Nym mää tairan ol jo melkosem poikki ja voin kattuu jälkkeppäi, mitä olen kirjottanu, mut päätin ny kummiski purkautuu tänne. Valokuvii ei ol tullu lissää täsä parin päivän, ku ole ollu nii poikki, etten ol jaksanu ajatellakkaa, mut ehkä täst viäl normaaliarkehem päästää.

Mua o alkanu iha suunnattomast tiätyt jutut täsä ärsyttämähä.

On tää flunssa nyt tehny meikäläisest sellase kankkian kulkijan ja ny o sit sormet naarmuil ja nivelii auk, ku olen törmäilly hyllyr reunoihi, ovenkarmeihi, seinänkulmihi ja yks ärsyttävä viilto tul sanomalehrer reunast keskisormen nivelehe - mikä tiätty sit tuntuu osuvav viäläki enempi joka paikkaha. Oon jo pari kertta tänäpe potkassu pikkuvarpaan olkkarin pöyräj jalkkahanki ja kerta kerralt isommi. Mite sitä voi olla nii kömpelö!? Grr!

Tuntuu kans, ettei kellää muul men vessapaperii niim pal ku meil. Joka kert, ku asettuu pöntöl, saa enstöikses irrottaa tyhjää rullaa telineest ja laittaa uus avattu - ja käytetty - rulla jostai lavuaarin kulmilt paikoilles. Miks se om muka niiv vaikeet, ettei sitä voi sit sil samal vaival, ku ottaa rullan esil, ni laittaa telineesee asti? Ja mite sitä paperii täytyy rullakaupal yhrel istunnol käyttääkkää? Iha outoo.

Ku mä ruppeen saamaa pyykkikorist pohjaa melkest näkyvihi, sinne tuaraa taas kolme sylillist uut likast pyykkii. Olisis niim pal mukavamp, ku sitä pyykkiiki tulis pikkase tasasemmi, ni ei tarttis eres orottaa, et pohja näkysis - ny sitä o mont kertta jo meinannu, et yks koneellinev viäl, ja sit o kori TYHJÄ. Ei olla silti koskaa sinne asti oikeest päästy. Ja kone pyärii käytännös kerra - tai usseste jopa kaks - kerttaa illas. Muutaki voisisi pyykeist sannoo; sukist, lahkeist, hihoist, taskuje sisällöist jne. mut riittäköön ny tää täl kertta.

Miks se o niiv vaikeet saar puhtait astioit poijes astiampesukoneest, et kaik likaset astiat kertyvä tiskipöyräl tai pöyräm pääl? Seki sitä kotitalouksie päättymätönt tyäsarkaa. Ja sikku vihrost kone on tyhjä ja sinne saa astioit, ni kaik olettava, et konees om puhtait ja jättävä siltiki astiat konee ulkopualel.

Keittiöst om meil tullu myäs ykslai miähe toimisto. Siäl o jos mitäki paperii; nii tärkeet ku vähemmänki tärkeet, sulas sovus yrttie ja astioitte joukos. Mittää ei uskal heittää poijes, ku ei ossaa itte päätellä, et mitä viäl tarvitaa ja mitä ei. Sit noit epämäärässii pinoi kertyy useamppii ja myähemmi niist ei enää meinaa mittää löytääkkää... Tota tavaraa ku olis jo ennestäs meijä tasoil iha riittäväst, ettei yhtää lisää kaivattais.

Ja miks joka kerta, ku mä oikeest otan hyvän asennon soffal (siis TOSI harvo!) ja saan kaik lemmikit mukavast ympäril tai pääl ja olen just nukahtamas siihe hyvään oloho - soi puhelin?!!!