MOT:in ohjelma herät kovat keskustelut siit, mis tilas nykyää koirarotuje jalostus o. Kuinka samoi vanhempii käytetää piänes kannas paljo, vaik mone perinnöllise sairaure näkyvä koiris vast vanhemmal iäl. Kuinka koirat enenemäs määri voiva viättää normaalii koiranelämää vaa lääkitykse avul. Osa roruist jopa joutuu synnyttämää pelkästää keisarinleikkauksel, ku pennu eivä muute mahru ulos tulema.

Ite ole koirafoorumeitte ahkeran käyttäjän välil saanu ryöppyj niskaa, ku olen ollu vastarannankiisken kirjottamas näit "vaan rotukoira o oikee koiraa" vastaa. Heirä miälestäs ku riittää pevisan terveystulokset näyttön luatettavast siihe, et pennu ova ain terveit. Valitettavasti pevisa ohjelmat koskeva vaa tiättyi perinnöllissi sairauksi, eiväkkä läheskää kaikkii. Pevisa ei myäskää ota laisinkka kantta koirie luanteesee. Osal koirie kasvattajist ku o se käsitys, et ku koira o "terve", se o sit astutettava, vaik sil olis kuinka hankala luanne tahans.

Näät "rotu"-intoilija ova kuitenki ain heti täysi tyrmäämäs jonku toise ajatukset teettää terveel (pevisan tyyliin tutkitul), hyväluanteisel sekarotusel pentui, vaik näil olis olemas valmiit hyvät koritki jo olemas valmiin. Näitäki sekarotusten kasvattajii o, jotka haluu varmistuu nii hyvi ku mahrollist, et pentuje tulevaisuus näyttää hyvält. Jollei puhut kahre eri rorun sekottamisest tarkotuksel (tämä on taas asia eriksee ja voi ol toises tapaukses hyvä, toises taas huano asia), nii yleisest ottaen sekarotusil o geeniperimä sevverti monipualine, et siält harvemmi mittää perinnöllist sairaut tulee. Vaik koskaa siit ei voi men takuusee, ei ees pevisa-ohjelmal. Ku koiran kert ottaa, ottaa myäs sen riskin, et sen kans voi joutuu eläinlääkäril isois tai vähä piänemmis asiois käymää. Sekarotustenki terveyt o nykyää ryhrytty järjestelmällisemmi tutkimaa, ku se o ain ollu aiemmi yks rotuihmiste arkumentti, et rotukoirie sairauksist o tutkimustietoo, sekarotusist ei. Nykyää sekarotuste kans käyrää yhtäläil vuasitarkastuksis ja rokotuksis lääkäril, ku rotukoirienki kans. Siält o siis melkose hyvät mahrollisuuret saar kunnon tilastoo asiast. Vaik viäl erelleenki o vallal se käsitys, et sekarotusii ei hoiret yht hyvi ku rotukoirii.

Miälestäni koirie enssijane jalostustarkotus (rotu tai mix) o tuattaa mahrollisimma terveit ja hyväluanteisii koirii siihe tarkotuksee, mihi vanhemmiks valitut koirat antava viitteit. Siis ei esimerkiks selkeest aktiviteettii kaipaavan koiran pentui annettais vaan sohvaperunoiks. Muttei toisinkaapäi.

Tästäki o käyty kiivast keskusteluu esimerkiks cottonfoorumeil, ku osa tokoharrastajist ovanny "keksineet" cottonin hyväks tottelevaisuusmaailmas. Jos sama harrastaja sit samal kasvattaa puuvillakoirii, on tiätty luannollist, et hän pyrkii kasvattamaan omie koirie jälkeläisist myäs hyvii harrastekoirii. Hakee luanteesee hiukka enempi kovuut, särmää, taistelunhaluuki, jotta harrastus olis myäs koirast kivaa. Näi voiraa kuitenki saar vähä rotumääritelmäst poikkeavii luanteempiirteit koiraha, jonka tosin kuuluuki ol enerkine, mut toisaalt kuuluis myäs ol "helppo". Joku ihmetteli jossai, et miks nykyää näkyy enemmä ja enemmä oman reviirin ulkopualel haukkuvii cottoneit, ku niitte pitäs käytännös haukkuu vaa omal reviirilläs - vahtikoirii ku ova. Toiset heti kehumaa, et se on sitä sisäst akkuu, mikä pitäs purkaa koiran kans harrastamal, haukkuva koira vaatii puuhaa. No, cottoninha pitäs ol ensisijasest seurakoira, mut seurakoira, mink kanssa VOI harrastaa. Jos oikeen tuloksekast harrastekoiraa haluu, ni pitäs kattoo siihe parempii toisii rotui. Monet cottonil tokoo tai akilitii harrastavat ovakki leikanneet koiriltas turkin lyhkäseks, ku se helpottaa koiran tyäskentelyy kentäl...

Siltihä jokane kasvattaja toimii omie miältymystensä mukkaa, siihe ei pysty kukaam muu vaikuttamaa. Näyttelyis tällasii luanteempiirteitte eroavuuksii ei välttämät huamaa, joten piirteet voiva vaa jatkos levitä jalostuksen kaut. Pitäsiks sitte kasvattajilt ruvet terveystuloste lisäks pia vaatimaa seurakoiranki pennun vanhempie ja isovanhempie luonnetestie tuloksii nähtäväks, jotta pystyis varmistumaa jotenki siit, et pentu olis oikeest sitä, mitä ostaja on tullu hakemaa ja mitä orottaa? Onko pennun vanhemmat rorunmukaisii seurakoirii vaiko enempi piänii harrastekoirii, joilt pitäs ruvet vaatimaa käyttötuloksii kute palveluskoirilt. Täs ruvetaa taas tulemaa siihe, et on sekä näyttö- että käyttöluakan tapauksii saman rorun sisäl. Toivottavast tähä ei tarttis men, mut näihä ne syntyy, eri tarpeist.

Sit o näit ku käyttävä isää ja tytärt, tai varmistava, et linjas o varmast kaikis jalostuskäytös olevis koiris tiätty kantaäiti. Eli käytännös siis piänes piiris, samoj geenej sukupolvelt toisel usseste jopa molemmilt vanhemmilt. Pitemmäm pääl melkone riskitekijä koko rorul. En ymmär tällast omaan napaan tuijotteluu laisinkaa.

Mut tää o siis aihe, mist vois kirjottaa vaiks kui ja pitkää. Ny taitaa ol aika jättää tälterää tähä.