha. Siihen ollaa yritetty saara kasvama vaiks mitä, mut o nii tuuline paik, et kaik näyttävä vaa kitutteleva. Meinasi siihe ympäril sit laitta vähäse jottai maariankello siämenei, jos ne sit vähä pursuisiva (ainaski mun silmis onny sellane kuva) siit renkaast vähä yliki sit...

Meijä lupiinipelto jää remonti al, ni mä meinasi, jos mä siält kävisi kaivamas niimpal kasvamaha lähtenei alkui, ku vaa jaksa ja siirrän ne johonki turvaha vähäks aikka. Tää mun vähäks aikka vaa tahtoo sit kyl ol lopullisest, ku mä en ol oikke kasvie siirtelijä luanne. Ku kasvi o kerra laitettu kasvamaha, se sit siin saa kasvat ain. Ny o poikkeus, ku mä nii näist lupiineist tykkä ja näyttää silt, et ne kaik menetetä, jollei jottai asial tehr. Se inspiraatio ja enerkia pitäs nyvvaa löyttä sitä varte!

Sopivaissi kelei ollut tual pihal olemisee. Aurinkoist, mut ei liia kuuma - jaksa jottai oikkeest tehräkki. Rikkaruahoitte kans mä ole jo luavuttanu. Niit o NII paljo ja tiheest, et me jouruta kuitenski täs jossaikohti iha jo se kukkapenki kastelujärjestelmänki takii laittaan kaik uusiks.

Huamasi tosiaa, et meil o yks kukkapenkki ollu myyrie talvivarastopaikkan. Ihmee hyvi näyttää kyl kaik kasvi siin silti voiva. Palavarakkaus o pitkäl ja samate muutamii muitki kasvei. Sipulikasvei en ol tähä penkkii lainkka ite laittanu, ku mä ole pelänny, et sit ne myyrä tuleva ja syävä kaik pois. No, nyt siin sit o jottai keltast yhres köntis (olisko kans jottai krookust?), yhrest kulmast tule jotai vähä isomppa (narsissii tai tulppaanii tai jottai vastaavan kokost) - taas iha yhres kasas kaik - ja nyt jo loppuvaihees kukkimas krookuksekki:

Hianooha se o huamat, et luantokappaleetki tekee tuat puutarhahommii meittin pualest. =o) Ny meil o jo keväist kauneut penkis, vaiks olla vast huhtikuus! Miäti täs vaa, et uskaltaisko siihen oikkeest laitta vaiks lissääki, vai meneeks ne sit kummiski myyrie suihi? Meijä tontil ku maa o pääosi tuat kovaa savee, ni näät meitti kukkapenkit ja kasvimaa ova kovi suasittui talvipaikoi.

Erellispäivän siivosi vähä rikkaruahoi - niimpal ku jaksoin - kukkapenkeist, eilen laito sit sata miakkaliljan sipulii yhtee isoo penkkii. Siin sitä ol kykkimist. Selkä rupes prakama ja sit ne viimese kaks-kolkkyt sipulii tul laitettuu kyykkyy-ylös menetelmäl - ja ny tunttu sit sekä seläs, et reisis, et jottai o tehny. Pualeevälii penkkii mä vast pääsi, et hommat olis olemas sama verran viäl, sipulikki o valmiin. Toho penkkihi uppoo noit iha sillee hups vaa. Daalioitki pitäis viäl hankkii - ja sit niit kesäkukkie siemenii, mitkä voi laitta suaraa maaha. Niit taitaa saar puutarhanäyttelyst ens lauantain - toivoisi ainaski näi!

Nii, ja mä tiärä, et noit miakkaliljoi pitäs sisäl esikasvatta, mut mä pari kertta aikanas tei sillettes ja lopult ko laito ne ulos, ni nehä tyssäs kasvamise sihe paikkaa, kunnes ne suaraa maaha laitetu sipuli  pääsivä samaa pisteesee. Turhaa viävä sit sisäl vaa tilaa. Ja joka kesä ollaa kauneis kukinnoist saatu nautti syksyl.

On se vaa NII kivaa katto, et mitä tual pihal tapahtuu tällee kevääl ja sit seurat myähemminki, et mikä kukkii millonki ja välil sitäki, et mitähä nää kaik o, mitä pihalt löyty, ku paljo o laitettu kasvei, jotka siämentä ite ja jatkava kasvuu seuraavanki vuan - mä ole jo voinu samaa paikkaa laittaa jottai muutki siäment tai perennaa. Ei tul oikke hyvi tota puutarhakirjanpitoo pirettyy... Mut tärkeint o, et se o hauska ja kukat o nätei!

Jottai siält ruppe ylös pukkama kukkapenkist. Nämä taitava ol niit viime kevään maaha laitettui narsissei suurimmaks osaks, mut kyl siält ny jottai muutki putkahtaa jo (noit punavartissi). Kyl sitä jo näkke toiste pihoil, et narsissi kukkiva nii kauniist, mut taitava ilmesest ol ostettui, ettei iha niimpal eri aikka maast ylös putkaha. Vaiks meirä pihalt se lumi ja jää kyl tuntu kaikkeist viimitteks ain lähtevä, et voi se sit vaa näi ollakki.

Tänäpä aatteli men vähä siivomaa kukkapenkei enemmänki - talventörröttäjät pois ja siivot tota ruahorääpet, mitä syksyst jäi penkkii suajama. Ruusut men kukkima uurestas tos lokakuu lopus, et ny vähä jännittä tuleeks niist enä mittä tämä talve jälkke - eiks ne tee kukka-alkeet valmiiks jo erellisen kesän? No, kyl senki koht näkke.

On tää kevät vaa kivaa aikka, ku saa seurat luanno kasvuu lähtöö ja linnukki livertävä niin komiast puis ja pensais - ja kantelevat kaikennäkössi oksi ja kuivunei ruahokorssi pesätarpeiks. Vipinät riittä!

Niihä mä sit vaa hairahtusi ostama pari amppelii orvokkei, vaiks olen yrittäny itteni saatuu oltuu mittää pihal hankkimat.

Ystävän kans kiärrettii torii ja kyl siäl vaa toine toistas kauneempii kukkii olis ollu, mitä sormet syyhys saara ittelki. Ystävä sanos, et eks mää pääsis halvemmal, ku ostaisi orvokit erikses ja ite laittaisin ne sit amppelii - tiäs, et meil noit amppeleitki olis valmiiks jo olemas. Juu, kylhä se vois noi äkkiste näi aatellakki, mut mä tunnen itteni, et ku lähre jottai tollast puuhaamaa, ni siit ei sit iha het loppuu tuukkaa. Sit mä tekisi taatust jottai purkkeihinki, mitkä sit olis tiäl koko kesän, ku maa myllätä talon ympärilt ja pitäs keskitty johonki muuhu puuhaa ku kukkie hoitto...

Ja niihä siin nykki kävi jo näitten kahre amppeli laittamise jälkke, et kiärteli tontti ja vähä puunasi perennapenkei. Kyl siält o maast jo kaikellaist ylös pukkamas. Surutta, et meijä hiano lupiinipelto (se ei ol kovi iso alue, mut nätti kukinta-aikan) taitaa jäär pahast remonti al. Ei ol mittä paikka, mihi siirtä näit kasvei siks aikka, ku maa ajeta talost poispäi viättäväks. Saa nähr jääks mittä jälel. Viime kesän jokuse siirtelin ton tiän viäree, josko siält sit saatais uussi alkui myähemmi...