Apeus alkaa väkisinki pukat pääl, ku huame se isäntä sit taas lähtee ja seuraavaks nährää sit syksymmäl siäl Kiinas, ku mennää sin. Kotti pääsee vast ens vuarem pualel. Et tällast.

Vatta o ollu iha sekasi ja vessas o saanu juast. Ollaam me kyl ittemme iha ihmeellisee tilanteesee laitettu, ei voi ku ihmetel ittekki. Tuntuu, et sopivast rupes taivaski itkemää...

Koiruuret ova ollu iha uitettui lenkkie jälkkee ja sit kuivatteleva ittees puhaltime tuiverrukses. Kissist varsinki huamaa, kui kuivuu ku o sellane piän rääpäle ain enste ja sit vähä ajam pääst ku iso pumpulipallo. Nauratti, ku meijä "pikkune" näytti sänkys paljo isommalt ku oikeest paljo isompikokkone Mimi. Näi se turkki vaa narraa.

Kuistil o lattialämpölaastii ilmestyny ja sen kuivumisee onki menny sit melkkest muu aika. Isäntä ost tuplamäärän jauhet, et varmast riittää, mut pit siltiki käyr viäl yks pussi ostamas. Samal ku menttii, ni tarttus mukkaa sit laatat kuistil kans. Laasteines ja saumausaineines. Hyvä, jos huame ehritää laatat saamaa paikoilles (jos tää alustalaasti oikeest o ehtiny kuivumaha) ennenku isäntä ottaa ja lähtee. Joka tapaukses saumaamiset jää myähemmäl - niinku ny jäi kaappie rakenteleminenki. Ei pysty siäl piänes huanees tekemää mittää ny, ku lattia om märkän. Meijä ei pitäny ottaa sinist laattaa kuistil, mukku se ny sattu olemaa se halvin vaihtoehto. Ei siis ollu isännäl vaikeuksii houkutel mua suastumaa siihe - jostai kumman syyst. =o) Yks yllätyselementti tarttu kans mukkaa, mut siit sit myähemmi enempi.