Tehtii tos aamust vähä pitemp lenkki ja juaksin sit takasintulomatkan koirie kans. Ja kas ihmet: en ollu eres henkästyny, ku päästii pihal! Piän lunssaki pyrkii pääl väkisi, mut silti tuntu tosi kevyelt tual tiäl köpötel. Eihä tää meikä "juaksu" mittää vauhrikkaammast pääst oo, mut ain se kävelyvauhrin voittaa kuitenski.

Koirakki sit hakiva ruakailu jälkke omii nokkaunipaikkojas. Mimil tiätty tyynympääl, rinsessa ku o. Tai onha siin ny senttäs päiväpeitto välis.

Kissi-missi sitte taas kuivattel kasteest märkkii tassujas ja massuu seljälläs maate - tiätty kans sänkympääl. Varmaa taas koht siirtyy lattial, ku ens vähä kuivuu. O sellane lämpöpatteri.

Mustis taas aamupeuhuje jälkke ol löytäny tyttäre huaneest ittelles just sopivan kolon, petaamattoman sänkyn jalkopääst. Näi onki kissoje miälest ain paremp ku se siistin ja sileen oleva päiväpeitto...

Ja Susu ol kiivenny parvel. Siäl o kaikkeist lämpimin paikka täs huushollis. Vähä ol, et "mitä ny?" Sai vaa toise silmä auk ja sit käänty paremppa asentoho ja jatko unias. Sillee häirittii.

Pirttiämppä päivää kaikil!