Tul nuahooja aamusel käymähä vuatusel käynnilläs - ja tiarossaha se ol, tiätty. Mä vaan en tahtonu pääst sänkyst ylös nii vauhrikkaast, ku olisis pitäny. Vähä aikkaa vetkuttelin ja sit tiätty osuttii just tosa alkulenkil olemaha, ku huamasin, et auto pörhäls pihal. Nuahooja itte sitte taas ol ajois täl kertta. Mehä sit tiätty jouruttii keske lenkin kirmaamaa takasippäi ja koiriltaki unohtu kaik isommat härät, ku hermostusiva, et pihal tul viarait, ja me oltti vaiks kui kaukan...

Meil ei viäl ol ovikellookaa, et sin olis pitäny miähem men vaa sisäl, mut oltti sentää nii lähel, ettei tarvinnu kauat orottaa. Lehtiki jäi siin touhus postilootaha viäl. Röörit tul kuunattuu ja sitä tuhkaimurii koirat ihmettelivä kovast. Siit ku näkys kiiltäväst metallipinnast liikkeekki ja jos lykkäs nokkas tarppeeks lähel, ni siält ilmesty toine nokka näkyvii. Hui!

Mut nuahouskeikaukse jälkke sit tehtii se varsinaine lenkki - ja muistin jopa sanomalehrenki takastulles. Sumust säät se vaa pittää.

1073480.jpg

Kesäne kerpeeran kuva tähä loppuhu sit viäl. Päivän piristykseks.