Nii se vaa o, et äkkii ku yrittää tehr ja muutenki o hermostunu, ni kyl sit kaikellaist sattuuki. Isäntäki töppäs iha ekan kerra leipomuksissas tänäpe. Jäi vuakaleivät sevverti raaoiks keskelt, et joutu leipomaa toiset leivät. Kyl herraa otti pattii! Mut toi tunne om mul ollu melkkest joka kerta, ku jottai teen. Tahtoo joko ajatusvirhe tul jossaikohti tai sit muutev vaa menee joku piälehe. Siks mä en mikkää ahkera leipoja olekkaa...

Viimest varelmapiirakkaa uunist poijes ottaessan ja sitä sit pannualusem pääl laittaes lipsaht toine niist patalappusist sinne al ja ku sitä verim poijes, ni meinas lentää koko vuaka lattial, misä nämä meijä kolme koiruut pyärivä, ku - näköjäs iha oikkee - orottiva, et jottai kummiski koht tippuu. Siin sarasosasekunnis miäti, et jos mää verä patalaput poijes vuuan alt, et saisin sen vuakaa vastaha, se eresauttaa vaa sem putoomist ja sit o sitä tulikuumaa keramiikkasirpalet ja piirakampalassii lattia täyn. Eli sitä ei voinu antaa tapahtuu. Mää sit "fiksun" otin vuuan paljail käsivarsil vastaa ja tyänsin sit sillee takas oikkial paikal pannualusem pääl. Sit käsi kylmäv veren al vähäks aikkaa.

Siin sit miätin, et ny pääsenki kokeilemaha oikeest ton 80%:n aloeveravoiteen tehoo ja laitin sitä sit vasemppaa käsivarttehe ja tavallist käsivoiret oikkiaan kättee. Nii isosti otin kyl molemmil käsil kii, et vesikelloi orotin.

1745668.jpg

Oikkia käsi ol tunnim pääst selväst punasemp ja siin ol pikkasii vesikellon alkuiki...

1745672.jpg

... ja vasemmas ol enää aavistus punasuut. Molemmat tuntuvak kyl yht aroilt, mut selväst toi o paremp, mihi aloet laiti. Lisäsi sitä sit tämäj jälkkee molemppii palovammoihi ja ny o oikkian käre vesikellokki tasottunu. Jollei muut sählät, ni loukataa ittiä sit!

Ny o piirakat uunis, ni katotaa, mitä viäl sattuu - täsä ehtii viäl yht ja toist! =oP