Lume kolaamist ja lisälume orotus - kaik säätiarotukse ova luvant lissä lunt ja varottane liikennet lumisatteest. No, meil ol tullu yäl pari sentti - ja siin se!

Kolaamaa mä pääsi kuitenski. Se pari senttiäki ku tos jos sulaa, muuttuu jääks, ni henkevaaralliseks toi piha muuttuu. Parast siis kattoo ennenku katuu. Lumi ei ollu iha höhhöö, vaa ei "vettäkää", eli iha joutusast pääs etenemää.

Onkelmaks muarostus ennemminki Kissi-hauvamme turkkiin muarostuneet lumipaakut. Mimi ol pyytäny sisäl jo kolaamise kestäes, ku rupes rehvana viluilemaha, mut Kissi jatko peuhaamistas ja lumisukelteluu yksinäs aitaukses, ku mä puuhasi kolan kans siin aira ulkopuolel. Kissi kävi ain välil kattomas, et mä en ollu hävinny minnekkää ja men taas menojas. Pualisentoist tunttii varmaste oltii kokonaisuuressaa ulkon.

Yllätys-yllätys, täj jälke Kissin rintapiäl, tassut, massu ja takalavat ol iha täyn lumipaakkui. Osa isomppi, mikkä sai sormil rikottuu piänemmiks, osa jo valmiiks piänemppi, mikkä taas tuntus puristettaes muuttuvaj jääks. Päätin sit men sisäl ja lämpimäl pyyhkeel sulattaa kikkareet pois. Ei onnistunu, ku pyyhe jäähty alt aikayksikö ja ehti vaa tehä paakuist jääkikkaroit. Suihkuha siin sit ol vuaros. Nopein tiä paakuttomaa olotilaa.

Pit sit hoitaa tiätyst kuivatuski kunnol, ku talol lattia ova torel viileit, ettei sit tul mittä kylmettymisseuraamuksii. Muutama takkuki siin samal poistettii, ku ol täs tohinas ehtiny syntyy. Rauhallisest Kissi kyl antta kaik toimenpitteet tehr. Olipa sit tyytyväine, ku sai ruakalautase nokkas ette kaike päätteeks. Tässä ol siis aamupuuhaa.

Iltapäiväl aattelin, et pysytää tiäl (poikkeuksen vaa Kissin hätäpyrährys lumipenkal), enkä pääst koirii juaksemaa toho aitauksen lumeenkaa lainka, ni jos pääsisi helpommal. Lenki loppupualel Kissi alko kävelemää takatassuillaa - kipi, kipi, kipi - ja ku sit vähä lähemmi tarkasteli hänt, ni etutassuje kyynärät oliva nii täyn lunt, et eihä se tassu päässy kunnol ees taittumaha. Tuntus varmast ihoo vaste kylmält moise paakut, ku sitä pohjavillaakaa ei oo. Siin sit posautteli kärel taas jonki verra lumipaakkui piänemmiks, et Kissi suastu taas kävelee normaalist. Ja eiku kiireel kotti - ja TAAS suihkusse... Tää lumi näyttää oleva "maknetisoitu" tarttumaa karvaa kii.