Veljen koiral, Nellal, o ny kova koettelemus, ku joutu hoitto. Ol se kamala, ku oma ihmise lähtivä ja laittova ove kiin perässäs. Hui et, mikä räyhä läht pääl. Mut het ko auto ol poijes pihast ja tehti pikkune lenkki, ni tilanne rauhottus kummast. Piänt vikinät sillo tällö pittä, ku ei ol mittä tekemist tai ei saa kissaa tottelemaha.

Meil ny sattu olema kamala miähekippeys pääl Susu-kisul ja ny ku o uure uhri löytäny, ni o tosi sitkeest sit Nellat kosinu. Reppana ei ehri ees ku just maate, ni tää yks o kimpus. Ei ol koirankka helppo kati kosimissi vastustel, uskokaa vaa! Ja niinku viäl tiätävä, mitä pitäs tehr. Mimiki o mont kertta yrittän toist autta, mut ny ei enää niinkä usse, o jo oppint ettei siit ol mittä hyätty. Miähekippiä mikä miähekippiä, vaiks mitä tekis.

Yälki Nella joutu enstekski tiätyst olema ilma sitä oma tuttu ja turvallist nukkumapaikkatas ja sit ku löys hyvei paikoi, mihi asettus, ni eiks taas Susu menny kiähnämä ja mourumaha viäre. Kuka siin sit voi nukku? Vast aamuyäst Susu ite väsähti, yllättävä kaua tua yrit, ku yleens senttä yät o melkose hyvi nukkunu itekki. Tais innostu viaraast verest niimbal, et jakso valvo.

On se vaa hauska näitte lemmikkie touhui seurat. Hassui ova iha kaik tyyni. Jokasel ne omat touhut ja tava. Ny o sit hyvä päiväsaikka otta pitki päikkyi, ku katitki makka-köllöttelevä jossai. Parisänkys o melkosest väkke välil. Kavereitte kans o oikkiast kiva nukku!