Tääl sitä valvotaa viäl, ku pakkane ei ol sulanu viäläkää. Sitä jo veitsel tökkisi ja kuumal pyyhkeel yriti yläosaa saar valumaa, mut tuntuu, et se siit vaa tiivistys ja sulamine itteasias hirastu. No, väliaikapuuhan sit vähä takampäällist siivosi, pikkase vaa ja vihrosta viimei meinasin heittää viimeset rippiruusut menemähä. Ku sit mää huamasi jottai kummallist yhres varres.

852007.jpg

Siältähä ol alkanu versoomaa uut oksaa kovast. Isommas oksas ojjo lehtiiki.

852011.jpg

Piänemp näyttää oleva alullas. Ja määku kaik vähäki viäl kasvava kasvit sit säästän, et JOS vaiks joskus se viäl olis kauniimma näköne (ja ne aika usseste sit kyl palkittevakki tän sitkeyre), ni nii sit tääki löys kirkkaamma vaasi itelles, enkä sit raaskinukkaa poijes pistää.

852013.jpg

Katotaa, mihi tää johtaa. Juurii ei ainaskaa ol varttehe tullu. Mahtaaks tullakkaa. Sen sit näkkee myähemmi. Iha jännä juttu, ku ei ol koskaa enne ruukkuruusuist lähteny mittää uusii versoi kasvamaha, vaiks niit sentäs o elämä aikan aik mont vaaseis ollu.