Se o pilvipoutane keli tänäpe ollu.
Jokune musta kikkara taivaal vetäny maisemat iha pimeeks, mut sit taas ov valostunu uurestas kummiski.
Ajat sit keittiöm pöyräl paperil suajattun ja kuvun al "unohrettun" ova kypsyny omam maan tomaatikki. Vihreet ov viäl jonkuv verra, ku ahneuksissan lykkäsin siihe kaik, mitä noist viäl terassil olleis naateis o kasvanu. Näyttävä kummaste pulskistuneen täsä, vaikken ol enää eres ruukkui kastellu... Namei ova!
Simmää siirsi vihrost viimei silkkikukan varsii sisäl.
Otin kaik, mikkä jo siäl puskan suajis kukkiva ja isoimmat nupuil olevat.
Ei sit mittää hajuukaa, kestääks näät tämmöst, mut yritetää.
Täst viimesest kuvast jotenki näkkee, mist tää kukkane o nimes saanu. Tosi silkkisen näköne nuppune...
Ja toiveis tiätty, ettei kissat kovaste paljo kaatelis tätä maljakkoo. Ovak kyl vähä niinku siihe hommaha erikoistunu...
Kommentit