oikeaylakuva.jpgKiljuse herrasväki (lue: me) läht ravintolaha syämää ja juhlistamaa yhres isämpäivää. Tosi harvo päästää kaik yhtaikkaa mihinkää, ku aikataulut ei ot yksii - no, ja muutenki tahrotaa kaik ol enempi tai vähempi kotihiirii. Ny sit ajettii kuitenkis Raisioo ja enste auto sit suaraa valaistuhu parkkihallihi. Sit isäntä johti meijät siit kävelle suaraa suljetul portil, mist kaupan aukiolles pääsis ettippäi, mut ny oliki sit ovi kii. Eiku hypättii takasi autoho ja siirryttii vähä lähemmäs Rossoo. Tual hallis olis ollut kolmen tunnin kiakkopaikkoi, mut ny sit päästii iha Rosson ettee pualen tunnin kiakkopaikal. Juu, onneks se o se seuraava täys pual tunti, mist se aika katotaa...

Päästii pöytähä ja saatii menut ettehe, tarjoilija kysy ruakajuamat ja läht niit hakemaa. Sit kukin päätti mitä syä - omal vauhril. Tyttö tykkäs kattel eri vaihtoehtoi viäl vaiks kui kaua ja tarjoilija kävi kurkkimas välil, mut men sit taas menojas, ku kattos, ettei me viäl valmiit ol. Ja kiältämät paikka ol sevverti täyn porukkaa, ettei siäl taatust peukaloit tarvinnu pyäritel.

Sikku tajuttii asia, ni kaik laitto menut pöyräl ja jäätii sit orottamaha ja kohtaha siält sit tarjoilija tul paikal ja saatii kaik omat valinnat hänel kerrottuu. Salaattipöyräl saatii alottaa ja poika vaa päätti jättää sen kokonas välist. Kattel siv vaa ku muut söivä. Ja motkottel menemähä: "suttaat, kaarat koht, aika kuluu..." Siin sitä mitää muut tekemist häl vissii ollu. Oltti muukki ehritty syämähä salaatit jo aikoi sit, ennenku meijä annokset tuliva vihrost viimei. Tyttö ol ehtiny kattomaha kaik menut jo monehe kerttaha läpi, lykkäs sormes joka rakoho, tökki kattolamppuu heilumaha, pelas kännykäl, kaivo hammastikul hamppaitas ja heilu ku heinämiäs koko aik käsi syyst tai toisest mun noka eres.

Ja ku rupes aika menemähä yli kiakkoajan, alko pojal tul vattahaavan oireit, ku rupes kuvittelemaha kaikkee, mite poliisit ja lappuliisat hyäkkäilee jostai yllättäi ja sit meil tulee sakot, ku aika ol menny autopaikast umppehe. Minuuttei miälessäs laski, et kui kaua meil oikke menee, ku jouruttii ruakii orottamaha. Mut oliha hyvää, sikku vihrosta päästii syämää.

Sivviäl otettii jälkkärijätskitki, jokane erillaise. Jottai siinki sit sähellettii vuarotelle. Mä itekki luulin sutanneeni, mut sit huamasinki, et lusikast jätski tippus takasi kippoho, eikä pöyräl (iha ihmeellist, melkei ku lottovoitto mul!). Päästii siis kunnial iha loppuhu ast. Millo sit poika tiätty rupes jottai oman lusikkas kans sähläämähä ja sai suklaakastiket kyynärpäähäs. Siitäs sai, ku koko aja ol vahtimas muit ja muitte syämissi! =oP Mut hauskaa meil ainaski ol. En ol pitkää aikaa nauranu niimpal, ku tual.

Lopuks orotettii ainaski pualtuntti, et oltaisis saatu jonku tarjoilija huamio, et olis voitu lasku hoitaa poijes alt. Aika lähelt menivä, mut kukkaa ei kattonu meihi päikää. Heiluttii ja huirottiiki, mut naapuriasiakkaat vaa meit toljottiva, ei näät, kenelt me huamioo haluttii. Miätittii jo, et tuliskos sit vipinää, ku ruvettais laittamaa takkei pääl vaa... No, sit isäntä kyllästy ja läht itte sin kassalppäi ja me muut ruvettii ettimää omii ulkovaattei siält isost takkinivakast. Vähä ol taas pojal sellane pelko, et ei löyry oikeet takkii siält ja otetaanki jonku toisen... Ol nyssit niimpal murheit pääl, et kerrassas kummallist.

Eikä ollu sakkolappuu auton klasis, vaiks vähä yliaikaa meniki. Kivaa ol!