Se loppu sit telkan taustaäänen pitämine (koirii ajatelle lähinnä). Meinaa, siit laitteest hävis eile ääni kokonas. Ei saattu enää toimimaa, vaiks haettii kanavakki uurestas. Ei oo - ni, ei oo!

Ny o tullu huamattuu, mite ei mainoksist ymmär yhtää mittää ja samate uutisist, urheilust ja muist suamenkiälisist ohjelmist. Täytyy kattoo vaa jottai, mist löytyy tekstitys... Ja niistäki oikeest tunnelma puuttuu, ku ei kuule musiikkii, eikä puhujie äänii. Välil ei eres tiär, et kuka puhuu... No, taitaa jäär entist harvemmaks näät telkkarinkattelut täst ettippäi.


898999y8y3owe2xj.gif
glitter-graphics.com


Ja ku telkkaa ei voinu kattella, ni näin sit iha ihmeellist unt. Oltti jossai etelänreissus; Irakis, Iranis tai jossai ja siäl sit hotellin katto ol sortumaisillas (meijä yläkerta). Vet ol satanu ja oletettii, et sin ol kertyny yän aikan hurjaste painoo. Meijät ajettii yäpukusillamme poijes huaneist alakerttaha, ja siält pihapatiol, eikä saatu viär mukanamme mittää. Sit ku tilanne ol ohi pitkän orotteluj jälkke ja päästii huaneisii takasi, ni meilt ol iha kaik tavarat viätty. Ei ollu ku ne yäpuvut, mikkä meil ol yllä - ja hotellin huapa pääl "aamutakkin". Hitsit, et mä olin kiukkune! En tiär oliks jokkut toiset viaraat käyneet varastamas, ku hotellihuaneen ovet ol tyämiähet jättäneet auk, vai tyämiähet ite ja kyl muute huurettii - mää ja hotellin virkailija. Hänest siin ei ollu mittää ihmeellist, et kaik pankkikortit, passit, rahat, ajokortit, vaatteet, hammasharjakki oliva rosvoil kelvannu. Hän vaa ilmotti, et heillähä lukkee säännöis, et arvoesineet kannattaa säilyttää vastaanoton turvasäilös, eikä me oltu sitä käytetty... Voi jukupätkä! Ja mikä hauskint, me puhuttii enklanttii koko aja. Muistan, ku pari kerttaa pärräytin kirosanoi suameks, ku en tarppeeks painokkait enklanniks ossaa...

En vissii ol saanu kiahuu täsä oikees elämäs pitkää aikaa, nii nyt nään jo sellassii unii. Ol kyl kiva tunne, ku heräsin, ja tajusin, et unt se vaa ol

Ilost ja aurinkoist sunnuntait kaikil!