Täsä o talvi alkanu tehr tuloas ja pakkasaamuiki ollu jokune. Viäläki harmittelen, ku jäi marjastukset välist hirvikärpäste johrost, vaiks ei niit taitais enää ollakkaa. Muistanha mä viäl sellasenki ajan, ku ei sellasist otuksist ollu mittää tiattoo.

Omas murkkuiäs päätettii serkkuporukal mummun tykön lähtee pualukoit noukkimaha. Otettii pari ämpärii mukkaa ja sit jokasel sellasii piänempii keppui. Meinattii, ettei meil viitehe pekkaha siin urakas kovi kaua pitäs men.

Mummun mettäs ol sellane iso mäki, jota sit vuareks sanottii, mis käytti talvisi ain latuu laskemas ja toisinas hyppyreitki sin rakennettii. Päätettiinki sit, et lähretää sin kattomaa, millast siäl o kesäl, vaiks sin vähäm matkaa oliki. Kyl siältki pualukoit löytty varmaste.

Yksis tuumin sit käppäiltii ja koitettii muistel sitä larun reittii, mitä talvel käytettii, mut oliha se maisemat aikas erillaist syksyl ku mitä talvel. Välil olttii vähä eri miält suunnast, mut jatkettii valittuu polkuu ettippäi ja löyrettii ku löyrettiinki peril. Kivuttii iha vuare huipul saak ja ihailtti maisemii. Täsä vaihees meil ei sit viäl ollu satoo, ku meinattii, ettei sitä täysnäisen jaks kantta sin kauas. Kerätä sit takastulles, ni päästää helpommal.

Aika men siin ihailles ja talvee muistelles ja sit huamattii, et oho, aurinko ruppee laskemaha jo, et pitäs lähtee takasippäi. No, mihis suuntaha sit. Juu, meit ol viis ja joka ikine näyt eri suuntaha. "Helppo" homma. Apuva!

Jotenki sit pääryttii kuitenki seuraamaa yht polkkuu pitki ja ku oltti vähä aikka sitä menty, ni kaik maisemat tuntu iha viarailt. Eiku takasi ja sit uus suuntima. Ny oltti jo enempi yksmiälissii, mihim päi pitäs lähtee. Ja uut polkkuu pitki. Ny ol välil jottai tutultki vaikuttavii paikkoi, vaiks silti oltti epävarmoi, et mihi oikke päärytää.

Sit lopultas polku vei yhre pellov viärest ja pääryttii sitä kaut sit enste peltotiäl, mitä pitki kuljettii vähä isommal tiäl, muttei me viäläkää oikkee tiäretty, et onks tää tiä kui kaukan mummun torpast. Mialuummi kuitenki kulettii tiät pitki, ku oltais enää uurestas mettähä lähretty, ku alko selväst kelloki olemaha jo vaiks kui paljo.

Lopultas pääryttii sit asfalttitiäl, ja siält kuljettii varmaste jottai melkke kymmene kilsaa teit pitki kiärtäe takas mummul. Koko päivä men reissul, ni oltti iha poik ja nälkkässii - ja ämpäreitte pohjal pyäri muutama pualukka. En eres tiär, mite ne ol sin joutunu, ku mummiälest me ei oikeest ehritty eres poimimaa yhtää.

26614_uploaded_thumb.jpg

Seuraavan päivän otettii samat ämpärit kätte ja kulettii siihe lähimettähä, mist mummun torppa näkys koko aik taustal - ja saattii ämpärit täyttehe. Lupaus ol lupaus!