Siis et ihmine voi ol tyhmä! Sanon näi nyy ittestän. Näi jälkikätte olis pitäny ymmärtää ja pystyy tekeen vähä toisin, mut näi se nys sit men.

Kissihä siis nukkuu yleensä omas kuljetuskopissas, mitä vahtiiki tarkkan, ettei vaa sin pujahra kettää sivullissii. Se o häne! Sitä mä vähä miättisi, et mite se nukkumine ny sujuu, ku ei ton tötterös kans sin sovi, ainaskaa siis kääntyilemähä. Koppinukkumine ol siis poissuljettu juttu. Toine onkelma meil ovan noi rappuset, mitkä Kissi o tottunu menemää tost vaa ylös ja alas. Siin ei ol mittää ovee eikä porttii. Eikä oikkee paikkaa, mihi sellast saiskaa. Ja Kyöstiki liikkuu yäl, ni olis hän sit outon, jos yhtäkkii oliski joku tiä suljettu, mikä enne o ollu auk. Laito sit toho rappuje ettee kasan tyhjii paffilaatikoit ja ton Kissin kopin (ovi kiines) sillai, et Kyösti mahtuu viäl reunan ravost kulkemaha, mut Kissi jos yrittää, ni noi laatikot tippuu enste rappui alas (jos väkisi yrittää). Oletusarvon, et jämähtää paikalles siin metelis ja mä herään, ennenku sattuu mittää.

Simmää sanosi hyvät yät, sammutiv valot ja hyppäsi sänkkyhy. No, Kyösti vähä aikka ihmettel mun taireteost rappuje yläpääs, pujaht alakerttaha ja ei varmaste ehtiny alaskaa, ku tul taas takas ylös. Siit kuulus ain sellane ääni, mikä ny paffilaatikoist tulee, ku joku hinkaa sitä vaste. Kyösti meni tyttäre huaneesee, avo ovenki iha seljälles, tyttö lykkäs oven kiinemmäs ja vähä ajam pääst toine ol siäl taas rapsuttamas ovee auk, kipitti aulan poikki laatikoil, kraaps, kipiti kipiti alakerttaha. Koko tän ajan Kissi istu koppis viäres vinkumas. Ihmettel enste, miks koppi o siirretty nii hassuhu paikkaha, mut meinas sit, et ei sil välii, kunha hän sisäl pääsee. Yritin houkutel Kissii pehmusteel siihe kopin oikkial paikal, mikä om muv viäres. Korvat vähä liikku, mut muute ei. Hää halus koppii nukkumaha.

Avasi sit kopin oven ja sin Kissi sit parin tökkäykse jälkke painu sisäl. Kääntymine ei siäl tötterön kans onnistunu, mikä ol selvää jo etukättenki. Kissi joutu peruuttamaha siält poijes. No, nys se tiätää, mää aattelin ja yritin houkutel taas sin muv viärehe tulemaha. Kannoin sit lopultas sihe. Mut kip-kap toine men takas kopiv viärehe vinkumaha.

Sim mää meinasi, et kyl se toho väsähtää, et korvat lukkoho vaa, kyl se täst. Ei ainaskaa pääse ny mittää vahinkoo tapahtumaha, mikä o pääasia. Peito al mä sit kuuntelin sitä Kissin vinkumist - ja aika ajo sitä tötterön tappamist - sekä Kyöstin kulkemist eres takas alakerra ja yläkerra välii. Hänki näyt nyy oleva iha kummissas, et mitä tää touhu ny oikke o.

Sim mää kuulin, ku laatikot siirtyvä poijes paikoiltas. Eivän nyy lähtey kiärimähä alas senttä, mut juu, siäl Kissi ol Kyöstin perähä samast aukost menos, mist ei siis tötsäs kans mahtunu. Kello ol jo vaiks kui ja paljo. Mä laito laatikot takasi, kanno Kissin pehmusteel ja käskin orottamaha ja miäti, et mitä kummaa täs tekis. Simmää meinasi et kokeillaa viäl sellast, et laita toho kopim paikal lissää paffilaatikoit rappuje yläpäähä ja otanki kopin ja peruutan Kissin sin sisäl. Josko tykkäis sit siit. Peruuttaminenki ja kaik men hianost, mut eihä siin tötterön kans sit paljo liikuttu, paitti ettippäi, ulos kopist.

Vähäse aikka Kissi siin sit makoiliki. Nii, et itte pääsin sellasee pualihorroksee jo. Olisisi nukkunu iha just. Isol kraaps-äänel, ku tötterö otti siihe ovehe kii, Kissi siit sit läht taas liikkeel. Kävi kattomas rappuje yläpäät ja tul kopiv viärehe taas vinkumaha. Voi vitsi! Töttöröö ei voi ottaa poijes, ku Kissi o heti haavaa nualemas ja töttörön kans ei mahru koppihis nukkumaha. Mitä mää teen?

Sit jottai kolme aikka tul oivallus, et jos koitan tehr Kissil sellase avoime kopi siihe tutul paikal. Yhten seinän toimi yäpöytä-lipasto, toisen Mimin koppi ja kolmanten meijä sänky, mis mää nukkusi. Neljänneks seinäks mää laito Kissin kopin enste ja siihe pääl paffilaatikoit - tuli vähä sellane suajasemp koppero siihe pehmusteen ympäril, mis mahtu tötsän kans liikkumahanki. Tää mun olis pitäny tehr illal heti.

Pikkase aikka siin men silti, et Kissi sen hyväksy. Pyäri siin eres takas ja yritti välil men Mimin kans samaan koppii, et ol pakko laittaa Miminki kopist vetskari kokonas kii. En tiär kyl kui paljo Mimi sai nukuttuu kans, vaikkei mittää liikkunukkaa missää. Kiltist kopissas viihty. Sit Kissi vihrost nukaht ja nukkuki sit pual seittemähä ast yhtsoittoo. Heräs, ku mä nousi ylös muksui herättelemähä, ku heil soi herätykset, muttei mittää liiket ruvennu kuulumaha. Eivä varmaste kamala hyvi nukkunu hekää.

1144888.jpg

Kuvas Kissi o orottamas kyytii alakerttaha sej jälkke, ku mä siivosi tyhjät paffilaatikot poijes tiält. Väsyny kaveri viäl.

Aamupisuil mä kävi Kyöstin ja Kissin kans tos mettär reunas (Kissilt kiällettii lenkit ny kahreks viikoks). Ja sit erikses lenkil Mimin ja Kyöstin kans. Kissi ei ny eile paljo mittää syänykkää, ni ei varmaste ol isomppaa hätääkää viäl, mut tonne mettär reunal seki sit onnistuu, ku sen aika tulee. Pehmoruakkaa ny kipulääkkeen kera Kissil ja normaalipapanoit toisil näi enste alkku. Otin tötsän poijes syämise ajaks - ja sai kyl tarkkan siinäki ol, ettei men haavat nualemaha. Sit kävi viäl vesikepul ennenku laiton tötterön takasi.

1144897.jpg

Ja ny sit uni maistuu! Reppana!