Nii o ollu taas oikke vaa helteine keli. Ny ei ol pahemmi tuulikaa sopinu tähä meijä pihal, ni ei ol mittää jaksanu tehr.
Laitin kuitenki ny erottae lissää näit tomaattei. Tukii en löytäny, vaiks niitäki pitäs kyl jossai enemp olla. Yhre taime jätin siihe alkuperäsee purkkihi viäl. Kuha saan haettuu isomma kepu, ni laitan senki sit toiste jatkoks viäl. Erelles pirän näit koko aja varjos vaa. Tuuli niit välil riapottaa, mut siit se runko sit pitäs pikkuhiljaa vahvistuu (toivom mä).
Nämä yllätys-/arvauskukkasekki ovaj jo nii solmus keskenäs, et saaks niit koulittuu enää lainkka. Siis sitä sit hommaa riittääki, ku sitä ruppee tekemähä. Ku ei eres tiär ovak nää kui isoiks kasvamas, mut saa nähr ny mitä tuleman pittää.
Pesin sit taas ton pöyrän, ku siihe ny pakkaa tota siiteppölyy kertymähä iha valla. Öljyy pitäs laittaa kans lissää. Se vaa vaatis taas oikkianlaiset sääolosuhteet - ei liikaa aurinkoo, ei sarettakaa.
Mimi o sellane vilukissa, et yhäti näinki lämpimäl ain yrittää viimesee saak ol aurinkos. Siirty siv vast varjoho, ku käsketää... Mimim miälest aurinkost kuuluu nauttii täysil sillo, ku aurinko paistaa!
Kyösti taas valtas varjopaikan ja nurkast, minkä rakosist voi joskus vaiks nähr jottai. Terassi o muute kiva paikka, mukku siält ei nää mittää minnekkää...
Kissi valtas taas vakipaikkas pöyrä alt. Siäl o kaikkeist vilposint ja kivoint, ku tuuli pikkase välil eres käy kyläs.
Nellukka men pari kerttaa pöyrä ympäri mum peräs, ku pesin siiteppölyy poijes ja rupes sit hyppimää varjokohrist ettippäi. Tais tuntuu laurat kuumalt tassuis.
Mimi vahti uusii taimetuksii ja ot aurinkoo samal. Oi, ku on kivaa!
Nella nauraa, et "mää tykkäänki enempi varjost!"
Kissi nukaht pikkaseks aikaa pöyrän al.
Ja Kyösti lötkähti vahtipaikkaas terassin nurkkaha varjoho. Siält o hyvä näkyvyys joka pualel terassin sisäl. Vaiks tykkäis kyl enempi, et näkis vähä ulkopualellekki.
Syätti sit terassil, ku veli vaimos kans tul konserttireissultas. Ol kyl aika tukalan kuumaa.
Jälkkärikaffet sit nautittiinki sisäl, ku siäl ol viileempää. Terassil jaksaa men seuraavaks, ku mettä ruppee sitä varjostamaha. Siv vaa täytyy toivoo, et tuuli ei men tyyntymähä, ku sit se o itikoit täyn. Mut jos viäl jaksais jottai istutuksii tehr illal - ehkä...
Kiitos Nellukan lainast!
Kommentit