Surffailles tul komeit laivojen kuvii vastaha ja tul sit miälehe yks koko perheen ravintolareissu sillon, ku muksut oliva jottai neljä- ja viisvuatiait. Ei ol usseste ravintelis käyty, ja sen kyl huamaa.

etusivu_2.jpg

Meit ol vähä isomp porukka, mil kuljettii, meijä perhee lisäks siis muitaki. Oltti käveltty ja ihastelttu Turu Aurajoer rannas olevii upeit purjealuksii jo mont tunttii ja kävelty vaiks kuim pitkää. Päivä ol valla uppee ja sit rupes tulemaha nälkä. Meinattii, et mennää Hermanni yläkerttaha syämähä oikke kunnol. Väkkee ol ku pipoo ja meitäki aikamoine popula, ku sit yhres ryppääs ryykättii sisäl. Oliks mum miälikuvitust vaa, vai kattoks tarjoilija meit vähä pelokkaa olosest?

Pelkäsin, et ku ei oltu pöytävaraust tehty, et mahretaaks saar paikkoi, mut äkkii siält yks pöytä siivottii meit varte ja siihe liitettii naapurist yks piänemp pöytä lissää, et saatii yhres ol koko poppoo. Se ol hianost tehty! Saattii menut kättehe ja miäs sit pit palopuhheen lapsil, et mite liina piretää kaulas ja syärää nätist, käytetää kaffelei ulommast sissää, ei kiljut eikä huuret, eikä mialuust kamalaste heilutakkaa (tyttärel ol siihe aikka tosi vaikeet pysyy paikoillas, ku ol nii levottomat jalat ain). Vastataa, jos tarjoilija kyssyy jottai ja maitoklasii ei juar heti paikal tyhjäks... Ja jottai muutaki viäl, en iha hurjan tarkkaa kiinnittäny siihe huamioo.

Ruakailu meniki valla hianost ilma mittää episorei, saatti jutel ja rauhas syär ja ruaka ol hyvää ja juamak kylmii. Iha melkeist jo laskuu orotelles sit yhtäkkii tajusi, et meijä pöyrän ympäril ol iha hiljast, ihmisek kattova meijäm pöytää hymy huulil, joku tais naurahtaa ääneenki. Sikku seurasi katseit, ni meijä muksutha ne siäl pöyrän toises pääs tyytyväisin nualeva jäätelölautastas tyhjiks, molemmil nenät jäätelös.

Ei ollu miäs huamannu sanoo, et ravintolas ei tartte lautasii "tiskat"...