Tänäpe mää olinki Mimin kans liikkeel, ku ol pariki paikkaa käytävän illal sen jälkke ku isäntä tul kotti. Olin käyny koiritte kans lenkil ennenku lährettii ja sit oltti ensmäse paikan jälkke satees koiratansseilemas viäl tunni verra, mink jälkke mä tein lenkin Mimin kans siäl paikampääl, ettei sit autos tartte kupla ottas ol. Oltti molemma iha märkki, vaiks tunti meniki kivast ja melko noppiastki, ku ol miälenkiintone aihe.

No, koton sit mää kantosi autost meijä harjotusrepun, namipussin, koira juamavesikulho, mun käsiveskan ja sit auton penkin suajan olleen pyyhkeen sisäl. Mimi sentäs osas kävel ite. Sik kiärrettii viäl talo, ku kuistil ei ol lattiaa, ni takaovest sisäl. Kuivasi Mimii vähä ja ihmetteli, et ompa se Kissi vaa kuivan näköne...

Kysymykseen, kait Kissin kans o lenkil käytty, mää sain vastaukseks: "Täh! Eiku siäl o satanu koko aja!"

Nii, et mitä pitäs oikkee ajatel? Kerrotaa koiral, et orotetaa viikko, ku nyt tulee vet. Ei voi lähtee lenkil, ku sataa... Eiku märkän vaa uurestas ulos toise koiran kans lenkil. No, onneks ol lämmint, vaiks märkkää oliki, mut en ol pitkää aikaa ollu nii uitettu, ku tänää. Vähä meinas pistää harmitukseks - mut onneks vähä vaa.