On se vaa nii ihanaa, ku saa näät karvakerät lähel, on sitä sit yläkerras tai alakerras. Vähä aikaa ku virkkasinki tos alakerran soffal, ni joha ol koirii kyljes kii ja Susu tunki usseste sin virkkuutyän alle jalkojem pääl, siäl sitä vast lämmin kolo oliki.

Tos tein ny vähä töit, eiväkkä lemmikit päässeet sen takkii turhan liki, ni samas tilas ovak kaik kummiski:

1034312.jpg

Isäntä kans tos vasemmal pualel vähä aikaa sit piänet päikkärit vetäs, ni siitähä sit senki lämmön koiruuret hyärykses käyttivä het, ku tilaa tul. Kyösti taas ei oikke koskaa men sänkyl eikä pahemmi soffalkaa, jollei siäl ol ihmist kans. Sit kyl voi ol sylihi tunkemas hyvinki. Kissiki aikast usseste makkaa lattial kans, mut yleens enempi muj jalois, ettei senttä iha noi keskel kulkutiät, niinku Kyösti täs.