Vipinätä ja koneeloloo, sitä se o tää päivä ollu. Aurinko om paistellu ja pikkupakkast pirelly. Mul ol tyäkaverin tänäpe vuarostas Mustis.

1349654.jpg

Käytin apupöytän kissoje raapimispuut ja Mustis sit istuksi siin alatasom pääl ja kurkki välil kansion yli, jos vaiks jottai leikittävää keksis. Välil sit tassuttel siält muj jalkoi, et "huamaa mut", ku naputtelin koneel kirjampitoi. Hassu!

Illemmal sit kävin veljen perheen tykön, pit käyr vaa pikimältäs, mut saiva houkutelttuu mut kaffel kans. Oliki kiva jutel! Heillekki ny sit on koira tulos täsä vähä myähemmi kevääl, pennut ova syntyny jo. Pikkune cava-tyttö siäl sit koht tassuttelee. Sit onki koko meijä sisaruskatraal kaikil koton koira - ja takuuvarma hoitorinki o olemas jo!

Kotimatkal kävin sit kaupas ja kotti ku pääsin, ni kattottii pojan eka tyäpaikkahakemus kunttoho. Hän sitä ol itte laittanu kunttoho ja meinas, ettei se mikkää helppo homma ollukkaa. Ei varmaste nii, mut tosi hyvi ol saanu kaik asiat miätittyy, mitä perushakemukses kuuluuki ol. Meinaa huame viär henkilökohtasest sen sit peril. Toivottavaste ny tärppää, ku olis sit iha eka viralline tyäpaikka!

Mimin vilkkuluami ol täsä vähäse aikaa taas paikallas päiväl, mut sit taas iltapäivälenkij jälkke se ol uurestas esil. Voi, et se on sit hankala. Mä täsä miätin, et jos jatkuu tällasen, ni eihä sitä kaht viikkoo tul koskaa täyttehe, mut silti vaiva on olemas, et täytyyhä siihe joku piste jossaikohti laittaa kummiski. Varmasti täsä kahrev viikom pääst sit varaan joka tapaukses lääkäriaikaa, et kattotaa jatkotoimenpirevaihtoehtoi tarkemmi - ja saaraa sit samal Susun rokotukset ja Mimillekki se kennelyskäsuihke (nenähä laitettava) poijes alt taas vähäseks aikka.

1349736.jpg

Ikävemppi uutissii tul sit siskolt, ku joutuva vihrov viimei laittamaha rakkaan pilkkuherras Piksun ikusee lepoho jatkuvast pahenevan epilepsian takii. Ovat kaik mahrolliset keinot käyttäneekki jo, et jos vaiks tilanne helpottais ja paranis, mut ei sitä ain käy niinku toivois. Ny om Piksul kuitenki hyvä olo, eikä tartte ressat tilannettas lainkka. Varmast myäs helpottaa osaltas toiste pikkaste kaveruste, Jajan ja Pörrin, olemist, ku ei tartte heijänkää pelät niit kohtauksii, mitä Piksul tul vaa ussemmi ja rajumpin koko aika. Ei ollu helppo ratkasu ja ikävä taatust tulee mont kertta viäl, mut koiraaha täsä ratkasus onki enempi ajateltu. Enkeleit matkal ja kovast voimii perheel!

Täsä kuvas Piksu o kesäl 2006 meijäm pihal hirven reisiluut pureksimas.