Satees tul tauko ja mää meinasin, et tehrää piän tonttikiarros koirie kans ja samal tuaraa posti sissää. Kenkät jalkkaha, koirat remmeihi ja menoks. Kipiteltii tonti laitoi ja koirakki sit pisutteliva ja päästii postilaatikol asti. Mää ehtisi saar jo kaik postit sylihinki, ku jotenki osus silmähä musta möntti kauempan tiäl.

Voi kamala! Arvatkaas, mikä tul ekaks miälehe? Taas jonku kissa jääny auton al. Yriti tihruttaa kovast, et liikkuuks möntti lainkka, mut se ol nii kaukan, ettemmää nähny. Heitim postit takasi lootaha ja lährettii koiritte kans kulkemaha siihe mönttii kohti. Miäles mää jo pyäriti toimintasuunnitelmaa, ku mul ei ol autoo ny, ku miäs o sil töis, et mitemmää toimin, et saan kissan lääkäril, jos se viäl olis elos... Syrän hakkas tuhat ja sattaa.

Sit vähä, ku oltti kuljettu, rupes erottumaa punast ja mää oli, et apua, se o tosi pahast ylijaettu, ku onnii verinenki ja ny mul hakkas syrän jo iha kurkus saak. Mimiki ol jo nähny möntin ja liuku ensteks ettippäi, mut sikku lähennyttii siirty mun taa, niskakarvat pörhölläs. Kissi ei ollu huamannu mittää, mut pirin remmin lyhkäsen, ettei pääse yllättämähä.

No, sit koht mää jo näinki, mitä siäl tiävverel ol: punane märkä tyyny! Siis torennäkösest joku autostas poijes heittäny, emmää muut selityst keksi. Eikä voinu ku naurahtaa siinkohtaa. Mää melkest oli iha paniikis - tyynyn takii! Huh! Mut ONNEKS se oli vaa tyyny!