Täs ole erääs foorumis lukenu vanhempie onkelmist lastes ja miästes kans (liittye lasten kasvatuksee). Kuinka ova lapset muuttaessaa omilleen, jättäneet vanhempansa täysin unohruksii tai jopa kiältäneet tapaamast lapsias ja lapsenlapsias. Äirit pualustautuva sil, et ku miäs ei komentanu eikä antant lapsil lainkka kuritust, se piti sit äirin hoitaa, mist seuras, et äiti o paha, isä o kiva. Isät puolustautuva sil, et he antoiva periks kaikes, ku halusiva myätäil lapsii ja ol äirin "kiusanteon" vastapainoks tueks lapsilles. Lapset kokevat äirin vaa komentamise halust tekevä kiussa ja isän saamattoman nahjuksen, joka antaa heirä omilki lapsil kaikes periks, jote eivät sit loppuje lopuks luat kumppaankaa. Mites tällasee tilanteesee onkaa tultu?

Pitäishä vanhempie ol lastes kasvattajii pääasias, kaveruus ja kumppanuus tuleva sit vast peräst. Lasten elämää ei ol tarkotus tehä "kivaks" ja kauniiks, välttäe kaik elämän karikot ja pitämäl lapset pumpulis. Lasten tulis saar tiätää erillaisist asioist, myäs elämän varjopualist, vanhemmiltas, turvallises ympäristös kuitenski. Osaava sit paremmi vastustaa houkutuksii, ku eivä ol täysi asioist tiätämättömii. Lapsist tarttis saar kasvatettuu terveitsetuntoisii ja itseensä luottavii, jotta myäs uskaltava men tiätyis asiois eritaval ku kaverit. Tärkeintähä siis täs yleensäkki o avoin keskusteluyhteys. Jollei ol yhteyt lapsee, ei sitä yhteyt ol tiätenkää toiseenkaa suuntaa. Ja ku ei oo yhteyt, ei pysty myäskää käymää asioit läpi sillattes, et se myäs antaa jokaisel jottai.

Murkkun varsinki välil vanhempie säännöt ja ohjeet vaikuttaa lapsest täysi miälivaltasilt, mut jos yhteys o olemas, näistäki voiraa myähemmi käyr viäl keskusteluu. Miks laps tuns ittensä syrjäytetyks, syrjityks, ärtyneeks, suuttuneeks, vihaseks, miks vanhempi sanos/ teki, mitä teki. Ku tilanne o pääl, ei mitkää valtakunna keskustelu aut, ku ei myäskää ylempalttine aikuise riahumine ja huutamine. Asia ei men peril, ku kanava o poik. Tunteet roihuaa nii syvält, ettei välttämät ol lapsel älli pääl, eikä ain välttämät vanhemmallakaa. Tilanteen mentyy ohi, on aika ottaa asia uurestas esil - toisinaa laps tekee sen ite, toisinas taas vanhemman kuuluu tehr alote.

Jos taas vanhempie, isän ja äirin, omat kasvatusyylit eroava kovast toisistas, pitäs vanhempien ittensä pääst ymmärrykseen siit, mite ja miks haluava tehr tiättyi asioit. Ratkasuun olis hyvä pääst, et molemma vanhemma voiva sit toisias tukkee riitatilanteis. Tää helpottaa huamattavast koko perheen ilmapiirii. Lapsekki luattava siihe, et vanhemma eivät keksi uussii sääntöj ja ohjeit miälivaltasest, vaa tunteva, et asia o hallus. Vanhemma taas voiva luatta omii lapsiis ja siihe, et vaiks yhteenottojaki sattuu, ne päästää kyl selvittämää. Lapset pystyy puhuun aroistaki asioist vanhemmilles ja vanhemmat tietävä, et lapset tulevat sit puhumaa, ku joku asia miält painaa.

Tämähä se olis se ihana perhetilanne. Monest voi kuitenski tul jottai asioit vastaa lapsie elämäs, mitkä ova "liian" henkilökohtasii, joist o "noloo" puhuu omie vanhempie kans. Jos asia o kovi iso, vanhemmat toivottavast näkevä lapsestas, et häl joku asia miätityttää ja ottava sem puheeks - avaa keskustelulinkin, vaikkei välttämät ensmäsel keskustelul viäl asia selviäiskää.

Monis yhteenotois myäs vanhemman omat tunteet tuppaavat pinnalle ja voi ylilyäntinä tapahtuu huutamist ja raivoomist. Miälestäni tässäkää ei ol välttämät mittää pahhaa, jollei sitä satu liia ussei. Aikuisen täytyy kuiteski osat pyytää lapsiltaa riahumistaa, asiatont käyttäytymistää, anteeks. Näi myäs lapset oppii, et aikuine ei ol täyrelline, eikä täyrelline tartte ollakkaa, mut asiat voi selvittää kuitenki asiallisest. Jollei vanhemmat ite koskaan pyyr anteeks tekemisiäs, ov vaikeet myäs lasten oppii anteeks pyytämää, vaik tähä kannustettaisiinki.

Joka tapaukses mone aikuse orottava tämä keskusteluyhteyre tuleva jotenki automaattisest laste ja vanhempie välil ja kummasteleva sit myähemmi, ku huamaava vihron, ettei asia olekkaa näi.

Kumpa ihmise oppisisiva tekemää asioil jottai jo enne ku niist muarostuu isompii onkelmii. Paljo ollaa omas perhees tehty tämä asian hyväks, mut yhä o paljo oppimist näis itelläki. Toivotaa, ettei liika isoi pattitilanteit ees koskaa tulis vastaa.