Mun kolmas, mut Lauran viires kert tairetunnil tänäpe. Oi, ku jotenki sitä ov vaa nii hianoo kattel niit toiste töire eristymist, ku tyhjäst lähretää ja sit siält tulee vaiks mitä upeet teost täs ajan kulues essii. Syntyy asetelmii, maisemii ja vaiks mitä iha tyhjäst - on se vaa jännä!

Mä keskityin tekemähä lissää valoi ja varjoi täl kertta. Sain kärekki iha sinisiks - naamatauluu en ol uskaltanu viäläkää kattoo, et paljoks maalii löytyy, ku nokka kutis moneen kerttaa siin tyät tehres... Ens kerral tarttee keskittyy enempi noihi keltassii ja punassii läntteihi. Emmää jaksanu enää tälkertta vaihtaa värii, ku olis pitäny vaihtaa tärpätti. Kiärtelin sit loppuajan kattomas toiste töit. Ky siitäki oppii!

Laura alot tänäpe sit uure miälenkiintose tyän. =o) Katotaa, mite se lähtee eristymähä, muutos tulee olemaa varmaste aikamoine viäl.

Nää ny ova huanoi kuvii, ku o pimeel ja sisäl otettu, maalikki märkin viäl. Iha alimmaisen se viime viikon kissakuva Lauralt, mink mää unohrin kokonas valokuvat - hyvä ku hää unohti kissataulun kotti tänäpe, ni sain siitäki kuvaa.

Tyät siis meil riittää, mut valkone väri alkaa ol loppumas ja pensselit ovaj jo iha töttöröö... Ja ku näit töit alkaa tul usseamppi, ni tarttis keksii joku kunnolline kuivumispaikkaki niil. Alkaa takam pääl ol jo pikkase ahrast.