Täsä on ny aamupäivä menny siivotes, ku eile tul lumitöit tehtyy, eikä mikkää muu (paitti sotkemine) eristyny. Ov viaras tulos verotoimistost käymähä, ni pikkase täytyy kuurat kämppää ja viäl o pikaviinereittenki leipomine eres (talo o iha tyhjä kaikist viarasvaroist täl hetkel). Autookaa ei ol, ku miäs läht sen kans töihi, ni ei pääse kauppaha noppeest ja näppäräst.
Mut siivouste jälkke sit lährim piänel ylimääräsel lenkil koirie kans. Kyl nyr ruppee jo huamaamaa Mimist, et pitäs jottai aktiviteettii keksii, ku ei olla ton silmän kans voitu paljookaa reenail mittää, jottai iham piänt vaa. Ny o sit nii haukkuherkkä ja siit oikke huamaa, ku yrittää ettii jottai syyt, et pääsis pratkuttamaa. Tuijottaa kaukasuutehe ikkunast ja hymähtää, ku luulee, et joku liikkuu jossai, ja sit tuhahtelee, ku ei kettää olekkaa. Välil sit riittää jo seki, et joku isompiäänine auto kulkee tiäl, ni täytyy siitäki sit ilmottaa. Ja ku Mimi ruppee haukkuhu, ni nää kaks ei tosiaankaa ol sillo hiljaa. Ku toisimpäi voi kyl ol, Mimi ei ain men toiste haukkuhu, sillonku arki sujuu normaalist. Jottai namimpiilotust sit olen tehny, mut seki ov vähä vaikkiaa näitte toiste lemmikkie kans, tahtoo men sellaseks kilpailuks, et Kissi yrittää omii kaik ittelles, mitä vaa o löyrettävis. Rohmu. Ku ei ol ovii, ni ov vaikeet pittää toisii poijeskaa missää. Kongit täytyy kans ottaa käyttöhö, mut niit ov vaa kaks, täytyy yks kehittää lissää, ni ei tul sit siit onkelmii.
Ei olttu menty toho meijä mettähä ku vast ovelt joku 50 metrii, ni Kissi ol jo iha lumipallo.
Ja Kissinhä täytyy ain tarkistaa, et mitä muut mahrollisest ova löytäny. Nokka ain jossai, mis toiset seisova. Täsäki Kyösti vaa tarkastelee maisemii, ni Kissi tul het, et mitä sil siin o?
Sit mentti jonos vähäse aikka. Saatti iha tuareet jäljet jättää kauniisee koskemattomaa lumehe.
Ja taas Mimi löys jottai kivaa, mitä Kissin ol iha pakko kans pääst haistelemaha.
Mimi meinas, et jottai siäl kulkee ihav varmaste. Pit oikkee noust ylös kattomaha. Harmi! Ei sittenkää mittää... (mut olis vaiks voinu)
Kai se sit uskottava o. Kyösti ja Kissiki jäivä tilannet seuraamaha, mut Kissi ei kauaa jaksanu seurat yhtee suuntaha, ku siäl ei kert mittää miälenkiintost tapahtunu.
Sik kuljettii vähäm matkaa tiäv viarustaaki. Täsä Mimin vilkkuluamiki näkkyy. Tarkkaavaisuutehe sil ei ol mittää vaikutust.
Kyöstilläki on joko nokka maas tai jalka pystys tai molemmat yhtaikaa ain ku pysähty. Joka pusikko pitäs ehtii merkkaamaha, eres paril tipal, jollei muut.
Jottai se Kissiki yritti tualt karvoje keskelt nährä, vaiks melkosen ummikkon joutuu kulkemahanki. Ei pysy ottatukka viäl klipsil poijes silmilt. Vähäse täytyy kasvaa lissää. Ja lumipallurakkaa ei tahtii tunnu haittaava, vaiks niit ain enempi ja enempi jää turkkihi kii, mitä pitemmäl eretää lenkis.
Ja melkkest se o tää sama järjestys ain, ku kuljetaa, tiäv viarustaski. Onha joku naapureist nauranukki, et siin onku pikkaset vetojuhrat, ku mennää kaik yhtäpötköö rivis. Kelkka vaa puuttuu (tai kärry kesäsi). =oD
Kehno kuva, mut paremppaaka ei nys saanu. Tämä on siis Kissin tassu. Tällassii palluroit ol Kissin tassut, kainalot, rinnusta ja posket täyn. Ne vaa tiivistyvä jääkikkaroks, ku niit yrittää käsin poistaa, ni helpomp ja noppeemp tapa o käyr lämpimäv veren kans suihkuttamas ne poijes.
Ja ny ol sellast pakkaslunt, ku toi ol märkkää jo sataes ja sit yäpakkane ol kovaks tiivistäny. Silti Kissi ol keränny hurjast lunt. No, siäl kovan kuare al ol sit vähä pehmiämppä lunt. Mut ol kyl kiva keli kävel. Ja sit muute taas alko satamaha lissää lunt!
Kommentit