Onha se ihmine (tai kait se oikeest o nisäkkäät kaik) kummallisest rakennetut, ku täyty uniaki nährä. Ite sitä ain välil muistaa kovasti pitkiiki unii, sit toisinaa tulee kausii ku tuntuu, ettei ol unii ollu lainkka pitkää aikka. Ja kyl sitä iha selväst koirat ja kissakki unii näkevä; maiskuttava, haukkuva, juakseva ja heiluttava hänttä. Käyväkkö päivän tapahtumii uurestas läpi, vai näkeväks jottai iha muit juttui. Olisha seki kiva tiätää.

Joskus kovast tul kirjoteltuu ylös niit unii, mitä muist nähnees. Mahrollisimman tarkkaa, hajuinee, väreinee päivinee. Jokusen kuukaure ku tuata tekkee, ni tuntuu, et muistaa paljo helpommi kaik unet. Ja sit vaa unikirja kätte ja vähä analyysii siit, mitä mikäki uni vois tarkotta. Ei siält mittä kovi kummosii ol vastaha tullu, mut yks jännä havainto. Mä näköjäs näen ain ennen jottai isompii muutoksii (asunnonvaihto, tyäpaikanvaihto tms.) sellast unt, et oon jossai tutus talos, jost löytyy sit yllättäväst paikast joku pikkune luukku, mitä en ol koska enne huamannu ja sen luukun takan voi ol vaiks kui iso huane - tai useamppiiki. Jotenki nii oon tulkinnu, et se talo olen minä ite ja must löytyy jostai ihan yllättävii taitoi/kykyi/voimavaroi tai mitä ny siin tilantees tarviiki, et arki taas pääsee asettumaha. Tällane uni tulee ain riippumat siit, et onks "unikaus" menos tai ei.

Mitä enempi unii ajattelee, sen enempi niit yleensä näkkeeki. Ja vähä ku harjottelee, ni sit voi huamat, et näkee unii, mis tajuu näkeväs unt. No, näis mää ainaski yleensä innostun niin kovast, et uni loppuu aikas lyhyeen, mut on ne vaa jännii!