Juu, tul sitä muutaki tehtyy, ku leijaa lennäteltyy, vaikkei kaik taaskaa iha suunnitellul taval sujunukkaa.

1760890.jpg

Takaterassin katoksee tul etulaurat, nysse sit orottaa ala- ja sivulautoi enää. Ol kyl sellane paahre täsä päiväl, ettei mittää määrää. Ei pystyny olemaa ja touhuumaa, ku ol sellane olo, et pökrää siihe paikkaa. Siirryttii sit etupihal, talov varjoho puuhaamaa.

kaide240708.JPG

Ja saatii sit toinem pual tehtyy. Toine pual jäi tekemät, ku noi koolinkipuut loppuva keske. Se taas siit "varmaste o riittäväst tavaraa!" -maininnast, mikä isännält tul tosa aikasemmi kevääl, ku kysysi, et riittääks varmaste kaik tarvikkeet ja tarpeet. Ja sit hyyty porakonekki ja pit käyr uus ostamas. Siäl se ny o keittiöm pöyräl akku latautumas ja huame sen sit pitäs ol toimintakunnos.

Piän riirampoikanenki tul täsä, ku eile mun vanhemmat soittiva, et heil om puit niimpal, etteivä tiär mihi niitten kans joutuva, kaik paikat pullollas, vaiks ova tiiviist niit laittanu pinoihi - ja lissää o tulos. Josko mee sit otettais yks kuarma, ku kert talvel takkaa poltetaa kummiski. Mää sit lupasin, et kyl meil puu kelppa, vaikkei meil mittää ylimääräst aikaa siihe puusouvihi ny oliskaa, ku pitäs tehr muut. Äiti meinas, et kyl he sen homman tekevä, ku sen he olisiva joutunu kotonaki tekemää. Isännän kans täst juteltii samal, ku puhusin äirin kaa puhelimes. Isäntä ekaks ol, et kyl meil o tarppeeks puit viäl ens talveks, eikä ol vajas enää tilaa lisäpuil, ettei me mittää puit tarvit, mut pääryttii sit siihe, et laitetaa toho mettärreunaa kasa ja peitetää se talveks sit jollai, niinku erellisvuan meijä ny vajas olevat puut. Ok. Sovittii näi.

Tänäpe sit isä ol soittanukki tarkemmist aikatauluist sit suaraa isännäl (miäs miähel siis), ja täähä sit tyssäs koko ajatukse, et ei mee mittää puit tarvit. Eikä hän haluu mittää uut kasaa pihal touhuje tiäl. Juu, ja selitti tätä sit mul niinku se olisis ollu kokonas uus asia. Mää otin kyl nokkiini, ku mennää tollee iha päivvastoi sanomaha, mitä oltii sovittu. Hää sit meinas, et no soit sit sinne ja sano, et me otetaanki puut vastaha. Määhä siin, et ev varmaste men enää sotkeentumaha tähä juupas-eipäs -leikkihi. Ollaa sit ilmam puit. On se kumma, ku kaikem maailma savikasat iha keskel pihaa ja rojukasa keittiö ikkunan al ja vaiks mitä romukasoi saa ol ympär tonttii, vaiks niil ei ol meil mittää tekkoo, ku haittaa vaa. Mut puukasa, mitä me oikeest tarvitaa ja käytetää, sit onki iha "turha" kasa. Tul kyl sellane olo, et mitä mää tolt koskaa mittää kyselen, ku tekkee kuitenki just päivvastasii päätöksii lopultas.

No, määhä en hiljaa ossaa ol (onneks ei tarttekkaa!) ja sanosin oman kantani asiaha viäl kertaalles. Seuraavaks hää sit soitti isäl uurestas ja lupas nyssit men huame auttamaa siin puusouvis sin heijäm päähä jo. Vaiks hänel kyl ol remonttii tyälistal. Kysysin sit viäl, et kuunteliks hää lainkka mitä mä hänelt kysysi ja mitä selvitettii eile, ku mää olin puhelimes. Et muistaaks koko tapahtumaa eres. Meinas, et muistaa kyl, mut ei tainnus sit korvat ol tarppeeks auk... Ei ni! No, tul siitäki nyssit hyvä syy ol tekemät remppaa ettippäi. Ja saa nähr, mite tota kairet sit jatketaa, ku lauta loppus, eikä olis rahaa käyr lissääkää hakemas. Joku varasysteemi ny täytyy käyttöhö ottaa, ettei jää koko homma taas ens talveks toho avonaiseks orottamaha.

Ei ol helppoo tää yhtälö: loma, remppaamine, rahapula. Mut sen kans ny täytyy pärjät silti.