Jottai hyvää tek miäli eile, vaiks kaikellaist herkkuu onki tullu täsä väännettyy kamalii määrii. Kyhäsin sit omena-kaurapaistoksen ja syättii se iltapalaks.

1932393.jpg

Ainekset (4:lle):
4 omenaa
75 g markariinii
½ desii sokerii
1 rkl siirappii
½ tl kanelii
3 desii kaurahiutaleit

Lisukkeeks:
4 dl vaniljakastiket (yks pussilline näist valmiskastikejutuist)

Kuari omenat, jos käytät ulkolaist, mut muute voit lohkoo vaa kotimaiset omenat kuarines päivines voirelttuhu vuakkaha. Kaar vuakkaa pikkutilkkane (joku ruakalusikalline tai kaks) vet. Sulat rasva kattilas, lissää sihe sokeri, siirappi, kaneli ja kaurahiutaleet. Kaar seos omeniem pääl. Paist 200 astees 20-25 minuuttii. Tarjoile vaniljakastikkeen kera lämpimän tai kylmän.

Ravintoarvot (1 annos):
Hiilihydraattei 49,8g/ 60%
Rasvoi 12,1g/ 33%
Proteiinei 5,9g/ 7%
Enerkkiaa 336 kcal

*** *** *** *** *** *** *** *** *** ***

Viäl om pakko lisät, et tosiaa eilisen ammuskelu-uutisej jälkke, mul o ollu vatta iha sekasi ja koko aja sellane pikkane paha olo. Jotenki "fiksust" sit sitä miäli koko aja kuitenki meinaa, et jos se pahaolo vaiks menis syämäl ohitte... Ja sit ov vaa enempi paha olla kuiteski.

Tul meinaa testattuu, et neljä, tosin iha reilun kokkossii, annost täst tul. Enste söin pojan kans ja samal sit höpötelttii kaikellaist. Juu, ampumistapauksestki, mut muistaki jutuist. Pyärittel silmiäs ja ihmettel, et eiks mittää muut keinoo ol pahaa olotas näyttää, ku toiste ampumine, mut sit jo siirty sujuvaste muihi aiheisii (meijä remontteihi, tyäpaikam miättimissee ittelles jne). Sit painu huaneesees musiikkii kuuntelemaha. Ja koht siält sit tul plikka kotti tairekurssilt ja sit syätti paistost taas (siis mää kaks annost, toiset saivav vaa yhre!) ja jutelttii. Tyttö kerto, miten uutine ol koulus tullu vastaha ja mitä opettaja ol tehny ja mite heil ol koko loppupäivä menny vähä niinku näis miätteis. Opettajat ei ollu eres yrittäny saar oppilaitte miälenkiintoo opetuksehe, vaa oliva ittekki ku puul päähä lyätyi. Iha ymmärrettävää! Sit taas tairekurssil ei kukkaa ollu sanallakaa viitannu toho ampumistapauksehe. Hänhä siäl nuarin kaveris kans o mukanolijoist, eiväkkä nämä muut sit varmaa uskaltanu ottaa asiaa esil lainkka. Sit hää sanos, et ny häne om pakko men lukemaa maantiaron kokkeesee, mikä o seuraavan päivän, eli tänäpe... Ja mää jäin keppujen ja koirie ja kissojen kans olohuaneesee viäl toviks.

Ei mun tarvinnu kyl mittää pahemmi sannoo, oliv vaa ja nyäkyttelin. Emmää mittää muut olisis osannu sannookkaa. Must tuntuu, et mää tairan ol enempi sekasi näist tapauksist, ku mitä muksut ollenska. Ja niihä se o, et elämä jatkuu. Kolahti, mut ei nyy osunu - pelko jäi.