Eipä ol aamu pitkään aikaan tuntunu niim pitkält, mitä tänäpe aamust. Heräsin, ku ol pimeet ja kaik muut nukkuva. Susu ol muv viäres kiäpil ja välil sit hänt siin krapsuttelin. En enste meinannu ees kelloo kattoo, mukku alko olemaa kamala vessahätäki, ni meinasin, et täytyyks käyr välil jos kello vaiks onki jottai kolme yäl - no se ol viis yli kuus. Tunnin saisin viäl nukkuu. Susu otti paremppa asentoo viäres ja mää yriti pääst sellasee asentoho, mis hätä ei nii kovast tuntuis, mut mikkää asento ei tuntunu oikkee hyvält.

Viärest kuulu kuarsaust toiselt pualelt ja tuhinaa toiselt pualelt. Mä puristan silmii kii, et "nuku ny!" Nyt saa nukkuu, ni täytyy ottaa tilaisuurest vaarin ja nauttii siit ylimääräsest tunnist, mikä meil ny o annettu. Eikä uni tuu ja hätä vaa suurenee... Varttii vail seittemä mä sit luavutan ja nousen ylös. Ei tullu mittää.

1021115.jpg

Sikku mä saan vaatteet pääl ja kipasi alakerttaha, ni Susu ja Kyösti olivaj jo orottamas lenkil lähtöö, vaiks Mimil ja Kissil ei näyttäny oleva viäläkää mihinkää kiirus. Siin se sit maanantai ja uus tyäviikko alko.