Olipa kiva, ku sisko ehti tyttöjes kans tul käymää, vaiks kiirui o heilläki monellaissii. Sit oon ollu puhelimes taas melkosest kans ja ehtisin tekemää koirie kans oikkee kauniis syksyses kelis lenkkiiki, ennenku pit ajatel muut.

1979372.jpg

Meijä kiipeilijä-neitone Mimi tuntu oleva koko aja yrittämäs jonnekki ylös.

1979380.jpg

Kissin ol pysyttävä melkose alhaal, ku ol hihnas, mikä ei kovi pitkäl antanu vapauksii mennä. Sevverti o mettäs tehty mettätöit, et pit kattoo, ettei pahimppii pihkapaikkoihi anna toisem mennä. Blondin ku tää neitone ei välit näist röhnöist yhtää mittää - ainakaa täsäkohtaa viäl.

1979383.jpg

Kyösti taas men vaihtelevast poluil ja polkujev viärist. Mäkiinki, jos oikkee houkutelttii, muttei iha vapaaehtosest kummiskaa. Tasasem maam poika tää, meijä herra.

1979384.jpg

Mimi tykkäs kolut lehtikasoi - suajaväri oliki kyl melkose hyvä!

1979381.jpg

Loppulenkist ol Kissi sit tassuist ja massust, leukakarvoistki, täyn oksii ja risui, mut onneks nee melkose hyvi harjaamal lähtivä, ettei tarvinnu pesemää ryhtyy.

1979375.jpg

Ja loppuhu viäl ryhmäkuvaa. Suame luannost nauttiva ilone sakki!

Ja ku tulin kottii ja rupesin sit laittelee autoo pakaten, et lähren yhtee tilaisuutehe, ni alko vatta krampat, eikä siin muu auttanu, ku juast vessaa. Iha kamala vattatauti iski. Pahaoloki tul sivvast jälkikättee. Onneks en ollu ehtiny viäl lähtemää mihinkää. Nyy alkaa jo ol pikkase paremp, mut eipä tee miäl syär mittää - ja o sellane tutisevaine olo. Enää ei mihinkää pitemmäl lenkil jaksais lähteekkää... Toivottavast se ol täsä, ettei ala uurestas, ku ruppee jottai syämää yrittämähä.

Pysykäähä te tervein!