Pihal on taas vaiks mitä. En ol mittää erikoist tehny, kuha ny kiärsin tän läänin taas ja nappailin kuvii.

Ruahosipulit tul nyssit kans ajettuu näköjäs matalaks pojan toimest - ruaholleikkuril meinaa. Sentäs näyttävä elos oleva, et varmast lähtevä kasvuhu viäl, ettei ollu iha kaikkeist matalimmal sääröl toi leikkuri. Onneks meil o ruahosipulii muualki, ni saa vähä ruakienki mausteeks silti.

Yksinäine mansikka jo jotenkis joutunu yrttipenkkihi ja siäl sit kukkii. En raaskinu poijeskaa laittaa.

Oikeel mansikkamaal o kato käyny. Erellistalvenaha ol myyrät paljo nostellu näit mansikoit poijes kokonas tualt mullast ku möyrivä siäl muavi al. Ny tuntuu, et alkava muutev vaa jo ol nii vanhoi nämä, et pitäs uusii kokonas. Ei kyl tänä kesän viäl. Jos eres pikkase suu saatais makeeks.

Tää meijä "nurmikko" on sit vahvaa tekkoo. Jualavehnäähä se siis käytännös o, mitä ny voikukkii, leinikkii ja apilaa sit lisäks siäl tääl. Vehnähä näköjäs o puhkonu reikii toho muavihinki. Kova näyttää oleva kasvu tual muavi allaki, ku o nii kohollas. Sin ne meijä kaik remonttikamat koht hukkuva - nurmehe!

Lupiinipellos o kova kasvu jo. Osas nuppuiki, et ei kauaa kest enää, ku saaraa pihankaunistust taas.

Mä luuli, et jaloankervot olis pakkases molemma menehtyny, mut onneks ny näyttää silt, et toine ainaki o toipumas. Ol jo nii pitkäl kasvussas, et tää on kyl hiano yllätys! Ny ei enää sit pakkassii kaivat yhtää! Toi valkone o näit voikukkie ja/tai pajun valkost nöftää, mitä tuntuu ny kovast ilmas lentelevä.

Yks kukkapenkki, meijä eka tänne laittama, keittiön ikkunan al, o iha huppeluksis. Siin o lupiinii ja rönsyansikkaa. Toine puali ojjo yhre talve sit ollu styroksie al ja toiselt pualelt levittäytyy kataja ylle.

Tää katajaha ol iha pikkane, ku tänne muutettii. Syksyl sattu vesivahinko keittiös ja sitä varte tarvittii lautoi - eiks isäntä sit laittanu ne laurat just tasan ton katajam pääl. Olin iha varma, et se ol sem menoo sit. Mut eiku sehä sit intoutu tekemää usseempii haaroi ja on ny tollane keskelt matala ja reunoiltas pikkase korkkiamp tapaus. Kuinkaha iso siit oikkee mahtaa lopultas tullakkaa?

Syreeniki o intoutunu kasvuhu komiast, ku kilpailijapuskat ov viärest poistettu. Putsattii puska myäs vanhoist kuivuneist oksist ja siitähä se näköjäs tykkäs.

Syreeni o tehny tänä kevään paljo uussii poikassiiki. Annetaa niitte kasvaa ja levit tonne mettärreunal. Irea on, et sit jossaikohti tehrää sellane vihree alikäytävä siit syreenie läpitte. Eli kyl viäl menee vuassii, ennenku tää o suunnitellullaine. Mut pikkuhiljaa!

Kielokki alkava kukintaas. Ei viäl kovi mont ol näkyvis, mut jokune. Nuppui kyl o paljo. Nämäki tuliva iha itekses tonne ojempenkal mettärreunaha, ku vähä napsittii vesakkoi poijes, et valo pääsee maahas saak. Nokka o nii tulos, et tuaksuu en saanu nenähä, mut voiv vaa kuvitel, et kyl ne tuaksuva.

Kovii kokenu raparperiki ov viäl henkis ja sil ojjo pikkane poikanenki (oikkial). Siäl näyttää uut lehtee pukkaava lissää ja nymmää sit merkkasin tän, ettei enää men "vahinkos" ruahon leikkuri al.

Yks ruusu ojjo kovi isost lehris ja o pirteen näköne. Tää tais olla se viime vuan ainut keltane, mikä keltasen ostettii. Lopuis "keltasis" ku sit loppuje lopuks oliki iha muit värei.

Sev viäreises ruusu o pikkaset alut, mut kovi kituliaalt näyttää. Pakkane ei oikkee tehny hyvää...

Lähinnä tiät o muistaaksen punasev värine ruusu, mis onki sit alkui enemmänki.

Nii kuivaa o ollu ny, et o täytyny puskii ja kukkapenkkei kastella valla. Ei oikee aurinkompaistees uskal, mut iltasi sit. Erelles orotan sitä ulkovesihanaa, ettei tarttis koko kämpän kaut ain kulkee vesikeppujen kans, ku hakkee kasteluvet. Joskus sit!