See on sit virpomispäiväki huame - siskom perheel käyttii ja siäl tul puheeks (kiitos ihanist pehmeist pullist!). Toivottavast kukkaa ei ny eksy meil saak, ku meil ei ol sit mittää; ei ol namei, eikä ees kolikoit, mitä vois antaa virpomispalkaks. Ei ol kyl sej jälkke kettää meil saak käynykkää, ku oma tyttö kavereines lakkas kiärtämäst. Ajo aika asian ylitte.

Meinasin, josko olisisi Kissin tänäpe pessy, mut loska-vesikelin takii en ny sitä sit tehnykkää. Olis ekal ulkoilul ollu sit samallaine, ku ennem pesuu. Ei toi turkki ny ol näyttäny erikoisest enempi takkuuntuva, vaiks onki tassuist ja vattan alt epäsiistin näköne. Eli ei ol Kissin kannalt mikkää välttämättömyys, ni voi viäl vähäse siirtää ettipäiki. Jos vaiks huame olis pikkase paremp keli (toivoaha ain saa!).

Pit vaihtaa keittiöhö uuret verhot, et saisisi pääsiäiseks jouluverhot poijes, mut - heh! - mää en löytäny niit verhoklipsui mistää, et olisisi saanu verhot tankoho kii. Meil o sevverti paksut tankot, ettei näitte verhoje tankokujast mahru menemähä läpitte. Mää täsä vaa miäti, et mitä meil EI olisis hukas? Ny o keittiön ikkunat ilmav verhoi kokonas. Voipi näi men sit ens jouluhus saak kevyest.

Isäntä rupes borssikeittoo kokkaamaha ja mä sit siin sivus laiti pääsiäisruahoo kasvamaha. Kattotaa ehtiiks mittää tulemaha pääsiäissee mennes ylös, ku jäi näim myähäsee. Taas kyl huamattii, ettei tual meijä pikkases keittiös tahro millää kaks henkee yhtaikaa mahtuu touhuumaa, ku koko aja jompikumpi ol jommankumman tiäl.

Näit parii purkkii enempää en tul laittamaha, ku näittenki kans tulee olemaha miälenkiintost vähä ajam pääst, ettei men kaik ruahot kissoje poskii... Näis on ny sekasi rairuahoo ja ohraa.

Ekan kerra tein näi, kattotaa, millast pusikkoo tulee, tai on tulemat. Noi punavalkoset kynttiläkippot pitäs varmaa kans piilottaa taas johonki, mut tiärän, et senku teen, ni enskerral en enää löyrä, ku niit tarttisisi. Tällast meil...