Mä nii meinasi lähtee koiruuksie kans mettälenkil ja otta kameranki mukka. Lunt tihruttaa nätiste taivaalt alas ja luanto o iha mahrottoma kaunist kattottava. Mut mä en sit löytäny sitä kameraa mistää. Tyttärel tiätty jossai piilos, ku sitä paljo käyttä. No, mun tuuril siit olis akku heti loppunu kummiski.

Pääti sit silti lähtee lenkil ja oliki hauska. Niihä se nappas Kissin turkkii taas toi lumi palluroiks kii, mut ei se ny pahemmi menoo näyttänyt haittava. Suihkun kaut vaa pit mennä kottitulles, ku muute olis lattia lainehtinu ja Kissi-ressu palellu jäiste kikkaroittes kans. Ny molemma loikoileva ja nukkuva lenki rasituksi pois. Ol se sit hauska men vähä aikka iha vappaanki, mut toisaalt kui pelottavaaki se ol. Piäni äännähryksi kuulus josta kaukka ni molemma ol heti iha mus kii. Mettätöis siel väkkee varma o, ku sellasii äänii jostai kantautu, mut ei kyl iha lähel. Ny vois otta vaiks piäne päikkäri, mut tairan silti aherttu noitte mapitte ette ja tehr töit.