Oikke syrämellist Naistempäivää kaikil Naisil!

972559cscdell87l.gif
glitter-graphics.com

Tänäpe sit jokane naine hellittelee ittees - ja mialuust tiätty antaa toisten sen tehrä, oma kulta olis varsin hyvä vaihtoehto, jolt ny vois pyytää positiivist huamioo (jolleivä ne itte sitä tajuu).

Täst vaa tul miälehe kui meil o syksyl kahrenkymmene yhteise vuare (toukokuus tulee 18 vuat naimisis) jälkkenki viäl monest samammoissi toistemme lukuvaikeuksii, ku sillo aluski. Ehkä se o ollu hyväkski, ku sit o tarvinu oikeest jutel ja puhuu asioit halki, et ollaa ymmärretty toissiimme. Meil ei oikkee nää systeemit men lainkka yksii.

Mää ajattelen esimerkiks korin hoitoo, lapsii ja lemmikkeiki, aika yksoikosest. Toimin ain tilanteem mukkaa, eikä ol mittää kirjotettui sääntöi olemas, et mitem mää reakoin eri asioihi. Isännäl sit taas o ollu vaikkeemp suhtautuu "maalaisjärjel" eri onkelmihi, mitä ny ain laps- ja lemmikkiperhees välil vastaha tulee. Ajattelee niim monimutkasest (mää olen ain nauranu, et se taitaa ol se insinöörin aivot, mikkä välil ylityällistyy eri vaihtoehtoje eres), ettei ittekkää tunnu pysyvä peril, mist läht ja mis o ja mihi pitäs päätyy. Olis pitäny ol joku kirjotettu säännöstö, mist sit ain kattoo, miten pitäs mihinki tilanteesee vastat... Ihan ku joku jaksais kaik mahrolliset ja mahrottomat tilanteet kirjottaa ylös ja toine, ku tilanne tulee vastaha, ni olisiks siin kohtaa sit joku ottamas "raamattuu" kättee ja kattoo, et aha, milläs tätä tilannet vois kutsuu, et milläs hakusanal löytyy vastaus, mitä nyt pitikää tehr. Huh! Tilanneha meni sit jo.

Sillee tiätty o selvät säännöt koton, et mitä ei saa ja saa tehr ja millo pitää ol koton ja kaikkee tällast, mikkä pysyvä suhteellise kiintein kuitenki. Niit me joskus ollaa yhres kirjattu ylöski, mut ei niit ny niimpal ol, ettei niit ilmanki muistaisisis.

Mut kaikellaisest tekniikast mä en sit paljoo mittää tiäräkkää. No, vaihran kyl polttimoi ja sulakkeit sujuvast, mut jos joku laite ruppee temppuilemaha, ni kyl nii nostan käret ylös ja annan homman jollekulle muul (yleens tiätty isännäl, jos sattuu olemaa koton), enkä eres yrit tehr mittää ite. Ihanaa onki, ku ov viäres sellane ihmine, jol olis eres piäni mahrollisuus saar laittei taas kunttoho ilma et niit tarvii hualtoo viär.

Mut näim pitkän sepustukse jälkke mää vast pääse siihe varsinaisehe asiaha. Siis vaiks ollaa siis yhteist kämppää piretty jo melkkest parikymment vuat, ni ei tää meijä isäntä siltikää ol niimpal kiinnittäny huamioo, et mist me kukin tykätää. Muistaa kyl jo ruakkii tehres, ettei enää lait nii vahvoi kastikkei ja wokkei, mitä joskus enne lapsii tek, mut näit oikkee herkkui. Poika ei tykkää lakritsijäätelöst ja eik hän AIN tua just tätä, ku haluais jotenki poikaa miällyttää. Ja joka kerta asiast sanotaa ja toisinas hän on sit käyny uurestas kaupaski, ku muute menee nii, et kaik muut syävä jäätelöö, muttei poika. Ja ens kerral sit tua taas lakritsijäätelöö... Tytöl ny ei tair täs makeispuales ol mittää ehrotont, mitä ei suastuis lainkka syämähä, mut ei ol nii kovast kovie karkkiem perähä, niit sit isännält ain tulee. Mul o kans muutama herkku, mist en tykkää: tummemmat suklaat (esim Fazerin normaali maitosuklaa om mum miälest jo liian tummaa), minttu, sualakarkit (ne kirpeet päällystetyt), punast elintarvikevärii sisältävät karkit. Kaik muut sit oikeestas meneväkki. Lakritsat ja salmiakit erityisherkkuu, ku saa siihe välii jottai herelmää mukkaa vaa. Silti isäntä tua niit "herkkui", mikkä siis jäävä syämät. Toisaalt, ehkä se o hyväki nii - ei tul ainaskaa liikkaa syättyy sit!

Ollaa mont kerttaa riireltyki nii, et iha kurkku suaran molemmat toisil huutaa, ku tuntuu, ettei muute saa järkkee taottuu toisem päähä ja sit lopultas jompikumpi sit huamaa, et hei noinha mä just sanosisinki. Ja sit tajutaa, et ollaa koko aja oltu samaa miält asiast, ollaa vaa puhuttu nii, ettei toine ol sitä ymmärtäny. Höh! Mut harvemmi sentäs iha noi äänekkääl tasol mennää, ku keskustellakki osataa. Joskus vaa ova molemmil nii tunteet pinnal, ettei se asialline muato tunnu toimiva.

Oon motkottanu, et kui kaik muut saava jottai kukkii äitiempäiväks ja mää en ol saanu isännält niit koskaa (ku pihal ilmestyneit pensait ja puit ei voi laskee tähä mukkaa), ni varmaste rupeis jo näim pitkän ajan pääst hälytyskellokki soimaha, jos joskus oikeest sit sen tempun tekis. Iha niinku tiaroks vaa hänel. Kuiteski enne viimevuare äitiempäivää mä sit taas rupesim puhumaha, kui monil ojjo pihal erinäissi äitiempäiväruusupuskii, ku ova niit saaneet joka vuas miähiltäs - ja meil ei ol yhtää. No, sit päivää enne äitiempäivää hää toi tyylikkääst kolme punast äitiempäiväruusuu pakattun K-kaupan paperipussihi. Pamautti pussin keittiöm pöyräl ja sano romanttisest: "Täsä nämä nyssit ova!" ja painu olohuaneesee soffal telkkaa kattomaha. Ei siin sit enää voinu muutku nauraa ja puristel päät. Mun oma nallukka!

Meil isäntä sit mialuummi hoitelee jottai käytännö asioit; hakkee kaupast jottai tiättyy, mitä tekee just nyt miäli, kuskailee erinäisiim paikkoihi ja hakkee taas yämyähäl takasi, lähtee tarvittaes töist vähä aikasemmi ja jatkaa etänä (onneks on sellane mahrollisuus olemas), antaa talon kokouskäyttöhö (häipyy ite jonnekki tai sulkeutuu pojan huaneesee siks aikaa) ja kaikkee tällast. Iha valittamati. Luatan häneen iha täysil ja vaiks meneeki, ettei meil tätä käytännös koton näy pahemmi, tätä naistempäivää, ni lupas tehr lättytaikinaa ja osti kermaaki iha sitä varte, et saaraa hiukka juhlavemmi sitä sit aamiaiseks syär. Lisäks meinaan men saunaha illal pitkän kaavam mukkaa ja hoiran niij jalat, ku kasvot ja kropanki kuarinnal, naamioil ja hyvil voiteil. Sit onki muute hyvä olo! Aaaahh! =oD

Nauttikaaha teki!