Pit eile rauhottaa tahtii ja ottaa lelu poijes Kissilt ja Kyöstilt, ku ne vaa jaksova vatvot vetolelun kans. Olivaj jo tunniv verra peuhannu, ku otin siit touhust vireon, jos käviki vähä yllättäväst.

Huamaattekos, mikä se juttu ol? Kirjottelen siit sit tähä jatkoo vähä myähemmi. =o)

Ku otin lelun poijes, kulkiva vähä aikaa mum peräs, et jos viäl saisivas sen takasi, mut ku alkos ol iltarauhottumiste aika, ni en antanu. Eikä sit menny aikaakaa, ku molemmat ol reporankana sänkyl.

1279232.jpg

Siinhä sitä enerkkiaa men, peuhates.

Erittii täsä myähemmi, klo 13:47 - Ei kukkaa sit huamannu vireost sitä yllättävää juttuu. Se ol se, et Kissi rupes enempi kattelee, mitä mää touhuun sen kameran kans ja epähuamios men sit irrottamaha lelust kokonas. Kyöstiltähä meinas konseptit men iha sekasi ja jäi vaa seisomaa hölmistyneen ennenku tajus, et nyp pittää lähtee karkuu ja viämää leluu Kissilt piiloho. Sevverti miätti asiaa, et Kissi ehti jo komentamahanki ja sai sit pötköst taas uurestas kii... Meil ei meinaa Kissi yleens anna kenenkää muun voittaa. Hää o ain se, joka lopultas lelun viä jonnekki (paitti ku taistelee meijä ihmiste kans). Terveellist se o Kissinki välil huamat, et joku muuki voi joskus jottai voittaa.