Meinasij jo, et en täst mittää kirjotakkaa, mut kirjotampa nyk kumminski. Tuntuu vaa, et o ollu niim pal erilaist valittamist täsä viime aikoin, ettei mittää muut ol tullu tehtyykkää. Onneks päänsärky ojjo mennyttä!

Heräsin meinaan yäl, ku oikkia pohje kramppas oikkee kunnol. Lihakset täris ja tutis, sit jännitty ja rentoutu, jännitty ja rentoutu ja sattu inhottaavast ain jännitykse aikan. Hyvä, etten poskee purassu, ku naksautin suun nii vauhril kii, samal ku nousin suaraa unest istuma-asentoho. Sit koko pohje ol iha kivikovan ainaki jonkuv vartiv verra (vaiks se tuntu iha kamalan pitkält ajalt kyl oikeest), enkä saanu eres nilkkaa liikutettuu, ku se sattu niimpal.

Ei auttanu seisomaan nousu, niinku suanevveros, ei auttanu hiaronta (sevverti mitä ny pystysin itte istualtani kokeilemaankaa). Sikku kipu loppu, rupesin tuntemaa, et lihas pikkuhiljaa alko taas rentoutumaa ja siihe sit lopultas nukahrinki. Ny tuntuu koko pohje iha hellält. No, oliha siin melkost lihasjännityst niinku isommaski ruumiillises tyäs olisis ollu.

Pitäs vissii ruvet taas syämää makneessiumii...