Lumi tul, ol kolme päivää (eli kaks enempi ku luvattii) ja suli sit poijes, vesisateen avustaman. Vähäse ny tuntuu, et olis normaaliiki pimiämppää, ku ehti jo siihe lumen tuamaha valosuutee tottuu. Sais vaa toi maa valkosen pyssyy - ja sellane pikkupakkane. Vaatimuksii om paljo!

Lenkkeilyj jälkke kuivatelttii enimmät kosteuret poijes pyyhkeesee, mut kyl nää koiruuret silti vähä kosteiks jäivä. Kyöstihä sit o ottanut ilmakuivatukse haltuus ja köllöttelee selälläs, kunnes saa vattakarvas kuiviks. Välil harjataa ja sit jatketaa köllöömist taas.

Vaiks kaikkeist märjin meil ain o Kissi, ku sen turkki tuntuu iha siänen tavoin imevä ittees kaik kosteuret tualt lenkilt.