Täytyy välil laittaa jottai positiivisemppa kirjotust, ku tuntuu, et täsä o ollu vähäse ikävemppii asioit esil, vaiks neki ova huisin tärkeit kyl. Mää olen nii kamalan ylppiä näist meijä jälkikasvuist! Yläaste (tai mikä liä yläkoulu nykysi...) alkaa ol molemmil loppupualel. Pojal viimine kaus menos ja tytölki enää vaa reilu vuas jäljel. Eivä kumpikaa ol mittää hurjii panostuksii koulu ettee tehny, mut silti ova iha kivast pärjänny. Kaik käsil tekemiset varsinki ova menneet molemmil tosi hianost!

Oma-alotteisii ova kumpiki ja ossaava ajatel omil aivoil. Osallistuva kotitöihi (vaiks joskus täytyyki muistuttaa), tekevä ruakka, joskus innostuva tekemää herkkuiki, leipomaha siis, ova remonteis mukan ja näi. Heijä kans om myäs kiva käyr joka paikas, ku ossaava keskustel eri asioist ja käyttäytyvä hyvi. Molemmat ovat hyvi sosiaalissii, vaiks paljo tykkäävä kotonaki olemisest. Poika ol aikasemmi aika hyvi verettävis, ku ol nii kiltti, et men mukkaa, ku ei osannu sanoo kavereil ei, mut ny o alkanu aikuistumaha siinäki suhtees, et tiätää voivas kiältäytyy, jos joku asia häne miälestäs vaa ov vääri.

1330606.jpg

Poikaha sai joululahjaks kitaran ja onki ny ahkerast sil soitellu. Ei varmaste ol menny päivääkää välist, ettei olis kitaraa kättees ottanut ja käyny jottai kertosäkkeit läpitte. Ja selväst o eristyny! Vähä tos jännitti, ku mummil esiintys, mut se o ymmärrettävää. Eihä täsä nys sentäs ol menny vast ku vajaa pari kuukaut. Veli sit o käyny ain välil pitämäs pikkasii yhteisreenei, et o tullu uussi vinkkei ja intoo taas kokeil jottai uut. Kiitos siit hänel!

Muutenki o poika kätevä käsistäs. Ossaa hyvi ol remontis apun ja tää maalaisjärki tuntuu oleva kohrillas. Kaikest ku ei voi ol kokemust, ku ei ol vanhemmillaskaa, ni silti ossaa loksauttaa asioit hianost paikoilles. Koulustki o tullu kehui käsie tairoist; kolvinkäytös esimerkiks o tarkka, siisti ja noppee. Sähköalal taitaa tää poika sit jatkos lähtee, ekal sijal yhteishaus onki sähkölinja amikses.

Mittää isomppaa liikunnallist harrastust ei ol, vaiks salipändii aikanas harrastiki. Mut juaksemas käy välil. Heittää lenkkivaatteet päälle, heijastinhihakkeet takin hihojem pääl ja menoks. Sit o enerkiaa purettu, ku tulee takasi. Ja pitkil jaloil juaksee muute kovaa!

Meil ojjo poika lähteny mopos kans koulureissuiki tekemähä, ku o ollu nii lämmint pitkän aikaa. Aikasi aamul voi paikka paikoin ol tiäl jäät, mut sikku o aika men kouluhu, ni ova kaik tiät taas iha sulan. Nyt sit tänäpe aamul ol katkera paikka, ku en antanukka tonne lumisel ja tiätty koht sit loskasohjol mopol ajamaha lähtee. Läht sit miälenosotuksellise hittaast lompsottelemaha kouluu. Et ossaa kyl tänki puale sit. Mut varmemmi se henkikulta ainaski säästyy, ku ei lähre liukastelemaa ehron tahron.

1330645.jpg

Tyttö taas taiteilee, niinku o tullu tairekurssin yhteyres sanottuu aikasemminki. Näitte piirtämiste, maalailuje ja tiatokonetaitoje lisäks hän sit ompelee myäs vaattei. Välil tuntuu, ettei häl kouluskaa ol muit ku erilaissii taireaineit vaa. Niitte kaut jotenkis varmaste tulee ammattis saamaa. Matemaattisest lahjakas on kans, vaiks into siihe opiskeluhu välil tuntuu puuttuvanki. Soittaaki monellaissil vempaimil; uruil, kitaral, nokkahuilul... Osais vaiks mitä, jos vaa jaksais opetel asiat kunnol. Vaatetuksist varmaste kaikkeist yleisimmi ollaa eri miält, ku se o alkanu ol NII tarkkaa.

Mut sitä se murkkuikä sit o. Upeet lapset me ollaa saatu! =oD