No, taas kävi samal taval, ku viimeks, et keske kirjotuksen läht postaus alt ja teksti häipy, mut otsake jäi. Paitti et ny ol tyhjä postaus näkyvis kaks kerttaa. Pit toine sit poistaa.

Tul vaa yhtäkkii miälee uni viime yält. En eres aamul sitä viäl muistanu, mut ny jostai syyst tupsaht miälehe. Unikirjaki o kaikellaise rojun al, ni ei pääse kattomaa, mitä se oikke vois merkat.

Olin valmistautumas johonki suuree juhlaha. Mul ol hiano iltapuku, kiiltelevii korui, upee kampaus, mahottoma fiini meikki, kaunis juhlalaukku ja mitä mahtavimmat kenkäkki. Kävelttii sit taksist piänem matkaa sin juhlapaikal ja siin het sisältulles jätettii takit narikkaha ja siin jo kattosin, et pitäis sit seuraavaks men poskipusuttelemaha jottai iha valla suttase näköst äijää, jonka ettee ol piän jono muarostunu. Mä en ol poskipusutellu koskaa kettää ja simmää siin kovast miättisi, et täytyyks siin sit sanookki jottai, vai riittääks pelkkä ilmaan maiskaus ja jono piäneni meijä eres koko aja. Mä aloin ol jo iha paniikis ja syränki hakkas tuhat ja sattaa, ku mä yhtäkkii tajusin, et mä en ollu muistanu eres hampait pest! Voi kamala! Siinkohtaa mul sit pokka petti, sanoin miähel, et mun on ny just pakko käyr vessas ja ryntäsi takasi narikal päi ja yriti kattel, misä näkyis toilettimerkkei. Ei missää. Simmää meinasi, et mää kysyn siit narikast, mut siäl ei ollu enää kettää. Ja lopultas mä sit juaksin ovist ulos happee hakemaa, mut mä huamasinki, et ku avasin sen ulko-oven, se veiki sisäl, ja olin taas siin pussausjonon peräs. Siihe mä sit heräsinki.

Ol vähä sellane ilkee olo. Ja kiältämät hampaat orottiva aamupesuu, ei voi kiältää! Tää uni ol nii aikasi aamuyäst, et sain viäl nukkuu vähä aikaa täj jälkke, mut kyl men jokune tovi, ennenku sain unempääst uurestas kii.