Just tultti iltalenkilt koirie kans sisäl - myähemmäks ja myähemmäks näyttävä illat menevä. Ny siäl ol kivan raikast ja rauhallist kulkke ja koirakki suastuva pitemppää lenkkii tekemähä. Päivisi tekeväv vaa äkkii härät poijes alt ja sit oliski jo nokka kottii kohti. Kuuma o ollu! Viilennyskoneen konrenssivet o tarvinnu käyr kukil antamas mont kerttaa päiväm mittaa, ku säiliö täyttyy melkost vauhtii. Kosteetaki siis!

Tänäpe isäntä sit laitti kellarikopin kattopellin reunat kunttoho. Huamas tosa et oviaukko kellarihi o sittenki pikkase liijam kappia, vaiks kui tarkkaa ol sitä viime vuan laskevannas. Jottai tarttee siis tähänki keksii, ku meijä vanha ovi ei siihe ny sit mahru. Ja se on nii yty ja täyt puut, et siit ei pahemmi lähre meikäläiste varusteil sivust palaa poijeskaa ottamaa. No, eihä toi kellari ny pariiv vuatee tul siihe käyttöhö, mihi se oj joskus tulos, ku pittää muutaki tehr - ja maksel pikkase lainoi poijes - täsä välis.

Poika ol enste töis päivän ja sikku ol haalarit sopivaste pääl, ni isäntä sai houkutelttu hänet sit etuterassin kairet kyhäämää samal, ku mä kävin poimimas varelmii ja viimiset karviaiset puskist. Veli ol illal tulos vaimos kans kylähä ja siit mä sain marjainnostuksen siit. Leiposin sit pikapiirakkapohjal varelma-karviaspiirakkaa.

1773612.jpg

Laitin pualet karviaissii ja pualet varelmii. Kyl piirakka ainaski kauppas tek. Saatti ny autoho uus rario, ku vanha o ollu "toimii-ei toimi-toimii-ei toimi sittenkää" jo pari viimest vuat, ja poika sai lainaha paremma vahvistime sähkökitaralles. Kyl sit onki kitara taas ollu käres kummaste. =oD Kiitos!

Naapurihi on tullu uus collien pentu, pikkane Milo-poika. En ol itte nähny tätä pikkast viäl, mut tyttö kävi kattomas täsä illal. Ku tul takasi siält, ni mää het kysymää: "mink värine se o?", "otiks kuvii?", "kui vanha se o?", "mist se o hankittu?", "kui kaua se ny o ollu heil?" jne. Plikka meinas, et mist hän tiätää, ku ei hän ol nii koirahöperö, ku mää olen... Jaah! Mun täytyy vissii koht kutsuu itteni heil kylähä...