Niihä sitä sit sain aamul päiväpeiton sänkyn suajaks, ku sil tul het käyttäjii.


Seurailiva sivusilmäl, mitä mää touhusin, muttei mikkää kiirus lenkil näyttäny oleva. Ruppee vissii olemaa jo nyy sevverti viileet aamusti ulkon, et mialuust orottava päivän lämpenemist ennenku haluava härilles.


Susu joutu sänkym petaamisen takii paikkas jättämää, kipas hiakkalaatikollas ja men sit ulkopehmusteirem pääl jatkamaa unias. Ei jaksanu rappui enää ylös tul. Meijä koriste!


Mustiski ol sänkyj jalkopääs petaamissee ast, sit istuu kökötteli vähä aikkaa lattial, ehti pukkailemaa koirii vähä, ku tuliva kopeistas ulos ja siirty sit tytön huaneesee jatkamaa keskeytynyt aamu-untas.

Näi meil taas tänäpe aamul. =o)