Kyl se vaa ihmine kummalliset o rakennettu. Mä oli eile iha kamalan herkäl pääl ja olin tippa linssis iha jatkuval syätöl. Kui vaikkiaks tuleekaa sit, ku isäntä oikeest ottaa ja lähtee sin Kiinaha? Onneks ny o ensteks vaa runsaan kuukaure poijes, ku tulee kesälomaks remppaa tekemähä. Sej jälkkee tuleeki jo eka pitemp erojakso...

Aamul olin saanu oikkee ihanan toivotussähköpostin ja ennenku olim päässy lukemaa sitä loppuu ast, ol jo kyyneleet silmis. Sit niiskutiv viäl pitkä aika jälkikättee. Sit Kissin turkkii läpikäyres tul telkast uusintan sellane hääohjelma, mink mä jo kerra olin nähnykki - ja taas mä niiskuti (vaiks ekal kerral sitä kattoessani, en liikuttunu yhtää). Luji pätkän kirjaa, mikä kertoo karonneist murrosikäsist lapsist (vastaavaikkäsist, ku ittelki o siis) - ja nii ol veret silmis. Jopa lenkil olles koirie kans tosa lähipolul, mul tul miälehe vaiks mitä ikävemppi ja onnettomii ajatuksii, ja sit sitä pirätelttii taas itkuu. Sit siivosi pikkase, ja sattu yks valokuva-albumi puttoomaa ja pikkase sitä selasin, ni joha mä vollotin taas! Voiha mahoton mua!

1536944.jpg *)

Munt sai Mimiki veret silmihi ain uurestas, ku tul hinkkaamaa ittees muj jalkoihi tai pyrki sylihi ja tuijottel mua suaraa silmihi noil ihanil bambin silmilläs, ja kallistel päätäs, et mikä ny o? Ja ku oikeest ei ollu eres yhtää mittää eikä mikkää piäles, herrane aika. Tuntu, et ol vaa sellane tutina, et olis ollu pakko pääst oikkee kunnol vollottamaa, vaikkei eres mittää oikeest itkettävää ollukkaa. Sellane sisäne käsky, mil ei ol mittää tekkoo torellisuuren kans.

Tänäpe o taas iha eri meininki. Kute sanottu, ei voi oikkee ymmärtää - itteeskää välil.

*) Yriti kirjotuksej jälkke ottaa Mimin silmist kuvaa, mukku hää ol ny NII väsyny... Ei ollu tän enempää intoo kauniit silmiäs kameral näytel...