Taitaa ol naapurusto muksut kasvanu jo yli tän virpomisvaiheen. Ei ol kettä oven takan käyny. No, ei siin ny mittä ku me unohretti koko Palmusunnuntai perjantain kaupas käyres, et meitti huushollist ei löyry ees keksimurui täl hetkel.

Ny ku me asuta tääl "korves", ettei kovi moni ol koska tän ast eksyny virpoma, mä tykkä, et joku käy, mut sillo aikanas kaupunkis asuessa ovi tahto käyr nii ahkerast, ettei meinannu loppuu tul lainkka. Ovikello sois yleens ekaa kertaa jo kahreksalt ja viimeset varmaa kävi siin iltakahreksan paikkeil. Se alko jo käyr vähä rasittavaks - kerjäämiseks melkke men. Ja minkälaissi risupuski siäl osal ol, huh-huh! Eivä ollee lainkka nähneet vaivaa, ku liimannu yhre tai kaks höyhent johonki kamalaha pajuhu - parhaat oksat tiätty ol jo viäty, jos ol tullu virpomine miälee vast vähä liika myähää...

Virvon, varvon vitsasella,
vapsuttelen vastasella,
rikkahaksi, rakkahaksi,
suuren talon emännäksi/isännäksi.
Virvon varvon,
tuoreeks terveeks,
tulevaks vuodeks.
Vitsa sulle, palkka mulle!
 
Vaiks ain täst päiväst päällimmäisen o miäles poja virpomine naapureil ollessas vähä vajaa kahren ikäne: "Virvon, varvon, tuoreeks terveeks, pitsa sulle, palkka mulle!" Eikä halunnu vitsastaankaa erot, eikä meilt kyl mittä pitsaakaa löytyny... Nauru siit herus moneltki sit palkaks moisest virpomisest.