Innostusin tos yks ilta temputtelemaha koirii. Otin ain toho takaterassil yks kerrallas, ni ei ollu toiset koiruuret ja kissat tiäl (yleensäk ku kaik ova ain mukan menos). Mimi olis jaksanu vaiks mitä ja kokeiltii ny erillaisii pujottelui. Eri järjestykses, ettippäi, taappäi, pyärie ja paikallas... Täst kyl saa vaiks mitä, ku vähä jaksais miättii. Mul kyl tuntu pääs joka kerta, ku jourusi kumartelemaha, mut ol se siltiki hauskaa!

Kissihä kans tekee jo vaiks mitä. Hyppää nelitassuloikkaa, kiärtää, pyärii, piruetteilee, tanssii, nousee takatassuilles, kasittelee... Toisiin tarvii viäl aika isot avut, mut jokkut jutut menee jo piänemmil eleil hianost. Pitäs vähä harjotel kauempan kans. Ku ny välil pyyrän orottamaa terassin yhres nurkas, peruutan itte vähäm matkam päähä ja sit pyyrän tekkee jottai pyärimist tai hyppäämist (Kissi tykkää täst iha hurjaste), ni eiks tää neitone ryntää tukka (=korvakarvat) hulmute mun ettehe ja tekkee sit siin sen liikkeen. =o) Hassu! Tarttee varovaisemmi jatkaa.

Sit viimisen otin Kyöstin pihal - ja tuijoteltii välil terassinoven takaat kurkkivii Kissii, Mimii ja Susuu, ku niil ol nokka kii klasis, niinku sellases yleisörivis. Mustis pysy vähä syrjemmäs ja tyyty nojatualin käsinojapaikkaha, mist näki ulos näitte muitte uteliaitte yliki. Ol fiksu! Kyöstiki valla hianost tekkee kaikkee ja menee vauhril namipaloje peräs. Viäl ei kyl montaakaa käskyy tunne, mut ku sais näit harjotuksii pirettyy ussemmi, ni ei ol epäilystäkää, et tää herra pystyy vaiks mihi kans!