...jäis sit kokonas merkkamat. Laarust en tiär mittä, saatika enerkiast. Mitä mahtoka tul. Emmää mittää herkui eile kamalast syäny. En yhtä munkki, enkä yhtä simaaka enää, mut jokuse karamelli mää popsisi. Muute men päivä sillee normaalist. Aamul puuroo, päiväl oikke ateria, välipalan ruisleippä, vihanneksii ja herelmii unohtamat. Juarakki muistin kyl, mut määräst en men takuusee. Kuis se ny tällättes sit meniki vauhril? Ol vaa touhuttavaa muut niimpal, ettei tullu miälee pistää syämissi ylös. No, saa se näinki men. Ei sitä ain voi kaikkee ylös laittaakka, ei sitä jaks loppuelämää kaikkee kirjat muistihinka.

Ny o uus päivä ja uuret kujeet - tai sit ainaski ne terveelliset ja koitan muistaa tänää merkat kaik ohjelmaha, niinku kuuluu. Ettei sit sujahra hunninkol, ku se käy nii helpost viäl.