Se ol, niinku, viisvuat sit, ku viimise kerra olen kynekolokil käyny, sillonki jossai seulonnas, mihi tul erikses kutsu. Ei ol vaa tullu varailtuu aikoi. Sama homma hammaslääkärin ja kampaajan kans. Jollei tul aikaehrotuksii siält suunnast, ni mä en kyl pahemmi aikoi varaile. Ainaskaa, jollei ol mitää erikoisemppii onkelmii olemas. Tiärän, et pitäs ja pitäs, mutku...

Ja kosk meijä auto on ny Vaasas saak, ni mähä sit jourusi kävelemähä tän melkkest kolmen kilsam matkan sinne keskustaa. Nii, ja ku lentää en ossaa, ni jourusinha sit kävelemää tiätty takasinkipäi sen saman matkan. Eihä toi matka ol oikeest mikkää, mul vaa jostai syyst ny rupes toi oikkia pohje taas kramppaamaha välil, et pit pysähtyy sitä vetreyttämähä. Kiristy ja rentoutu, kiristy ja rentoutu - nii ettei tahtonu nilkkakaa kunnol taipuu. No juu, emmää verrytelly ennenku lährin, mut emmää ny ajatellukkaa, et rauhallisee tahtii tapahtuvan kävelyn takii olis tarvinnukkaa moist tehr. Pääsim mää silti peril ja takasitulles ei enää krampannu yhtää.

Osusim matkal kolmen frouva-fasaanin päivälenkil kans. Kaks ol tiän toisel pualel, enkä eres yrittäny ottaa niist kuvaa, ku tää, mikä ol mun lähel, meinas jo näkökentäst totaalisest hävit, ku olisis malttanu paikoillas vaa pyssyy.

Aikas kipittel muutamii metrei mun eres, mut sit vissii tajus, et kaverit jäi ja läht menemää mun erest tiäm poikki toisel pualel.

Rauhallist kipityst, ei mikkää isomp kiire näyttäny oleva hälläkää. =o)

Koiti sit matkav varrel ottaa noit linnun äänii kans ylös, ku nii kova meno tuntu mettäs oleva. Sitä ol iha ilo kuunnel. Mut eihä niis äänitteis sit ollu ku mun kenkie klompsotteluu ja autoje huminaa. Höh! Taitaa se ihmisenki korva sit sevverti olla valikoiva, et osaa napat sen kivemma äänen pikkase voimakkaampan, ku mitä kamera.

Loppuhu siv viäl kuva tost meijä jokivarrest. Ei pahemmi näy viäl mittää vihriää, mut jos tämmössii kelei pittää, ni ei varmaste kovim kauaa kest, et maisema kesäsemmäks muuttuu.