Ihana ol aamulenkkii tehr nykku ol pakkast viitise astet. Tiä ol kuiva ja lumi ol kuivaa ja ny ei näyttäny toi lumi sit tarttuva Kissin turkkihinkaa lainkka, vaiks aropupun pomppi välil piannart pitki ja lumi pöllys vaa. Tota höttölunt o tuuli tuanu meijänki pihal taas niimpal, et jos olis kola, ni sil olis taas käyttöö. Lumi tul yän aikan, ni ei ol ollu viäl mahrollisuut sitä lapioir poijeskaa.  Ny vaa lähren koht liikenteesee, ni jää kyl tää aamu "huhkimat".

1347567.jpg

Ikkuna näkymä keittiöski kaunistu kummast, ku lumipeite tul ja peitti nää, mikkä meijä polttoreissust viäl jäi kasast jäljel. Nekku ova jäätyny maaha kii. Tähä ei paist aurinko oikkeestaa koskaa. Toisel pualel o kuisti varjostamas, sit rakennus ja sej jälkke mettä. Ehkä juhannukseks saaraa sit puhrast.

Ol kyl jännä, ku meijä pihal ol rusakko loikkinu hurjil askelil - kuvioitte väleis ol mont metrii matkaa. Sil o ollu iha hurja kiirus jonnekki. Ei siält ainakaa kukkaa ollu peräs tullu, ku oliva ainoot jäljet, ettei se pakkoo ollu kettää juassu. Mimi ei välittäny jäljist mittää, ku kulki ensimmäisen, sit tul Kyösti ja lykkäs nokkas jälkehe, sit toisehe, tuhaht ja jatko matkaa. Kissi suhaili jäljet muutev vaa suttuhu. On se kyl kaunist - pupusej jäljet puhtaas lumes.