1843780.jpg

Koko trio ol taas läpikäytävän ja kissat siin sivus. Ekaks siirsin olohuaneem pöyrän olkkarin ja eteisev välil, et sain enempi reenitilaa. Ja siit sit samantein tul jonkullaine raja-aita toisil koiril, ku ol tarkotus heijä orottaa omaa vuaroas. Simmää pomppisi nojatualim päält itte toisel pualel ja kävi hakemas palase nauranlihasäilyket, mink laiti piäniks kuutioiks. Meil ol kyl joku "rosmo" käyny, ku tää liha ol rääpitty nii, et keskusta ol häipyny ja reunat vaa jääny jäljel...

No, palkka keppuhu ja se mukkaa ja sit taas nojatualin kaut olohuaneem pualel. Mimi ol jo valmiin orottamas siäl ja Kyösti olis tullu kans - pöyrän alt - muris mennessäs, mut tottel sit kumminki, ku pyysin orottamaha. Kissi makas lattial häntä viuhtoe hurjast ja kurkki meijä tekemissii pöyrän alt koko aja. Kyösti välil haukku malttamattoman, ku kest häne miälest liija kaua. Ei kuitenkaa välitetty täst lainkka - häiriöst kävi seki tavallas.

Mimi

Juuh! Iha liija hyvä palkka tää liha ol. Mä en ollu ku ottanu pari kappalet näit piänii kuutioit kumpaanki kättee, ku Mimi jo pyäri, hyppi, kiäri, ryämi ja juaks mun ympäri kovaa vauhtii, kaik yhtee rimpsuu. Ja mää vaa seisosi, enkä sanonu mittää. Siv vast Mimi tajus, et pitäs varmaa ottaa ne korvakki käyttöhö ja istu mun ettee mua silmihi tuijottae. Iha hassu!

Ja ku mä pikkase liikahrin, ni Mimi tek taas ympyrän ja kiärähti ja lötkähti sit lopultas sivuttai maaha (se "kuollut", mitä ollaa joskus kevääl reenattu) häntä hurjast vipattae. Mä hymährin, ku nauratti se touhu ja Mimi nous taas istumaha.

Alotettii sit ekaks tassutuksil, et ei mittää "riahumist", ku pit toist rauhotel ja sit alko paremmi sujumaa. Kaik normaalit - pujottelut, kasit, kiärtämiset, läpimenot, koppaamiset, istumiset, takatassuil nousut ym. men iha valtava hianost. Simmää aattelin, et olis aika ottaa taas näit uussii asioit ja siirtysin kontillen. Haa! Sil siunaamal Mimi ol menny jo mun selän yli pari kerttaa eres-takasi ilman käskyy ja tul sit kättä kuanollas tökkimää, et "mää tein jo, anna palkka!" Hitsit, ei siin voinu, ku nauraa, ku toine ol tosi ison kysymysmerkkin, ku ei saanukkaa mittää. Ja toisen lisähämmästykseks mää sit pyysinki ryämimää mun alt enkä menemää selän yli. Mimi ryämi kyl, mut jäi osaks mun alle, ku kovast orotti, et kosk mun käsi nousee antamaa hänel namii. Pakko ol antaa laajemp elekäsky, ja heittää nami kauemmas, poijes munst, ettei siit liikkeest tulis mittää tahmast allejäämist. Siin taas o ain se riski, et mun heittämä palkka meneeki pikkase ajatelttuu piremmäl ja suaraa toiste orottavii suihi (Kissi, Kyösti, Susu, Mustis). Mut Mimi on onneks nopee!

Ja ku ol syäny palkkas ja tul takasi, ni hyppäs taas käskyttämät selän yli ja heti kuano mun käres kii, et palkkaa olis pitäny saar. Taas me sit tehtii altamenoo vähä aikkaa ja simmää siirtysin taas näihi tavallissii juttuihi. Jätettii selänylimenon harjottelu ny kokonas tält kerttaa poijes, ku siit onki näin kivaa tullu.

Kissi

Simmää komensin Mimin poijes ja Kissin tilal. Kissi oliki jo valmiusasemis pöyrän al ja nokka olohuaneem pualel. Tiätävä tän, ku ain ollaa samas järjestykses harjottelut tehty. Mimi jäi nojatualim pääl tarkastelemaa tilannet ja Kyösti siirty pöyrän al. Voi, et seki o huvittavan näköst. Ja ku pyysin Kissii maaha, men Mimiki maate siin nojatualil. Vähä ol taiteilemist, ku ei meinannu kunnol mahtuu...

Kissin kans tehtii tavalliset, mut mää koiti nyt pyssyy enempi pystys, selkä suaran. Iha en kaikis liikkeis pystyny. Kasi sujuu jo melkose hyvi ja pujotteluki paikallas, ku vaihran jalkaa vuarotelle, mut askeltaes ettippäi Kissi vaatii viäl voimakkaammat eleet, jollo mun om pakko kumartuu, et mun käsi yltää polvitaipeesee... Mut eiköhä tääki täst pikkuhiljaa.

Kyösti

Sit mää pyysi Kissin poijes ja eks Mimi sit ollu salettin paikal uurestas, et ny olis taas hänev vuaro (jos vaiks), mut men sit takas nojatualil, ku näytin simppäi. Kyösti kömpi pöyrän alt essii ja tul ettee istumaa ja silmihi killittämähä, häntä hurjast viuhtoe pualelt toisel. Kyöstiki sit men makupalan peräs kasii, pujotteluu, maatamenoo, istumist, tassuiluu jalal (siis antaa tassuu mun jalal, eikä kärel) ja uuten temppun hyppimist. Kyösti näköjäs tekee sen ain piänesti pyärähtämäl samal. Se o hauskan näköst kyl. Kolme tai neljä temppuu suastuu tekemää ilma palkkaa ja sit tulee seinä vastaha. Mut namien kans kyl o tosi ahkera tekemää vaiks mitä!

Susu siin pyäri lattial koko aja, ja yritti vaa väistel koirii, ku näil ei ollu näkö pääl (muutaku namil). Pari kerttaa törmäiliväkki, mut siit siv vaa jatkettii. Mustis taas fiksun pyrki pöyräl ja namikeppuhu suaraa. Pit kattoo, ettei keppu ollu tyhjän ennenku päästii kaik läpitte. Ei ollu! =oD

Ja nyssit näyttää, et loppuillan saan ain seuraa, ku lähren liikkeel. Olen sit ylä- tai alakerras, ni kaik seuraava tarkkan, et jos vaiks lissää reenailtais. Mimii ei tarvi, ku pikkase kattoo, ni joha neiti nousee istumaa ja häntä lähtee vipottamaa orottavast. Tää ON vaa nii hauskaa!