Se alkaa koht taas olemaha se aika, ku ihmiset valmistautuva kesäv viattoho ja sit ottava mökil mukkaa piäne hellyyrenkippeen karvakeränki. Antava kissampennu varttuu vapaast mökil ja huamaavas sit piänest pennust äkkii kasvavan isomma. Ja sit syksymmäl viimestäs tulee kissaressul tenkkapoo, ku tää viärää kaupunkiasuntoho (toivottavast eres yritetää tätä, ettei suaraa vaa jätet mökil, ja itte ajetaa poijes), eikä kissa tiättykää ol asiantilaha suaralt kärelt tyytyväine. Tai ainaskaa yleensä, voiha niit poikkeustapauksii ol. Sit kissast tuleeki rasite ja se jätetää johonki vähä kauemmas, tai viärää mökil, mikä o kissal tuttu paikka. Aikasemmi aiheest o kirjotettu tääl ja tääl.

kissat.JPG

Kissa kiintyy omii ihmisii tosi vahvast, vaiks onki ittenäisemp ku koira. Jos kissan kans vähäki touhutaa, ni kova ikävä tulee, ku se yksi jätetää. Syksyl voi viäl kissa löytää luannost jottai ravintoo ja suajasaa makuupaikkaa, mut talven ja märän kelin tullen se onki jo tosi vaikeuksis. Talvel kissa kituu ja monet eivä koskaa seuraavaa kevättä eres näe. Ei kuulu kissa Suame luantoho!

Ku otat eläimen, ol se sit kissa, koira, lammas, rotta tai mikä hyväns, ni täytyy valmistautuu antamaa täl sev vaatimaa hoitoo koko lemmikin elämän ajan. Taatust tämä antaa tuplast, jollei enemmänki, takas sitä vaivannäköö vastaa! Jollet ol valmis tätä tekemää, ni ol kiltti ja jätä pentu annettavaks jollekki, kenelt tää onnistuu, kiitos!