Syrämest isot halit omal nallekarhul! Kiitos yhteisist vuasist!

Sitä ov viärähtäny tapaamisest jo koht 20 vuat ja ny tasan tänäpe naimisisolost 18 vuat. Kiitos isännäl, ku oj jaksanu täsä rinnal ol, niinä vaikeimpinki ja ikävimpin hetkin. Nii erillaissii me ollaa ja silti ollaa elämää ettippäi viäty yhteisymmärrykses. Kyl se rakkaus vaa vahva o!

Sitä oj jotenki itte ollu vähä äksyn täsä viime aikoin, ku o ajatellu sitä tulevaa pitkää eroo, mikä lähenee ja lähenee vääjämät, vaiks tiätty toisistamme kuullaanki kyl. Kummallist oikeestas, mite seki purkautuu. Ärsyttää itteeki, mut jostai vaa syvält ne tunteet purkautuva. Pyyrän anteeks - ja sit koht äksyilen taas...

Mut me ollaanki oltu juhlistamas tätä vuasipäivää jossai, mist kerronki sit myähemmi vähä lissää!